Meret toimivat ilmaston vakauttajina

Meret säätelevät ilmakehän hiilidioksidipitoisuudesta.

https://www.science.org/doi/10.1126/sciadv.abn0035

”JOHDANTO
Valtameren liuenneen orgaanisen aineen (DOM) altaassa on yhtä paljon hiiltä kuin ilmakehässä hiilidioksidia, ja suurin osa valtamerissä liuenneesta orgaanisesta hiilestä (DOC) vastustaa biologista hajoamista vuosituhansien ajan (1), mikä edistää ilmaston vakautta.”

Kun kysytään ilmakehätieteen professorilta mikrobien merkityksestä ilmakehän hiilidioksidipitoisuuteen, vastaus kuuluu suurinpiirtein, että mikrobit tuottavat hiilidioksidia ilmakehään ja saman määrän mikrobit kuluttavat. Eli luonto olisi tasapainossa, jolloin ihmisen toiminnalla olisi ainoastaan merkitystä ilmakehän hiilidioksidipitoisuutta mitattaessa.

Kun meret jäähtyivä tuhatvuotisen aktiivisen tulivuorten purkausten seurauksena vuosina 801 – 1800, ilmakehän hiilidioksidipitoisuus pysyi alhaisena. Käänne tulivuorten purkausten suhteen tapahtui vuonna 1850, jolloin purkauksia oli vähemmän ja meret alkoivat lämmetä, jolloin myös ilmakehän hiilidioksidipitoisuus lähti nousuun. Tämä tapahtui yhtä aikaa teollistumisen aikakauden kanssa.

Teollistumisella ja ihmisen toiminnalla ei kuitenkaan ollut paljoa tekemistä ilmaston lämpenemisen kanssa, eikä ihmisen toiminta aiheuttanut ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kasvua kuin valaanpyynnin osalta. Valaanpyynti 1900-luvulla oli merkittävästi heikentänyt valaspopulaatioiden kykyä toimia hiilinieluina.

Ihmisille syötettiin pajunköyttä fossiilisista polttoaineista, ensin 1970-luvulla niiden piti loppua, jolloin energiakriisi saatiin aikaiseksi. Kun fossiiliset polttoaineet eivät loppuneet, alettiin 1988 lähtien puhua fossiilisten polttoaineiden aiheuttavan maapallon lämpenemistä, koska niiden polttamisesta aiheutuva hiilidioksidi kertyisi ilmakehään ja pysyisi ilmakehässä satoja tuhansia vuosia.

No tosiasiassa hiilidioksidi menee meriin ja ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden nousu johtuu merten lämpenemisestä.

”Johtopäätös

Mikro-organismien rooli kasvihuonekaasujen ilmakehän pitoisuuden määrittämisessä on kiitettävä, mutta tiedeyhteisön on vielä ymmärrettävä ja arvostettava sitä. Havaitut epävarmuustekijät huomioiden on ilmeistä, että näiden mikrobien potentiaaliset vaikutukset voidaan ymmärtää ottamalla huomioon ilmastonmuutoksen suoria ja epäsuoria vaikutuksia niihin ja niitä vastaavia pitkän ja lyhyen aikavälin reaktioita. Oikein valjastettuina mikrobit voivat olla tärkeä luonnonvara ilmastonmuutoksen hallinnassa. Kuitenkin, jos asiaan ei kiinnitetä huomiota, se voi toimia ongelman esiin nostavana kiihdyttimenä. On korkea aika tutkia tätä näkökohtaa, ymmärtää toimintamekanismit tarkemmin ja siten hyödyntää sitä sopivasti ratkaisujen kehittämisessä.”

https://www.science.org/doi/10.1126/sciadv.abc7318