Merten mikrobiologiasta on tullut tärkeä aihe, osa II

 

Maailmanlaajuisesti merten biologinen hiilipumppu kuljettaa 10 GtC:tä (gigatonnia hiiltä) merenpohjaan vuosittain.

Liukoisen orgaanisen hiilen hiilimassa on yhtä suuri kuin ilmakehän tai maanpäällisen kasvillisuuden hiilimassa ja pienetkin muutokset kasviplanktonin esiintymisessä vaikuttavat ilmakehän hiilidioksidipitoisuuteen, kuva yllä.

http://www.pnas.org/content/109/6/1842

[Hiilipumppu asettaa viime kädessä rajan hiilidioksidin (CO2) vaihdolle valtameren ja ilmakehän välillä (4). Volkin ja Hoffertin (4) pääasiallisen paperin ilmoitettu tavoite oli ”kehittää kvantitatiivinen sanasto” ilmakehän CO2-pitoisuuksien malleille. He päättelivät, että valtameren hiilipumpussa oli kolme pääkomponenttia: pehmytkudos [mitattu hiukkasmaisena orgaanisena hiilenä (POC)], karbonaatti [mitattu hiukkasmaisena epäorgaanisena hiilenä (PIC)] ja liukoisuus (mitattu DIC:nä). Kaksi ensimmäistä ovat peräisin fotosynteesin ja vastaavasti kalkkeutumisen biologisista prosesseista, ja niitä kutsutaan yhteisesti biologiseksi hiilipumpuksi (BCP). Kolmas komponentti on ilmentymä laajamittaisesta termohaliinista valtameren kiertokulkua sekä lämpötilasta ja suolapitoisuudesta riippuvaisia ​​muutoksia CO2:n liukoisuudessa (4). Meren hiilenkierron abioottiset mallit, joista puuttuu BCP, eivät pysty toistamaan havaittuja DIC-jakaumia maailmanlaajuisessa valtameressä eivätkä näin ollen ennusta tarkasti valtameren roolia maailmanlaajuisessa hiilen sitomisessa.]

Klorofyllin määrä on riippuvainen lämpötilasta. Satelliiteilla voidaan mitata klorofyllin määrää, josta kasviplanktonin määrä riippuu.

https://www.frontiersin.org/articles/10.3389/fmars.2021.745304/full

Ylimääräisiä päivittäisiä keskimääräisiä satelliittitietoja klorofyllille a, jotka saatiin Operational Mercator Oceanin biogeokemiallisesta globaalista valtameren analyysi- ja ennustejärjestelmästä (United States Copernicus Marine Service Information), käytettiin parantamaan ymmärrystä biologisesta vaikutuksesta CO2-järjestelmän vaihteluun. Klorofylli a -tiedot interpoloitiin CanOA-VOS-linjatietojen leveysasteen, pituusasteen ja ajan kanssa.

Kasviplanktonin esiintymiseen vaikuttavat voimakkaasti ENSO (El Niño Southern Oscillation). El Niño vähentää kasviplanktonin esiintymistä, kun taas La Niña lisää kasviplanktonin esiintymistä voimakkaasti sekoittamalla vesikerroksia ja tuomalla uutta ravinnetta kasviplanktoneille.

1950-luvulta lähtien meriveden lämmettyä, on meriveden kerrostuneisuuden lisääntymisen johdosta tullut vähemmän ravinteita kasviplanktonin käyttöön, joka on vähentänyt arviolta noin 40 % kasviplanktonin esiintymistä.

https://earthobservatory.nasa.gov/features/Phytoplankton

 

 

+4

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu