Miten valtameri – maapallon suurin hiilinielu – tarkalleen sitoo ja varastoi hiiltä?

Hiilenkiertoa merissä

Miten valtameri – maapallon suurin hiilinielu – tarkalleen sitoo ja varastoi hiiltä?

https://www.sciencedaily.com/releases/2019/04/190417153754.htm

Wang analysoi näiden korallien typpiatomien kahden isotoopin suhteita – typpi-14:n (14N, atomin yleisin muunnelma, jonka ytimessä on seitsemän protonia ja seitsemän neutronia) ja typen-15 (15N, jossa on ylimääräinen neutroni). Kun kasviplankton kuluttaa typpeä, se valitsee mieluummin 14N kuin 15N. Tämän seurauksena määräytyy korrelaatio typen isotooppien suhteen uppoavassa orgaanisessa aineessa (jota korallit sitten syövät, kun se putoaa merenpohjaan) ja kuinka paljon typpeä kulutetaan valtameren pinnassa – ja kertoo laajemmin biologisen pumpun tehokkuudesta. Suurempi 15N:n määrä fossiileissa osoittaa, että biologinen pumppu toimi tuolloin tehokkaammin.

Merissä hiilensidonta toimii kylminä kausina kahden ns. hiilipumpun voimalla. Liukoisuuspumppun vastinparina biologinen hiilipumppu toimii myös tehokkaasti kylminä aikoina.

Missä vaiheessa sitten meret alkavat luovuttamaan hiilidioksidia, ei tarkalleen tiedetä, kun ne lämpenevät.

Biologinen hiilipumppu merissä alkaa toimimaan huonommin merten lämmetessä, ja tilalle astuu mikrobihiilipumppu. Mikrobihiilipumppu on verrattain uusi käsite, joten tietoa asiasta tulee jatkuvasti. Käytännössä merten lämmetessä kasviplankton muuttuu pienikokoiseksi, joka uuttaa liukoista orgaanista ainesta meriin enemmän kuin suurikokoinen plankton. Joten mikrobien toiminta lämpimissä merissä lisääntyy.

Kun tiedämme nykyään, että mikrobien toiminta muutenkin vastaa jo 96 % hiilenkierrosta maapallolla, on sillä aivan oleellinen vaikutus ilmakehän hiilidioksidipitoisuuteen.

Tässä voisi jo kysyä, että onko hiilidioksidin rajoitustoimilla mitään vaikutusta.

No, ei oikein ole.

Vetytaloutta ja fuusion edistymistä, kuten myös fissioratkaisuja tutkitaan edelleen. Jospa hiilelle voidaan osoittaa kilpailevia vaihtoehtoja energiantuotannossa.

Merivedessä on myös uraanipolttoainetta sen verran, ettei ihminen kykene vaikuttamaan sen vähenemiseen.

https://cna.ca/2016/07/27/theres-uranium-seawater-renewable/

Meriveden uraania säätelevät vakaan tilan kemialliset reaktiot veden ja uraania sisältävien kivien välillä siten, että aina kun uraania uutetaan merivedestä, sama määrä liukenee kivistä sen tilalle.

Itse asiassa maa- ja ympäristötieteiden tutkija James Concan Forbes Magazine -artikkelin mukaan ”ihmisen on mahdotonta erottaa tarpeeksi uraania alentaakseen meriveden kokonaispitoisuuksia nopeammin kuin se täydentyy.”

 

+9

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu