Päättelyvirhe ajoi ilmastotieteen kiville

Virhepäätelmiä voi tehdä kuka tahansa, kun ratkaisevat tiedot puuttuvat tai voi myös olla, että halutaan ”uskoa” johonkuhun tieteelliseen löydökseen, ja se johtaa väärään tulkintaan.

Näin on nyt käynyt ilmastotieteelle, kun ilmastotiede väittää 14C:n laskeneen 1800-luvun lopulta alkaen ilmakehässä fossiilisten polttoaineiden polttamisen seurauksena.

14C:n huomattava lasku ilmakehässä 1800-luvun lopulta alkaen johtuu auringon aktiivisuuden noususta, katso kuvasta ylin käyrä.

Koska aika, joka kuluu biologisten materiaalien muuntamiseksi fossiilisiksi polttoaineiksi, on huomattavasti pidempi kuin aika, joka kuluu siihen, että 14C hajoaa alle havaittavissa olevan tason, fossiiliset polttoaineet eivät sisällä juuri lainkaan 14C. Tämän seurauksena 1800-luvun lopulta alkaen 14C:n osuus laski huomattavasti, kun fossiilisten polttoaineiden polttamisesta syntyvä hiilidioksidi alkoi kertyä ilmakehään.”

https://en.m.wikipedia.org/wiki/Radiocarbon_dating

 

https://meetingorganizer.copernicus.org/EGU2020/EGU2020-11118.html

Auringon vaihtelun vaikutus maapallon ilmastoon on tärkeä aihe menneiden ilmastomuutosten ymmärtämisessä ja tulevien ilmastomuutosten ennustamisessa. Auringon aktiivisuuden (esim. auringonpilkkujen) havainnot kattavat vain viimeiset noin 400 vuotta, mutta puulustoihin (14C) tai jääytimiin (10Be, 36Cl) varastoituneita kosmogeenisiä nuklideja käytetään auringon aktiivisuuden vertaavina tekijöinä, jotka mahdollistavat auringon rekonstruktioiden ulottuvan paljon pidemmälle ajassa taaksepäin 1-3. Kosmogeenisiin nuklideihin perustuvien aurinkorekonstruktioiden suurimpia haittoja ovat sään aiheuttaman kohinan läsnäolo (esim. 10Be jääytimissä) tai pitkien tarkasti päivättyjen tietueiden alhainen ajallinen resoluutio (14 C puulustoissa). Tässä esittelemme jatkuvan, vuosittain erotetun 14C-tietueen tarkasti päivätyistä puulustoista, jotka kattavat viimeiset noin 1 000 vuotta (969-1933 jKr.), joka sisältää lähes 1300 tarkimman 14C-mittauksen. Vuosittain ratkaistu 14C-tietueet täydentävät merkittävästi radiohiilikalibrointikäyrää4, joka on tähän asti perustunut pääasiassa hajoamislaskentamittauksiin. Monilaatikkohiilen kiertomallia käytetään vuosittaisten 14C:n tuotannon muutosten poimimiseen puun lustotiedoista. Tuloksena saatua korkean resoluution tietuetta 14C:n tuotannosta käytetään sitten rekonstruoitaessa aurinkomodulaatioparametria viimeisen vuosituhannen ajalta. Auringon modulaation vertailu maapallon lämpötilaan osoittaa, että alhainen auringon aktiivisuus saattoi aiheuttaa lämpötilan laskun pienen jääkauden aikana. 14C tietueet paljastavat lisäksi ensimmäistä kertaa yhdentoista vuoden aurinkosyklin olemassaolon viimeisen 1 000 vuoden ajalta. Tämän niin kutsutun Schwaben syklin amplitudin on havaittu korreloivan aurinkomodulaation yleisen tason kanssa korkeilla amplitudeilla voimakkaan aurinkomodulaation aikoina ja päinvastoin.”

Kuva lisätty 26.11.2021 klo 8:30

Yllä olevasta kuviosta nähdään, miten auringon aktiivisuus säätelee kosmisten säteiden (CR) pääsyä maan ilmakehään. Aktiivisen auringon aikana vähemmän kosmisia säteitä pääsee ilmakehään ja näinollen vähemmän 14C:ta syntyy ilmakehässä. Puulustot ovat taltioineet 14C:n tuotantoluvut tarkasti vuosittain.

+10

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu