Pilvien heijastavuuden väheneminen lämmittänyt maapalloa vuodesta 1979 lähtien

Asia havainnollistuu yllä olevasta kuviosta, missä mustalla merkityt luvut ovat Trenberthiltä ja muuttuneet luvut on merkattu punaisella värillä.

https://www.researchgate.net/publication/274768295_A_net_decrease_in_the_Earth’s_cloud_aerosol_and_surface_340_nm_reflectivity_during_the_past_33_yr_1979-2011

Lyhytaaltoinen energiatasekaavio perustuu Trenberth et al. (2009). Mustat numerot ovat Trenberthiltä. Punaiset numerot ovat peräisin pilven ja aerosolin heijastuskyvyn häiriintymisestä 3,6% Trenberthin oletetusta arvosta 21,76 RU – 20,98 RU. Tuloksena on pinnan absorboiman energian kasvu 1,4%. Kaikki muut parametrit pidetään vakioina.”

Vuodesta 1979 lähtien on pilvien heijastavuus heikentynyt ja enemmän auringon lyhytaaltoista säteilyä on päässyt maanpinnalle, joka on lämmittänyt maapalloa.

Energiataseessa pitkäaaltoisen säteilyn lisääntyminen ja poistuminen avaruuteen on osittain kompensoinut lyhytaaltoisen säteilyn lisääntymistä ja lämpeneminen on ollut sen vuoksi vähäisempää.

Mitään johtopäätöksiä ei tästä ole vielä lupa tehdä, koska aerosolitutkimus on kesken.

Mutta toisista tutkimuksista tiedetään, että arktinen alue on lämmennyt sulfaattiaerosolien ja nokipäästöjen vähennyttyä vuodesta 1979 lähtien Itä-Euroopan alueelta ja silloiselta Neuvostoliiton alueelta.

Eli ihminen on muuttanut ilmakehän koostumusta ainakin tältä osin.

Tosiasiassa meillä ei ole tietoa ilmakehän aerosoleista ennen teollistumisen aikakautta, joten ei ole myöskään mahdollista tietää ihmisen osuutta ilmakehän koostumuksen osalta muutokseen liittyen. Aerosoleja ilmakehään kun tulee myös luonnosta suurimmalta osaltaan.

Koska mittauksia voidaan nykyään tehdä satelliiteilla, tilanne tulee muuttumaan tältä osin, kun mittausdataa kertyy.

https://amt.copernicus.org/articles/12/6749/2019/

”1. Esittely
Satelliittihaut pilvistä, aerosoleista ja jäljityskaasuista perustuvat pinnan heijastavuuden tarkkaan esitykseen. Monet nykyaikaiset satelliitti-ultravioletti- (UV) ja näkyvät (Vis) -kaasualgoritmit käyttävät sekoitettua Lambertian-ekvivalenttista heijastavuusmallia (LER), joka olettaa, että mitattu ilmakehän yläosan säteily on yhdistelmä kirkasta taivasta ja pilvistä -taivassäteilyä painotettuna tehokkaalla pilvijakeella (ECF) (Koelemeijer et al., 2001; Seftor et al., 1994; Stammes et al., 2008).”

+4

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu