Satelliittikuvien kertomaa

Satelliittimittaukset kertovat auringon lyhytaaltoista (SW) säteilyä tulleen enenevästi maapallolle 20 vuoden mittausjakson vuosien 2000 – 2020 aikana, positiivinen lukema, kuva a. Pitkäaaltoista (LW) säteilyä on poistunut avaruuteen enenevästi samana ajanjaksona, negatiivinen lukema, kuva b. Yhteenveto kuva c.

Energiaa on siis maapallolle tullut enemmän kuin sitä on poistunut avaruuteen. Tämä siitä huolimatta, että auringon TSI on laskenut. No Royal Societyn julkaisun mukaan pilvipeitteen albedon muutokset ovat havaitun muutoksen takana.

https://royalsocietypublishing.org/doi/10.1098/rspa.2022.0053

”Positiiviset poikkeavuudet edustavat energiansyötön kasvua maahan kohdistuvassa poikkeamassa ja negatiiviset poikkeavuudet tarkoittavat kausia, jolloin energiaa karkaa avaruuteen.

Pilvet hallitsevat ilmakehän vaikutusta makroskooppisten pilvien ominaisuuksien, mukaan lukien pilvien määrä, ja luontaisten ominaisuuksien, kuten pilven optisen syvyyden, vaikutusten yhdistelmän kautta, jotka määrittelevät pilvien itsensä albedon [39].”

On myös mittauksia olemassa, joista havaitaan eteläisen pallonpuoliskon ja pohjoisen pallonpuoliskon pilvipeitteen kehittyneen eri suuntiin. Eteläisellä pallonpuoliskolla pilvipeite on vähentynyt ja pohjoisella pallonpuoliskolla pilvipeite on lisääntynyt. Keskimäärin siis vähentynyt.

Edellisissä kirjoituksissa toin esille syitä pilvipeitteen albedon kehitykselle. Eteläinen pallonpuolisko on melkein yksinomaan merta, joten kasviplanktonin vähentyminen on todennäköisesti osaltaan syynä pilvipeitteen vähenemiseen.

Kun taas pohjoisella pallonpuoliskolla pohjoisten havumetsien erittämät terpeenit ovat lisänneet pilvisyyttä, kuten ovat lisänneet myös Kiinan ja Intian laajat metsitysohjelmat osaltaan.

On jo pitkään tiedetty, että avomerellä on raudan ja ravinteiden puutetta, mikä haittaa kasviplanktonin lisääntymistä. Ongelma on syntynyt valaiden vähentymisen myötä. Valaat tuovat ulosteiden mukana pintaan valtavia määriä rautaa ja ravinteita kasviplanktonin käytettäväksi, ja kun valaiden lisääntyminen on hidasta, saavat poikasen joka neljäs vuosi, on valaanpyynnin loppumisesta huolimatta valaita vielä vähän siihen nähden mitä niitä oli 1900-luvun alussa, jolloin teollinen valaanpyynti alkoi.

http://tos.org/oceanography/article/managing-leviathan-conservation-challenges-for-the-great-whales-in-a-post-w

”Niin monien valaiden poistaminen valaanpyynnillä vaikutti todennäköisesti merkittävästi ekosysteemeihin, joissa niillä oli tärkeä rooli kuluttajina, ja lisäsi alkutuotantoa ravinteiden kuljettamisen ja kierrätyksen avulla. Kun populaatiot elpyvät, niiden meriympäristöön integroitumisen vaikutus on kiehtova aihe ekosysteemin dynamiikassa.”

https://tos.org/oceanography/assets/docs/29-3_clapham.pdf

 

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu