Selvää kuvaa auringon toiminnasta saadaan vielä odottaa

Auringon toimintaan on päästy kiinni, tutkimalla merten sedimenttien nauhamaisia rautamuodostelmia (BIF), joista on voitu päätellä merten primäärituottavuutta ja sitä kautta ilmastosykleistä.

Toistaiseksi varmaa tietoa on vasta 11-vuotisesta aurinkosyklistä. Lisäksi on mittaustuloksia auringon magneettikentän voimakkuudesta vuodesta 1868.

http://sci.esa.int/ulysses/12426-ulysses-results-inspire-a-big-discovery-about-the-sun-s-behaviour/

[”Aa” -indeksi on pisin kaikista aurinko-maanpäällisen fysiikan rekistereistä vuodesta 1868 lähtien. Toistuvat nousut ja laskut vastaavat suunnilleen aurinkosyklien jaksoja, jotka lasketaan auringon näkyvälle pinnalle. Merkittävämpää on nouseva suuntaus indeksissä suurimman osan 1900-lukua. Rutherford-joukkue päättelee trendistä auringon magneettikentän kokonaislisäyksestä olevan kertoimella 2,3 vuodesta 1901 lähtien.]

Gleissbergin aurinkosykli on seuraava kiinnostuksen kohde, auringon 11- ja 22-vuotisten syklien lisäksi, koska auringon toiminta on ollut laskussa vuodesta 2012 lähtien ja mikäli olemme menossa kohti hiljaisempaa toimintaa, auringon toiminnassa, Gleissbergin aurinkosykli on lähinnä mahdollinen. Edellinen Gleissbergin aurinkosyklin minimi oli 1890-1920.

Kuvassa alimpana on mitattu auringon 22-vuotisen syklin pituutta. Pitkä aurinkosykli indikoi seuraavaa hiljaista kautta auringon toiminnassa.

Aurinkotutkijat puhuvat modernista aurinkominimistä. Mikäli sellainen olisi tulossa, pitäisi siitä saada mittaustuloksia jo lähivuosina.

Kuten tiedämme, kukaan ei auringon toimintaa lähde ennustamaan viittä vuotta pidemmälle, muutamaa aurinkotutkijaa lukuunottamatta, jotka ovat päätyneet tutkimuksissaan siihen johtopäätökseen, että jonkunlainen aurinkominimi nähtäisiin jo tällä vuosisadalla tai viimeistään 100 vuoden päästä, mitään jääkautta ei kuitenkaan ole vielä tulossa pitkään aikaan.

https://en.m.wikipedia.org/wiki/Michael_Lockwood_(physicist)

”Lockwood kuitenkin korostaa eroa globaalin ilmastonmuutoksen ja alueellisten ja vuodenaikojen ilmastonmuutosten välillä ja on sitä mieltä, että talven, pohjoisen pallonpuoliskon suihkuvirran auringon modulaatio saattaa hyvinkin johtaa siihen, että Euroopassa on suurempi osa kylmistä talvista.[10] [11] Kosmogeenisista isotoopeista päätellyistä auringon aiemmista muunnelmista hän päättelee, että liukuminen uuteen Maunderin minimiin on mahdollista seuraavien 50–100 vuoden aikana.[10][11] Auringon aktiivisuuden vähenemisen suurin vaikutus olisi suhteellisen kylmien talvien yleisempi esiintymistiheys Isossa-Britanniassa ja kaikkialla Euroopassa, joista jokaiseen liittyisi suhteellisen lämmin talvi muualla (esimerkiksi Grönlannissa).[10][10][ 11] Näin ollen Lockwood ei näe lainkaan todisteita uudesta (globaalista) jääkaudesta, mutta uskoo, että alhaisen auringon aktiivisuuden alueellisesti monipuolisemmat vaikutukset ovat mahdollisia. [10][11]”

 

 

+6

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu