Tarina ihmisen luontosuhteesta

Hippokrates jo totesi, että ihmisen sairaudet tulevat luonnosta. Niin se on nytkin tämän koronavirustaudin kanssa.

Mikrobit ja virukset ovat vaan näkymättömissä kaikkialla. Ne ovat pääasiassa hyödyllisiä ja ilman niitä emme tulisi toimeen.

Ihminen kuvitteli voivansa vaikuttaa maapallon ilmastoon polttamalla maankamarasta kaivamiaan fossiilisia polttoaineita, ehkä hieman pystyykin, mutta fotosynteesin ja mikrobien pyörittämä luonnollinen hiilenkierto on ainakin 20 kertaa suurempaa eri hiilivarastojen välillä, joten ihmisen 10 GtC:tä ei vaikuta paljoa ilmastoon, mutta sen sijaan lisää kasvien kasvua, joka puolestaan hillitsee ilmastonmuutosta. Kaupungissa puut kasvavat isommiksi.

Ilmastohihhulit keksivät, että luonnonkierto oli tasapainossa ennen teollistumista, ja että ihmisen lisäämä hiilidioksidi (CO2) kertyy ilmakehään. No väite voidaan kuitata osittain mitättömäksi esim. sillä, että ihmisen aiheuttama hiilidioksidi ei ole enää lisääntynyt kymmeneen vuoteen, mutta ilmakehän hiilidioksidipitoisuus on yhä jatkanut kasvuaan.

Mikrobit selviävä toimintakuntoisina kaikista olosuhteista hyvin lämpimästä – 17 °C pakkaseen. Niitä löytyy kaikkialta maapallolta, jäätiköistä, jäätiköiden ilmakuplista jne. Pitkään ihminen kuvitteli, että maapallon nykyinen ilmakehän hiilidioksidipitoisuus ennen teollistumista oli 280 ppm, koska jäätiköiden ilmakuplat niin näyttivät. Mikrobit ja diffuusio olivat sen siihen asettaneet. Todellisuudessa ilmakehän hiilidioksidipitoisuus on vaihdellut säilyneistä puiden lehdistä, neulasista ja kuoresta päätellen. Lehdissä olevien stomata-aukkojen lukumäärä vaihtelee ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden mukaan.

Maankäytön osalta pitää maaperä muuttaa hiilinieluksi sielläkin missä se ei sitä ole vielä, koska hiili maaperässä parantaa maan tuottavuutta ja maaperän hiili puhdistaa vettä.

Tutkimusta on myös typenkäytön osalta. Liiallisella typpilanoituksella saadaan kyllä satotasoja kasvatettua, mutta typpeä käyttävät mikrobit kuluttavat myös maaperän pysyvää hiiltä ilmakehän hiilidioksidin lisäksi, jolloin maaperä köyhtyy.

Suomea ei useinkaan voida syyttää mistään väärinkäytöksistä metsän tai maankäytön osalta. On yritetty, kuten muodikasta on, mutta lähempi tarkastelu osoittaa, että laidunnus ja laidunkierto ovat pitäneet Suomen luonnon monimuotoisena. Viljelykierto on omaksuttu monin paikoin ja eloperäistä lannotteita käytetään, aina kun sitä on saatavilla.

Metsänhoito on ammattimaista, monen metsänomistajan suosiossa on monimuotoinen sekametsä, eikä aukkohakkuita ole tehty kuin pieniä ja välttämättömiä.

Hyvin muodikasta on myös syyttää maa- ja metsätaloutta Itämeren saastuttamisesta. Ojitusten ja lannoitusten seurauksena sitä onkin tapahtunut, mutta kun maaperässä on enemmän hiiltä, tätä ei pääse tapahtumaan. Maaperän hiili pitää ravinteet pellossa ja samalla se auttaa kasvia saamaan ravinteet käyttöönsä.

Itämeren voimakas sisäinen kuormitus pitää sen saastuneena ja ravinteet nousevat Suomen Lahteen ja Pohjanlahden rannikkoa ylös. ja Ruotsin puolella päinvastoin rannikkoa alas, jolloin esim. Tukholman saaristossa on puhdasta vettä.

 

+8

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu