Tiede korjaa itseään

Tiede on sellainen asia, jota hän ei voi lähteä viemään yksin eteenpäin, siihen tarvitaan YK:n alainen järjestö. Näin totesi Ruotsin pääministeri Olof Palme Bert Bolinille, joka oli esittänyt Palmelle CO2:sta mahdollisesti koituvista vaaroista, kun sitä lisääntyvästi kertyy ilmakehään. Näistä tenniskentällä käydyistä keskusteluista sai alkunsa YK:n alainen IPCC. Entisen Norjan pääministerin Gro Harlem Brundtlandin esityksestä IPCC sitten perustettiin vuonna 1988.

Mitä sitten tapahtui, ainakin Ruotsi sai valtavasti uutta ydinvoimaa, mutta fossiilinen energia piti pintansa maailmalla, eikä ole mihinkään heilahdellut noin  80 % markkina-asemastaan.

Kun ilmakehän CO2 -pitoisuus on vain kasvanut edelleen, eivät ne alkuperäiset ennusteet CO2:sta aiheutuvasta lämpenemisestä ole kuitenkaan toteutuneet. Noin kolmannes on toteutunut James Hansenin 1988 tekemästä ”business as usual” -ennusteesta.

Kun lämpenemisen uhka on edelleen olemassa, on lähdetty IPCC:n toimesta selvittämään toimenpiteitä, joilla CO2:n kertymää ilmakehään voidaan vähentää, ylempi kuva.

Edullisin vaihtoehdoista on antaa kasvillisuuden sitoa hiiltä maaperään. Kaikki muut toimenpiteet ovat huomattavasti kalliimpia. Maaperähiilen osalta ihmiskunta saa lisäksi muita hyötyjä. Pohjavesi puhdistuu, ravinteet ja kosteus pysyvät maaperässä, eivätkä kulkeudu vesistöihin. Kasvi saa käyttöönsä maaperän ravinteita helpommin hiilipitoisesta maaperästä jne.

Kalliimmilla metodeilla talteenotetusta hiilidioksidista voidaan tehdä uusiutuvaa polttoainetta.

Hiilidioksidin ns. ilmastoherkkyys on mittari, josta ei ole kovin tarkkoja lukuja, arvioiden jää alle 1 °C (alempi kuva), kun hiilidioksidimäärä tuplataan ilmakehässä, jolloin kasvihuoneilmiöstä aiheutuva lämpeneminen olisi 33 °C maapalolla. IPCC:n käyttämät lukuarvot hiilidioksidin ilmastoherkkyydelle ovat pitkään olleet samat 1,5 – 4,5 °C.

 

0

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu