Tuulivoiman infraääni vielä kerran tieteellisen tarkassa katsannossa

Mainzin tutkimus: tuulivoimaloiden infraääni voi merkittävästi vahingoittaa ihmisen sydämen toimintaa

Teksti: Gisela Kirschstein, mainzund.de (käännös Pirjo Keronen)

11.5.2020

https://www.mainzund.de/mainzer-studie-infraschall-von-windraedern-kann-die-herzleistung-des-menschen-deutlich-schaedigen/?fbclid=IwAR1fYF_AC6Mjvk4QttWfjmxG5o35nA9DsFCaaWDsdDHofGah1GWWXw5g-Qc

Tuulivoimaa pidetään avainteknologiana energiakäänteen toteuttamisessa, mutta suuret tuulivoimalat ovat kiistanalaisia: Lähellä asuvat ovat jo kauan kertoneet, että matalat äänet aiheuttavat terveysongelmia. He valittavat päänsärkyä ja keskittymisongelmia. Mainzin yliopistossa tehdyssä tutkimuksesta on nyt saatu selville, että tuulivoimaloiden infraääni voi todella vahingoittaa ihmisen sydämen suorituskykyä huomattavasti. Jo vain tunnin altistumisen jälkeen 100 desibelin melulle infraääni johti sydämen toiminnan heikkenemiseen jopa 20 prosentilla, tutkimus sanoo. Se on julkaistu maineikkaassa tiedelehdessä Noise & Heath.

Tieteessä alle 20 hertsin ääntä kutsutaan infraääneksi; ihmiset eivät yleensä kuule sitä, vaan kokevat sen matalana huminana – jos ollenkaan. ”Vain 30 prosenttia ihmisistä pystyy kuulemaan infraääntä ollenkaan”, sanoo professori Christian-Friedrich Vahl, Mainzin yliopiston lääketieteellisen osaston sydämen, rintakehän ja verisuonikirurgian klinikan johtaja. Suurin osa ihmisistä tuntee matalat äänitaajuudet ”vatsassaan”, tunnetuimpia ovat äänentoistolaitteiden syvät bassoäänet suurissa rokkikonserteissa.

Infraääntä aiheuttavat kuitenkin myös suuret kaasuturbiinit, kompressorit tai pumput ja jopa lämmitys- ja ilmastointijärjestelmät, luonnossa maanjäristykset, tulivuorenpurkaukset, ukkonen ja jopa merimelu voivat olla ovat infraäänilähteitä. ”Infraääni on mitattava fyysinen voima, joka laukaisee jotain kehossa”, Vahl selittää Mainz &:n haastattelussa: ”Elefantit viestittävät infraäänen avulla pitkienkin etäisyyksien päähän, samoin delfiinit.”

Ihmisillä ihon värähtelyanturit reagoivat mataliin ääniin ja laukaisevat alitajuisen hälytyssignaalin: ”Se on ihmisellä oikeastaan hätävaroitussignaali”, Vahl selittää, ”varoitus, joka aiemmin auttoi ihmisiä pakenemaan myrskyistä tai tulivuorenpurkauksista. Jos ihmiset joutuvat pitkään alttiiksi korkeatehoisille matalille äänille, sillä voi olla hyvin vakavia seurauksia: ”Infraäänellä on selvästi hyvin suuri fyysinen vaikutus ihmisen sydämeen – ilman, että ihminen kuulee mitään ääntä”, Vahl korostaa.

Professori Christian Vahl yhdessä infraääni-työryhmänsä toisen jäsenen Lena Brendelin kanssa. – Kuva: Universitätsmedizin

3,5 vuotta sitten tämä sydänkirurgi perusti työryhmän Mainzin yliopiston lääketieteelliseen keskukseen, koska tuulivoimaloiden lähellä asuvat ihmiset raportoivat vakavista terveysongelmista. Vahl kertoo, että asukkaat valittivat unettomuudesta, huonosta suoriutumisesta tehtävistään, keskittymisvaikeuksista ja väsymyksestä – niinpä professori Vahl halusi tietää enemmän. Hänen tutkimusryhmänsä otti kudosnäytteitä sydänleikkauspotilaittensa sydänleikkauksista ja eristi niistä kaksi lihaslevyä, molemmat samasta potilaasta.

Yksi näyte altistettiin sitten infraäänelle 100 desibelin voimakkuudella, toista taas ei. ”Näytteissä, jotka altistettiin infraäänelle yhden tunnin ajakais, sydänlihaksen voima väheni merkittävästi”, Vahl sanoo. Sydämen teho väheni yli 20 prosenttia, ja tämä jo yhden tunnin altistuksen jälkeen.

On hyvin tiedossa, että tuulivoimalat tuottavat infraääntä, ja että lähistöllä asuvat valittavat usein matalasta huminasta. Tämä johtuu siitä, että tuulivoimaloiden lavat painavat ilmaa tornia vasten, kun ne pyörivät, Vahl selittää. Tämä tuottaa todistettavasti jopa 100 desibelin äänenpaineen jopa yhdellä tuuliturbiinilla – mikä on häiritsevämpää kuin lentokoneiden 60-70 desibelin melu, jota tavallisesti pidetään vakavana häiriönä. Mutta toisin kuin lentokoneiden melua, ihmiset eivät kuitenkaan kuule infraääntä. Vahl halusi nyt tietää, voivatko 100 desibelin äänet aiheuttaa terveysongelmia.

Kokeiden tulos: infraäänellä oli biofyysisesti mitattavissa oleva vaikutus sydänlihakseen, Vahl sanoo: ”infraääni ei ole esoteerinen ilmiö, vaan biofysikaalisesti mitattava asia, joka on otettava vakavasti.” Työryhmän kokeet ovat muuten toistettavissa ja sydänkirurgi painotti, että sama tulos saavutetaan joka kerta, ja he vahvistivat myös aikaisempien tutkimusten tulokset: Jo 1980-luvulla tehtiin ensimmäisiä tutkimuksia infraäänen vaikutuksista nuoriin, jotka toimivat sukellusveneissä. ”He olivat nuoria miehiä, huippukunnossa. Heidät sijoitettiin pitkään saliin”, Vahl kertoo. Sitten laitettiin eräänlainen kalvo lähettämään infraääntä 100 desibelin voimakkuudella.

Tulos oli hyvin samanlainen kuin Mainzin tutkimuksessa: USA: ssa tapahtui myös merkittäviä muutoksia ihon sähkönjohtavuudessa, koehenkilöt alkoivat hikoilla – ja heidän sykkeensä laski, Vahl raportoi. Hänen ryhmänsä ryhtyi tutkimaan tätä ja tulokset olivat selvät: ”Infraääni on fyysinen voima, ja se laukaisee ihmisessä jotain”, korostaa Vahl – mutta infraäänestä tulee haitallinen vasta tietyn voimakkuuden jälkeen.

Kuinka kaukana on tarpeeksi kaukana? Tuulivoimaloiden ja asuinalueiden välinen etäisyys on ollut kiistanalaisen keskustelun kohteena jo pitkään. – Kuva: gik

Mainzin tutkijoiden johtopäätös on siis: ota etäisyyttä. ”Tutkimuksemme tulokset ovat erittäin tärkeitä, ja ne tulisi ottaa huomioon keskusteltaessa tuulivoimaloiden etäisyyssäännöistä”, Vahl sanoo. Hän arveli, että äänenpainetaso alenee eksponentiaalisesti etäisyyden kasvaessa, joten kahden kilometrin etäisyys tuulivoimalasta olisi turvallinen etäisyys. Lausunto on kiistanalainen, koska se osuu keskelle vilkasta keskustelua tuulivoimaloiden etäisyyssäännöistä.

Rheinland-Pfalzin osavaltion uusi hallitus päätti vähimmäisetäisyydeksi tuulivoimaloiden ja asuinalueiden välille yhden kilometrin vuonna 2017, ja myös liittovaltion hallitus haluaisi ottaa käyttöön saman etäisyyden, mutta tuulivoimatoimijat esittävät kovaa vastarintaa. Silloin suurta osaa tuulivoimaloista ei voida enää rakentaa. Tuuliteollisuuden edunvalvojat varoittavat, että tällä on merkittävä kielteinen vaikutus energiakäänteeseen.

Vahl sen sijaan varoittaa, että pitkäaikainen oleskelu tuulipuiston lähellä voi olla vaaraksi terveydelle, etenkin sydämen vajaatoiminnasta kärsiville. ”Työmme osoittaa, että ilmiö on otettava vakavasti ja myös asukkaiden huolet”, Vahl korostaa: ”Täytyy olla varovainen, ettei Saksasta tule unettomien valtakunta.” Tuulivoimalat tulisi rakentaa moottoriteiden varsille, missä ne häiritsisivät vähemmän, on hänen suosituksensa. Tuulivoimaloiden keskelle jäävä kylä ei ole asukkaille hyväksi. ”Vastustan ydinvoimaa ja puollan tuulivoimaa,” sydänkirurgi korostaa, ”mutta haluan, että voimalat rakennetaan siten, etteivät ne tapa sydänsairaita eivätkä aiheuta vahinkoa. ”

Mainz&:n tietoisku: Mainzin tutkimus ”Korkeatehoisen infraäänen negatiiviset vaikutukset ihmisen sydänlihaksen supistuvuuteen” julkaistiin tunnetussa Noise & Health -lehdessä ja painettuna se ilmestyy kesäkuun numerossa. ”Ahead of Print” julkaistut tutkimukset ovat jo käyneet läpi koko tieteellisen varmennusprosessin, voit ladata tutkimuksen englanniksi internetistä täältä: https://www.unimedizin-mainz.de/htg/startseite/arbeitsgruppe-infraschall-working-group-infrasound/publikationen.html

____________________

Olin itse paikalla Berliinissä 23.4.2019 kuuntelemassa, kun prof. Vahl kertoi Berliinissä tutkimuksensa tuloksista. Alkuperäinen nauhoitus Berliinin infraäänitapahtumasta: https://youtu.be/b-yHDUXZMJc tai https://dsgs.info/VIDEOS/DSGS-e-V-Themen-Videos/
Tapahtuma oli saksankielinen. Prof. Vahlin osuus 15.45-59.18.
Tilaisuudessa puhuivat myös tri Stiller ja tri Kaula. Juontaja on Saksan infraääniyhdistyksen (DSGS e.V.) puheenjohtaja Peter Paul Jäger.

Pirjo Keronen, Berliini

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu