Valtamerilaivat kääntyvät hitaasti

IPCC on hallitusten välinen elin, joka arvioi ilmastonmuutosta koskevaa tieteellistä tutkimusta kaikista näkökohdista ja arvioi yhteiskuntien kykyä vastata ilmastonmuutokseen liittyviin haasteisiin.

Tieteellinen tutkimus on jo 1980 -luvulla todennut kasviplanktonin erittämällä dimetyylisulfidilla olevan pilviä synnyttävä vaikutusta.

Kesti kuitenkin useita vuosikymmeniä vielä, ennen kuin sulfaatteja alettiin ottamaan huomioon ilmastonmuutosta arvioitaessa, kun hollantilaiset ja amerikkalaiset tutkijat olivat yhdessä empiiristä kokemusta ja tietoa hyödyntämällä laskeneet antropogeenisillä sulfaattipäästöillä olevan ilmastoa viilentävää vaikutusta.

https://www.mdpi.com/2073-4433/13/12/2037

”Abstrakti
Hollannissa pilvien alapuolella oleva auringon säteily kasvoi yli 10 Wm−2 viimeisen puolen vuosisadan aikana. Oletuksena oli, että tämä voisi johtua pilven kondensaatioytiminä toimivan aerosolin vähenemisestä, johon pilvipisarat muodostuvat, seuraavalla tavalla. Muuttumattomalla makrofysiikalla pilvet, joissa on pienempi määrä pisaroita, heijastavat vähemmän, toisin sanoen ne läpäisevät enemmän auringonsäteilyä. Tätä hypoteesia ei voida perustella tiedoilla, koska pitkällä aikavälillä ei ole tietoa pilvipisaroiden määräpitoisuuksista (CDNC:t) maailmanlaajuisesti. CDNC:n historiallisen trendin jäädessä arvioimiseksi käytimme Boucherin ja Lohmannin (B&L) empiiristä suhdetta CDNC:n ja vettä houkuttelevien hygroskooppisten aerosolikomponenttien massapitoisuuden välillä.
B&L-parametrisointi testattiin ja validoitiin CHIEF-pilvikammion havainnoilla, joissa simuloidaan Alankomaiden yleisimmän pilvityypin merellisen stratocumulusin muodostumista. Tämä tutkimus keskittyy kesäkausiin, koska säteilyvoimakkuus hallitsee vuosittaista keskiarvoa tällä leveysasteella. Sulfaatin kesätrendi, havaitun aerosolimassapitoisuuden hallitsevin hygroskooppinen komponentti, analysoitiin EBAS-tiedoilla vuodesta 1972 eteenpäin. Keskimääräiset kesän CDNC:t laskettiin sitten B&L-parametreilla, jotka osoittivat ylärajaksi 380 cm-3 1970-luvulla ja laskivat noin 200 cm-3:iin 2010-luvulla. Ohuiden merellisten stratokumulusten leviämisen lisäys ilman päällä olevia pilviä olisi enintään 3,5 W m−2. Esteettömiä stratokumuleja esiintyy vain osan ajasta, ja pilvipisaroiden määrän vähenemiseen perustuva irradianssin muutos on varmasti pieni verrattuna empiirisesti johdettuun trendiin 10 W m−2.

1. Esittely
Aerosoleilla on merkittävä vaikutus maapallon säteilybudjettiin sirottamalla ja absorboimalla auringon säteilyä (suora vaikutus), mikä johtaa negatiiviseen (jäähdytys) ja positiiviseen (lämmittävään) säteilypakottamiseen. Lisäksi aerosolien ja pilvien välisillä vuorovaikutuksilla (epäsuora vaikutus) on suuri vaikutus aerosolien rooliin ilmastonmuutoksessa. Ilmakehän aerosolit vaikuttavat pilvien muodostumiseen roolinsa kautta pilven kondensaatioytimina (CCN). Sulfaattiaerosoleja pidetään nykyään aerosolien hallitsevimpana hygroskooppisena komponenttina [1,2]. Sulfaatti on tärkeä toissijainen aerosoli, joka muodostuu ilmakehän rikkidioksidin (SO2) päästöjen valokemiallisista reaktioista.”

Nykyään tästä löytyy jo suomalaistakin tutkimusta, jossa todetaan kasviplanktonin erittämällä dimetyylisulfidilla (DMS) olevan pilvikondensaatioytimiä (CCN) lisäävää vaikutusta.

https://acp.copernicus.org/articles/22/10971/2022/

”1. Esittely
IPCC:n Fifth Assessment Report (2013) tunnusti aerosolit ja pilvet hallitseviksi epävarmuuden lähteiksi ilmastoennusteissa, ja aerosoli-pilvien vuorovaikutukset ovat edelleen haastavia myös kuudennen arviointiraportin malleille (Forster et al., 2021). He huomauttavat, että molemmissa yhdistetyissä mallien välisissä vertailuprojekteissa CMIP3 ja CMIP5 aerosoli-pilvivuorovaikutukset olivat hallitseva mallien välisten erojen lähde, ja suurin osa tästä leviämisestä johtuu valtamerien yläpuolella vallitsevien matalien pilvien parametrien eroista (Dufresne ja Bony, 2008; Vial et al., 2013). Meehl et al. (2020) ja Zelinka et al. (2020) osoittavat, että sama pätee edelleen viimeaikaiseen CMIP6-kokonaisuuteen, ja vaativat lisää tutkimusta aerosoli-pilvivuorovaikutuksista.
Käytettävissä olevan vesihöyryn, pitkäaaltoisen säteilyjäähdytyksen ja jäähdytysnopeuden ja siten ylikyllästymisen määräävän ylävirran nopeuden lisäksi pilvipisaroiden muodostuminen riippuu käytettävissä olevien pilvikondensaatioytimien (CCN) pitoisuudesta (esim. Rosenfeld et al., 2019). Kaksi tärkeintä CCN-pitoisuutta säätelevää tekijää ovat aerosolilukupitoisuus ja aerosolin koko, kun taas hiukkaskoostumuksella voi olla myös vaikutusta hygroskooppisuuden kautta (Bougiatioti et al., 2020). Siksi on tärkeää mallintaa eksplisiittisesti CCN:n pitoisuus, kokojakauma ja koostumus.
Valtamerten yllä pääasiallinen CCN:n lähde on merisumu (koostuu merisuolasta ja orgaanisista lajeista), ja huomattava lisäosuus on myös sekundäärinen orgaaninen aerosoli (SOA), joka muodostuu meressä leviävien haihtuvien orgaanisten yhdisteiden (VOC) hapettumistuotteista. McCoy et al., 2015). Mallien on todettu olevan haastavaa tuottaa toissijaisia ​​ja primäärisiä orgaanisia aerosoleja syrjäisillä valtamerialueilla (Hodzic et al., 2020).

VOC-päästöillä meressä on tärkeä rooli meriaerosolin kokojakauman säätelyssä kondensoitumalla ultrapienten hiukkasten päälle ja kasvattamalla ne CCN-kokoon (Burkart et al., 2017; Croft et al., 2019, 2021; Yu ja Li, 2021) . Itse asiassa sekundaarisen meriaerosolin roolin on jopa havaittu hallitsevan primaarisen aerosolin roolia (Mayer et al., 2020). Dimetyylisulfidia (DMS) pidetään tärkeimpänä CCN-lähteenä puhtailla valtamerialueilla, muita ovat alkaanit, alkeenit, aromaatit, terpenoidit ja amiinit, halogenoidut orgaaniset aineet ja hapetetut haihtuvat orgaaniset yhdisteet (OVOC).”

Eli nyt voidaan todeta, että IPCC kääntyy hitaasti, kestää jopa 4 vuosikymmentä saada IPCC – laiva käännettyä.

Käytännössä tämä muuttaa painopisteen siirtämistä luonnollisiin muutoksiin ihmisestä johtuvien syiden sijaan, kun tarkastellaan ilmastonmuutosta. Ihminen ei ehkä olekkaan kuin pieni tekijä ilmastonmuutoksen aiheuttajana.