Yhdistetty PDO ja AMO

Kaikki tietävät nykyään, että merillä on valtava vaikutus maapallon ilmastoon, merten suuren lämpökapasiteetin takia. Kestää sadoista tuhansiin vuosiin lämmittää ja jäähdyttää meriä, joten merten osalta ei puhuta äkkinäisistä liikkeistä.

Meret värähtelevät lyhyemmissä jaksoissa, Tyynenmeren oskillaatio (PDO) ja Atlantin monikymmenvuotis oskillaatio (AMO) ovat tunnetuimmat. Noiden värähtely kestää 60 – 65 vuotta, lämmin jakso ja kylmä jakso vuorottelevat noin 30 vuoden välein.

Lyhyemmistä värähtelyistä ENSO (El Niño–Southern Oscillation) tunnetaan lämpimästä El Niñosta ja kylmästä La Niñasta.

Hiilidioksidiin perustuva ilmakehätiede korostaa maapallon energiataseen merkitystä ilmaston lämpötilan säätelijänä, jolloin on korostetusti tullut esille lämpösäteilyn eli infrapunasäteilyn merkitys ilmaston lämpötilan säätelijänä, on puhuttu kasvihuoneilmiöstä yms. Ilmakehässä infrapunasäteilyä pidättävä kasvihuoneilmiö on noussut kaiken tarkastelun keskipisteeksi ja siinä etenkin voimistunut kasvihuoneilmiö, joka johtuisi ilmakehässä lisääntyneestä hiilidioksidista.

Merten lämpösisältöä on alettu mittaamaan vasta 2000-luvulla ARGO-poijujen myötä, joten merten lämpösisällöstä pintaa syvemmältä ei tiedetä ennen 2000-lukua mitään.

Meret ovat lämmenneet 1850-luvulta lähtien, kun tulivuorenpurkausten aktiivisuus laski. Auringon aktiivisuus on ollut nousujohteinen pienen jääkauden (LIA) loppumisesta lähtien.

Joten teollistumisen aikakauden lämpeneminen on selitettävissä auringon aktiivisuudella ja tulivuorenpurkausten vähyydellä. Samoin perustein voidaan selittää hiilidioksidin lisääntyminen ilmakehässä, merenpinnan ja merten lämpeneminen.

Hiilidioksidilla on ollut joku pieni merkitys ilmaston lämpenemiseen ja ilmakehän hiilidioksidipitoisuus on luonnollista alkuperää, ihmisen vaikutus ilmakehän hiilidioksidipitoisuuteen on olematon.

Pohjoinen pallonpuolisko on tuottanut lähes kaiken antropogeenisen hiilidioksidin teollistumisesta lähtien ja pohjoisen pallonpuoliskon hiilinielut ovat sen myös kuluttaneet. Ilmakehän lisääntynyt hiilidioksidi on tullut eteläiseltä pallonpuoliskolta, missä kasvaneet tuulet ovat sekoittaneet meriä ja tuoneet hiilidioksidia enemmän pintaan ja ilmakehään. Toisaalta eteläisellä pallonpuoliskolla kasvanut merijää on estänyt hiilidioksidia imeytymästä kylmään meriveteen.

Otsoni lämmittää luonnollisesti ylempää ilmakehää, koska se vangitsee auringon säteilyn ja emittoi sen takaisin”, Le Quéré sanoo. ”Jos otsoni vähenee, saadaan erittäin korkea viilennys aikaiseksi atmosfäärin yläosassa.” Valtava lämpötilaero otsoniaukon ja muun stratosfäärin välillä aiheuttaa voimakkaita tuulia Antarktikan ympärillä. Epätasainen lämpeneminen eteläisen pallonpuoliskon eri osissa viimeaikaisesta ilmaston lämpenemisestä johtuen aiheutti myös lämpötilaeron, joka vahvisti tuulia. Voimakkaammat tuulet parantavat syvän veden kohoamista, mikä antaa hiilelle mahdollisuuden päästä ilmakehään hiiltä sisältävästä syvästä vedestä. Pohjimmiltaan, vaikka valtameri saattaa ottaa enemmän ihmisperäistä hiiltä pysyäkseen ilmakehän tasoilla, se myös luovuttaa enemmän hiiltä kuin aikaisemmin, ja se muuttaa koko hiilialtaan kokoa.

Kun Le Quéré liitti malliinsa ilmakehän mittaukset eteläiseltä valtamerestä vuosina 1981-2004, hän hämmästyi tuloksesta – jotain paljon mielenkiintoisempaa kuin Etelämantereen polaaripyörteen olemassaololle. ”Eteläisen valtameren hiilinielu ei ole muuttunut ollenkaan 25 vuodessa. Se on odottamatonta, koska hiilidioksidi kasvaa ilmakehässä niin nopeasti, että sitä odottaisi myös nielun kasvavan”, Le Quéré sanoo. Mutta sitä ei tapahtunut. Sen sijaan eteläinen valtameri pysyi vakaana, kun taas ilmakehän hiilidioksidipitoisuudet nousivat.

Mitä lämpimämmäksi pintavesi muuttuu, sitä vaikeampaa tuulen on sekoittaa pintakerroksia syvempiin kerroksiin. Valtameri asettuu kerroksiin tai kerrostuu. Ilman tuoreen karbonaattipitoisen veden infuusiota alhaalta pintavesi kyllästyy hiilidioksidilla. Pysyvä vesi tukee myös vähemmän kasviplanktonia, ja hiilidioksidin otto fotosynteesistä hidastuu. Lyhyesti sanottuna kerrostuminen vähentää hiilen määrää, jonka valtameri voi sitoa.

https://earthobservatory.nasa.gov/features/OceanCarbon/page1.php

+6

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu