Kognitiotieteellisen lähestymistavan merkitys inkluusio-opetuksen kustannus-hyötyanalyysissä

Inkluusio-opetuksesta käydyssä keskustelussa on esitetty vuosien varrella toisistaan poikkeavia näkemyksiä. Aiheesta on hankala puhua, koska se on niin arvolatautunut, vaikka samalla pitäisi kyetä arvioimaan inkluusio-opetuksen seurauksia puhtaasti kustannus-hyötyanalyysin näkökulmasta. Itse näen kognitiotieteellisen lähestymistavan merkityksen suurena suhteessa inkluusiota yleisemmällä tasolla tarkasteleviin asetelmiin (kasvatustiede, sosiologia) erityisesti siitä näkökulmasta, toteutuuko tehokkaan oppimisen edellyttämä kognitiivisen kuormituksen minimointi inkluusiota toimeenpanevissa oppilasryhmissä vai ei. Ilman tällaista monitieteistä tutkimusasetelmaa oppimista ehkäisevät yksilötason kognitiiviset kuormitustekijät eivät tule näkyviin vaikka inkluusio sinänsä arvopäämääränä olisikin kannatettava ideaali. Tällainen tarkastelu avaa myös tehokkaasti nykyisen kotimaisen ihmistieteen kentällä yhä harvinaisemmaksi käyvää laadukasta tieteenfilosofista ajattelua, jonka mukaan tosiasiat ja arvot kuuluvat tieteellisessä tarkastelussa eri tasoille. Tosiasioista ei voi johtaa arvoja, mutta niin on myös toisinpäin. Siitä, että kannatamme inkluusiota arvopäämääränä ei seuraa mitään sen suhteen, millainen oppilaiden tiedonkäsittelykyky tai kyky sietää kognitiivista kuormitusta on, koska ne määräytyvät pitkälti biologisesti ja neurotieteellisesti. Toisaalta näistä tosiasioista ei myöskään seuraa mitään sen suhteen, onko inkluusio arvopäämääränä tavoiteltava arvo vai ei. Ainoastaan utilitaristisesti tarkasteltuna, mikäli omaksumme lähestymistavan, että se on arvokasta, mikä on yleisesti hyödyllisintä, voimme päätyä myös arvopäämäärien osalta johtopäätöksiin tarkasteltaessa tosiasioiden suhdetta näihin arvopäämääriin. Jos havaitsemme empiirisesti että inkluusio toimintatapana heikentää laaja-alaisesti oppimista ja määrittelemme oppimisen ensisijaisen tärkeäksi päämääräksi, voimme väittää havaittujen tosiasioiden pohjalta utilitaristisesti jotakin inkluusion arvokkuudesta arvopäämääränä. Toisaalta jos määrittelemme inkluusion niin arvokkaaksi päämääräksi että oppimistulosten heikentyminen on tässä kustannus-hyötyanalyysissä vain pieni oheisvahinko, silloin inkluusiota tulee edistää kaikesta huolimatta.