Ahkeruudesta ja säästäväisyydestä

Mitä ahkerampi ja säästäväisempi on, sitä paremmin menestyy maailmassa.

Mitä enemmän kansakunnassa on ahkeria ja säästäväisiä ihmisiä sitä paremmin kanskunta menestyy ja pystyy huolehtimaan kansalaisistaan, myös niistä huonommin menestyneistä, eli niistä vähemmän ahkerista ja vähemmän säästäväisistä.

Ahkeruutta ja säästäväisyyttä pitäisi siis kannustaa, eikä siitä pitäisi rangaista.

Laiskuudesta ja tuhlaavaisuudesta pitäisi rangaista, jotta nekin oppisivat ahkeriksi ja säästäväisiksi.

Sellaiset maat jossa on paljon ahkeria ja säästäväisiä ihmisiä menestyvät paremmin kuin manjanamaat.


Päättelyketju tuntuu aukottomalta, mutta on siinä aukkoja.

Niissä maissa jotka menestyvät hyvin ollaan yleensä huolehdittu hyvin myös niistä ihmisistä jotka eivät ole hyvin menestyneet, siis niistä vähemmän ahkerista ja vähemmän säästäväisistä ja muista syistä huonosti pärjäävistä.

Hyvin menestyneissä maissa harrastetaan siis tulonsiirtoja, eli rangaistaan niitä ahkeria ja säästäväisiä ja palkitaan laiskoja ja tuhlaavaisia.  Ei siis ole menetelty niinkuin pitäisi, eli olisi pitänyt palkita ahkeruudesta ja säästäväisyydestä ja olisi pitänyt rangaista laiskuudesta ja tuhlaavaisuudesta, mutta on menetelty juuri päinvastoin.  Miten nämä maat siis voivat olla niin hyvinvoivia ja vauraita?

Manjanamaissa sen sijaan on noudatettu sitä periaatetta että palkitaan ahkeruudesta ja säästäväisyydestä ja rangaistaan laiskuudesta ja tuhlaavaisuudesta.  Näissä maissa rikkaat asuvat muurien ympäröimillä vartioiduilla alueilla ja köyhät asuvat ghetoissaan, jätteistä kyhätyissä hökkeleissä ja elävät joko kerjäämällä, kaatopaikkoja tonkimalla, tai rikollisuudesta.  Manjanamaissa ollaan kuitenkin keskimäärin paljon jäljessä niistä niinsanotuista hyvinvointimaista, joissa siis ahkeruudesta ja säästäväisyydestä rangaistaan ja laiskuudesta ja tuhlaavaisuudesta rangaistaan.

Miksiköhän?


Menestymättömyys ei kuitenkaan aina johdu pelkästään laiskuudesta ja tuhlaavaisuudesta. Joskus ahkera ja säästäväinenkin voi olla menestymätön.  Ahkeralta ja säästäväiseltä voi puuttua muita menestymisen edellytyksiä, kuten loistavat kommunikaatiotaidot, tai menstyksen edellyttämä edustava käytös ja ulkonäkö.  Myös pelkkä tyhmyys, tai huono-onnisuus voi olla menestyksen este, vaikka olisikin ulkonäköä, käytöstapoja ja kommunikaatiotaitoja.  Myös fyysinen vamma tai sairaus voi tietenkin olla este menestymiselle, jos muut menestymisen edellytykset eivät ole aivan erinomaisen suotuisat.


Kysymys kuuluu että pitäisikö muistakin menestymättömyyden syistä kuin laiskuudesta ja tuhlaavaisuudesta rangaista, koska myös muiden kuin niiden laiskojen ja tuuhlaavaisten palkitseminen on rangaistus niille ahkerille ja säästäväisille.


Lopuksi vielä sellainen pikkuseikka että eiväthän ne menestyneet ahkerat aina niin säästäväisiä ole.  Monet ovat varsin tuhlaavaisia, mikä tietenkin on menestymiselle suuri haitta.  Pitäisi olla varsin ahkera voidakseen olla tuhlaavainen ja silti menestyä, mutta sellaisiakin on.

Kysymys kuuluu pitääkö niitä ahkeria tuhlaavaisia palkita vai rangaista, vai mikä olisi paras suhtautumistapa yhteiskunnan kannalta katsottuna?

Joskus voi myös menestyä pelkällä hyvällä tuurillakin, vaikka olisi sekä laiska että tuhlaavainen. Miten näihin Hannu Hanhiin yhteiskunnan kannattaisi suhtautua.?

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu