Arvopohjainen realismi
Siitä on jo kauan kun nykyinen presidenttimme toi tämän termin esiin, varmaan jo ennen valintaansa presidentiksi. En voi ihan varmasti muistaa sitä koska tämä termi on tuotu esiin, koska en ole koskaan oikein ymmärtänyt että mitä se oikein tarkoittaa.
Termi on kuitenkin, jokatapauksessa, ilmeisesti on miellyttänyt suomalaista äänestäjää ja siten auttanut presidenttiehdokas Stubbia tulemaan presidentiksi.
Muiden presidenttiehdokkaiden vastaavat vaaliteemat eivät ehkä ole olleet yhtä vetoavia äänestäjien mielestä.
Olen tähän asti, niin kauan kuin tämä termi on ollut julkisuudessa, vain miettinyt tätä termiä, yrittänyt ymmärtää sitä ja kuunnellut viisaita selityksiä siitä mitä se voisi kenties tarkoittaa, eikä asia ole minulle niiden selitystenkään perusteella tullut yhtään sen selvemmäksi,
Sitten yhtäkkiä, tänä aamuna, minulle selvisi mitä se tarkoittaa.
Kuten usein näissä asioissa, selitys olikin sitten hyvin yksinkertainen ja sen keksimisen jälkeen jää vain ihmettelemään sitä miksi sitä ei ole voinut heti ymmärtää ja tajuta.
Olen varmaan kuullut erilaisten selittelijöidenkin selityksistä tömän selityksen, mutta se ei vain ole tarttunut, Olen jotenkin torjunut sen, en ole siis halunnut omaksua tai hyväksyä tätä yksinkertaista ja ilmiselvää selitystä.
Arvopohjainen realismihan on tietenkin sitä että on olemassa arvot ja sitten on se realismi, eikä arvojen noudattaminen ole realismia. Meillä on esimerkiksi arvona joku rasismin vastaisuus, mutta kun realismia kuitenkin on että ihmiset ovat rasistisia, niin vaikka antirasismi on arvo, niin se rasismi on kuitenkin realismia.
Tämä on nyt sitten tässä, eikä sitä kannata enää tämän enempää pohtia.
Jos tarkastellaan esimerkiksi vaikkapa hallituksen rasisminvastaista kampanjaa, niin onhan se arvopohjaista, mutta ei se ole mitään realismia että sillä kampanjalla saataisiin jotain aikaiseksi.
Arvopohjainen realismi olisi kaisi sitä että meillä on arvot, mutta hyväksytään se ettei niitä kunnioiteta, vähän samaan tapaan kuin meillä on nopeusrajoitukset, mutta niistä ei välitetä, paitsi sen tolpan kohdalla.
Ilmoita asiaton viesti
Juuri noin se on.
Käsitteen ahkera käyttäjä on Suomen lehdistössä ilmaissut ”laittavansa Kiinan presidentin kovaan paikkaan, teen selväksi että….”.
Stubb lehtitietojen mukaan on kuulunut nuoruudessaan koulukiusaajien uljaaseen heimokuntaan. Näkyvyyden hakeminen ja katseiden kohteena oleminen on siinä iässä palkitsevaa.
Tuolla palkitsevuudella voidaan ehkä selittää presidentin arvopohjaisesti syntyvää käyttäytymistä tulevassa Kiinan vierailussa. Jos lehtitiedot Stubbin vierailusta pitävät ennakolta paikkansa:
– on näyttämö jossa katsojiin (luokkalaiset, kansalaiset nyt) vaikutetaan,
– mikäpä sen hauskempaa kuin oman merkityksen nosto laittamalla toinen hankalaan paikkaan (Kiinan presidenttiinkin vaikuttaa X -luokan sankari),
– Ohjaaja ja rahoittaja (Usa) hyrisee tyytyväisenä ”taas yksi valtionpäämies toimii pussimme hyväksi”.
*** ****
Ehkä arvopohjainen realismi on jotakin tuollaista. Presidentti Stubin kohdalla sitä mitä tapahtuu hänen ajatuksissaan. Onneksi – vai epäonneksi? – ne tuntuvat vaihtuvan tiukkaan tahtiin.
PS. Minulle arvopohjaista realismia olisi, että Suomen presidentti tapaa Kiinan presidentin. On kohtelias, ei uhoa ennalta toimillaan. Ja keskustelee maiden välisistä suhteista tavalla, jossa haetaan ja rakennetaan. Ei opasteta eikä ainakaan huudella ”oikeita asioita” hommat paremmin tietäen..
Ilmoita asiaton viesti
Juha Varilan kanssa hyvinkin samaa mieltä.
Toisaalta, mitä presidenttiimme tulee; en ainakaan tässä vaiheessa ole hänestä muodostanut, en hyvää joskaan en täysin kielteistäkään kuvaa.
Katsellaanpa eteenpäin.
Ilmoita asiaton viesti
Arvopohjaisen realismin määritelmäsi kuulostaa kuitenkin vähän siltä, kuin yrittäisit joko vääntää sitä solmuun, tai selittää mahdollisimman kierolla tavalla. Ehkä haluat syyllistää joitain politiikan tekijöitä. 🙂
Tarkastellaan hieman määritelmääsi.
> Arvopohjainen realismihan on tietenkin sitä että on olemassa arvot ja sitten on se realismi, …
Tähän asti ok.
> … eikä arvojen noudattaminen ole realismia. …
Ehkä tarkoitat ettei ole realistista. Pitäisi siis luopua arvoista. Tai että arvojen noudattaminen on mahdotonta. Tuo ei varmaankaan ole Stubbin ajatus. Hän varmaankin ajattelee, että nimenomaan noudatetaan noita arvoja.
> … Meillä on esimerkiksi arvona joku rasismin vastaisuus, mutta kun realismia kuitenkin on että ihmiset ovat rasistisia, …
Jotkut ihmiset voivat tosiaan olla rasistisia, ja rasismia voi esiintyä monissakin ihmisissä.
> … niin vaikka antirasismi on arvo, niin se rasismi on kuitenkin realismia.
Rasismin vastaisuus kuulunee Stubbin arvoihin. (Käyttämäsi termi ”antirasismi” viittaa jo vähän tiettyyn poliittisten aktivistien liikkeeseen. Stubb ei välttämättä käyttäisi tuota termiä.) Rasismiakin on olemassa (=”realismia”?). Eivätkö nuo sovi aika hyvin yhteen niin, että Stubb haluaa varmistaa, että rasismia on mahdollisimman vähän?
Yrititkö sanoa tuossa jotain sellaista, että rasismia olisi paljon, ja rasismin vastaisuus olisi maamme politiikassa vain vähäinen tekijä, ja ehkä vain kulissi? Tuota Stubb tuskin tarkoittaa.
Minun paras lyhyt tulkintani siitä, mitä Stubb (ja muu ulkopolitiikan johto) tarkoittaa tuolla arvot ja realismin yhdistävällä termillä ”arvopohjainen realismi” on se, että politiikka on realistista ja käytännönläheistä, mutta kuitenkin tinkimättä vahvasta arvopohjasta, johon tuo työ perustuu.
Tuon termin määrittelyn yhteydessä on listattu myös joukko arvoja, joiden katsotaan kuuluvan tuohon arvopohjaan. Sekin on mielenkiintoinen kysymys, millainen tuon arvopohjan tulisi olla.
Ilmoita asiaton viesti
”Minun paras lyhyt tulkintani siitä, mitä Stubb (ja muu ulkopolitiikan johto) tarkoittaa tuolla arvot ja realismin yhdistävällä termillä ”arvopohjainen realismi” on se, että politiikka on realistista ja käytännönläheistä, mutta kuitenkin tinkimättä vahvasta arvopohjasta, johon tuo työ perustuu.”
Ymmärrät itsekin ja sokea Reettakin sen näkee ja Pihtiputaan mummokin sen ymmärtäisi, jos jaksaisi ajatella, että tuollainen arvojen yhdistäminen realismiin on mahdoton ajatus.
Jos esimerkiksi ajatellaan että ihminen jonka arvoina on aseettomuus ja väkivallattomuus kohtaa väkivaltaa ja tilanne on se että hänen on joko puolustettava itseään ja omaisuuttaan väkivataisesti, tai sitten vain alistuttava nöyrästi pahoinpitelylle, tai omaisuutensa menettämiselle, arvot kohtaavat siinä tilanteessa realismin. Varmaan on niitä jotka pitävät arvoistaan kiinni, mutta useimmat näkevät väkivallan käytön sopivaksi puolustautumiskeinoksi, jos sillä tavalla on mahdollista puolustaa itseään ja omaisuuttaan.
Arvopohjainen realismi on siis sitä että on arvot, mutta kun tulee realinen tilanne, niin ne voidaan sitten vain unohtaa.
Sinun ajatuksesi arvopohjaisesta realismista ovat jotenkin idealistisia, mutta jos asioita yrittää katsoa jotenkin realistisesti, ne ovat täysin mahdottomia.
Kysyt varmaan että hyväksynkö minä arvopohjaisen realismin?
Tavallaan hyväksyn sen, esimerkiksi kuvaamassani tilanteessa, mutta politiikassa se on käsitteenä niin epämääräinen ja sekava ettei siitä siinä ole mihinkään muuhun kuin äänestäjien houkuttelemiseen.
Ilmoita asiaton viesti
> … arvojen yhdistäminen realismiin on mahdoton ajatus
Inhorealismi ja idealistinen pelkkien arvojen korostaminen ovat aika kaukana toisistaan. Mikään ei kuitenkaan estä ajamasta politiikaa, joka perustuu mahdollisimman paljon arvoihin, ollen silti myös ulkopoliittisen realismin ”ihanteen” mukaista.
> … kohtaa väkivaltaa ja tilanne on se että hänen on joko puolustettava …
Sääntöpohjainen maailmanjärjestys kuulunee noihin Stubbin tarkoittamiin arvoihin. Noiden sääntöjen mukaan puolustussodat ovat oikeutettuja sotia.
Kyse ei siis ole mistään toisen posken kääntämisestä, ja täydellisestä väkivallattomuudesta (jotka ovat myös arvoja tai ihanteita), vaan pykälää käytännönläheisemmästä ulkopoliittisesta toiminnasta, joka perustuu sääntöpohjaisen maailmanjärjestyksen luomiin periaatteisiin, joilla pyritään mahdollisimman hyvään lopputulokseen myös tilanteissa, joissa maailmassa on myös pelureita, jotka eivät ole täysin väkivallattomia.
> Arvopohjainen realismi on siis sitä että on arvot, mutta kun tulee realinen tilanne, niin ne voidaan sitten vain unohtaa.
Höh, tuskin Stubb tarkoittaa sitä, että arvot unohdettaisiin, vaan päinvastoin sitä, että arvot pidetään mahdollisimman hyvin mukana myös silloin, kun tilanne on hankala.
Ilmoita asiaton viesti
”Kyse ei siis ole mistään toisen posken kääntämisestä, ja täydellisestä väkivallattomuudesta.”
Tämähän on ns. kristillinen arvo, joka on melko tarkkaan unohdettu, myös ns. kristillisissä piireissä. Mm. Ukrainan sodan osapuolet ovat käytännössä unohtaneet tämän arvon, vaikka molemmissa maissa, varsinkin Venäjällä, sanovat itse noudattavansa perinteisiä arvoja. Silti ne eivät käännä poskeaan toisilleen, vaan käytännössä mättävät toisiaan molemmille poskille, senkun kerkeävät.
Arvopohjainen realismi on samaa höttöä kuin kaikki muukin arvopohjainen, sillä erotuksella, että on lähes mahdotonta tietää mitä kukin, kaikkein vähiten Stubb itse, omalla arvopohjaisella realismillaan tarkoittaa.
Ilmoita asiaton viesti
> Tämähän on ns. kristillinen arvo, joka on melko tarkkaan unohdettu …
En tiedä mitä Stubb ajattelee tuosta arvosta suhteessa ulkopolitiikkaan, mutta tietenkin ulkopoliittinen realismi tarkoittaa sitä, että pitää hieman tasapainoilla sen kanssa, milloin käytetään kovia, ja milloin pehmeämpiä otteita. Tuo ei siis tarkoita arvojen unohtamista, vaan sitä, että niitä kyllä sovelletaan, mutta ei sokeasti silloin, kun niiden liian suoraviivainen soveltaminen tuottaisi enemmän haittaa kuin hyötyä.
> Arvopohjainen realismi on samaa höttöä kuin kaikki muukin arvopohjainen …
Termi ”arvopohjainen realismi” ei ole itsessään vielä kaikkea selittävä, joten se vaatii tuekseen pienen taustaselityksen. Hyvin selitettynä tuo voi olla selkeäkin. Huonosti selitettynä voi olla höttöä, tai voi johtaa höttöiseen politiikkaan.
Arvot eivät ole höttöä, vaan tyypillisesti varsin vakaa pohja. Toki nekin voi höttöistää, jos käyttää epämääräisiä termejä, ja jättää ne märittelemättä. Tuotakin sairautta nykyajassa esiintyy, ja jotkin Stubbinkin mainitsemat arvot kaipaisivat vähän tarkempaa analyysia. Mutta noin yleisesti, arvopohjaisen realismin yhteydessä listatut arvot ovat olleet kyllä suhteellisen selviä, ja osin ehkä tarkkojakin (eli termi ”höttö” ei kuvaa niitä hyvin).
Ilmoita asiaton viesti
”termi ”höttö” ei kuvaa niitä hyvin”
Entäs sitten termi ”unelmahöttö”.
Termi ”arvopohjainen realismi” on niin epämääräinen, tai niin laaja, että jokainen voi liittää siihen omat ihanteensa, tai kuvitelmansa ihanteista, aivan kuten sinäkin olet tuossa ylempänä tehnyt.
Mikään ei estä ketä tahansa määrittelemästä asiaa niinkuin hänestä itsestään parhaalta tuntuu, mutta kun on yhteinenen käsite, niin se jotenkin yhdistää ihmisiä ja tuo mukanaan yhteyden (yhteisen seurakunnan) tuntua, vaikka jokainen ajattelisi ”arvopohjaisesta realismista” omalla tavallaan.
Minä en pysty ajattelemaan siitä kuin blogissa esittämälläni tavalla, vielä eilen ja sitä ennen en pystynyt ajattelemaan siitä millään tavalla.
Ilmoita asiaton viesti
Kuten sanoin, ollakseen riittävän tarkka, termi ”arvopohjainen realismi” vaatii tuekseen pienen taustaselityksen. Stubb on käsittääkseni kertonut, millaisia arvoja hän katsoo tuohon arvojoukkoon kuuluvan, joten kyse ei ole siitä, että kuka tahansa voisi liittää siihen mitä tahansa.
Ilmoita asiaton viesti
”Stubb on käsittääkseni kertonut, millaisia arvoja hän katsoo tuohon arvojoukkoon kuuluvan, joten kyse ei ole siitä, että kuka tahansa voisi liittää siihen mitä tahansa.”
Niin, jokainen, myös Stubb, voivat liittää käsitteeseen mitä arvoja itse haluavat. Stubb varmaan valitsee ne arvot joilla on mahdollisimman laaja kannatus. Mutta arvopohjainen realismi ei ole vain arvoja ja realismi on jotain joka ei sovi arvojen kanssa yhteen, ei sitten millään.
Itse pitäisin käsitteet erillään. Eletään joko arvojen mukaisesti, tai sitten ollaan realistisia. Arvopohjainen realismi ei ole mitään muuta kuin helvetinmoinen käsitesotku, tai sitten se on mitä kukin haluaa kuvitella sen olevan, siis jokaiselle oma juttunsa.
Ilmoita asiaton viesti