Autoilu on suomalaisille tärkeää, jopa välttämätöntä, mutta onko se jopa ihan pyhä asia?

Autoilu on niin mukavaa.  On hienoa istua auton ratissa ja tuntea konepellin alla jylläävä voima ja että se koko voima on auton helppojen hallintalaitteiden ja kevyiden ohjausliikkeiden kautta kokonaan hallinnassa, jopa helposti ja miellyttävällä tavalla.

Nykyautot ovat ihmeellisiä värkkejä, ne on tekniikan, muotoilun ja mukavuuden suhteen mahtavia luomuksia, ne ovat tämän päivän parasta käyttötaidetta.


Autoilu on mukavaa, autolla pääsee minne tahansa, ainut haittatekijä on parkkipaikkojen niukkuus, jota on pyritty korjaamaan maan alle kaivetuilla parkkitunneleilla ja maan päälle rakennetuilla parkkitaloilla, jotka ovat jonkin verran hankalia, koska niihin liittyvät parkkimaksut ja se että ne sijaitsevat jonkin verran etäällä siitä kohteesta minne autolla oltiin menossa. 


Autoilijat hyväksyvät parkkitilojen epämukavuudet, mutta myös teiden kunnostamisesta aiheutuneet haitat autoliikenteelle.  Aina tiet on jostain kohtaa poikki ja tilalle on järjestetty kiertoteitä, jotka ovat usein hyviä ja asfaltoituja. Koko ajan autoilijat joutuvat käyttämään tällaisia kiertoteitä.  Kun tie on jossain saatu korjattua, tien korjaajat kokoavat kimpsunsa ja kampsunsa ja siirtyvät toiseen paikkaan, missä ne taas katkaisevat autoilijoiden tutut reitit ja järjestävät tilalle kiertoteitä.



Sen takia tuntuu jonkin verran kummalliselta että kun mielenosoittajat haluavat katkaista liikenteen Eduskunnan edessä, mikä on maan paras mielenosoitispaikka, kymmeneksi päiväksi, jolloin liikenne joutuisi etsimään uudet reitit, tämä suututtaa autoilijat niin vaan perusteellisesti että se uhkaa jopa maan turvallisuutta.

Poliisi, joka toimii itsenäisesti, yrittäen noudattaa maan lakeja, joutuu miettimään onko tien tukkiminen mielenosoituksen takia laillista vaiko laitonta.  Vaikka teitä tukitaan säännöllisesti ja joka päivä laillisesti erilaisten töiden takia, poliisi joutuu harkitsemaan onko mielen osoittaminen sellainen asia jonka takia liikenne voidaan jollain tieosuudella tilapäisesti keskeyttää.

Lain säätäjät, ministerit, eivät halua ottaa kantaa asian laillisuuteen, koska asia on poliittimen ja arka. Sen takia vastuu jätetään poliisille, joka joutuu toimimaan lain, omien valtuuksiensa ja oman harkintansa puitteissa. 

Jos poliittiset toimijat, kuten hallitus, sen virkamiehet, tai eduskunta, ottaisivat jotain kantaa asiaan,  poliisi ottaisi ne mielipiteet varmasti huomioon, vaikka ne eivät sitoisi poliisin käsiä.  Yksittäisten ministerien, kansanedustajien, median, tai blogistien mielipiteet sen sijaan tuskin vaikuttavat poliisin ratkaisuun asiassa.


Mutta poliisi joutuu varmaan ottamaan ja ottaa huomioon yleisen mielipiteen, esimerkiksi autoilijoiden keskuudessa.  Jos autoilijat ovat kovin vihaisia siitä että mielenosoittajat estävät heitä käyttämästä lyhyintä reittiä, se vaikuttaa varmasti poliisin ratkaisuun asiasta.  Poliisi ei halua autoilijoiden taholta tulevia vihaisia reaktioita, jotka voisivat olla laittomia ja joiden laillisuutta poliisi joutuisi harkitsemaan ja harkinnan jälkeen mahdollisesti puuttumaan autoilijoiden reaktioihin.

Poliisi voi siis päätyä kieltämään mieltään osoittavien tien tukkimisen pelkästään siksi että se haluaa välttää tulossa olevia hankaluuksia vihaisten autoilijoiden taholta, joille autoilijoille autoilu on pyhää ja joiden autoilijoiden mielestä autoilun estäminen, muiden kuin poliisin tai teiden kunnostajien taholta, on pyhyyden häväistys.

+1

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu