Duunariammatit ja maan talouden raiteilleen saattaminen

Maan talouden raiteilleen saattaminen on tietenkin erittäin tärkeä asia.   

Hallituspuolueet ovat tässä asiassa nyt tärkeässä roolissa ja he ovatkin omat konstinsa siinä asiassa esittäneet ja ovat myös niitä konstejaan kovasti toteuttamassa.  Kantona kaskessa ovat nyt duunarit, jotka eivät tunnu purematta nielevän hallituksen konsteja,  köyhien kyykyttämistä, työelämän uudistamista, eli työntekijäjärjestöjen vaikutusmahdollisuuksien karsimista  mm.  telemällä lakoista laittomia,  ja lakoista, eli lain rikkomisesta  sakkorangaistuksia määräämällä. 


Paitsi että hallitus yrittää suitsia työttömyyttä heikentämällä työttömien asemaa,  se haluaa siis myös  hillitä  duunareiden lakkoiluhaluja, sekä yrittää  kannustaa ihmisiä työllistymään porkkanoiden avulla,  mm. alentamalla työnteosta maksettavaa veroa.  

Tämä veroporkkana ei tosin taida toimia kovinkaan hyvin niissä alemmissa tuloluokissa joihin työttömät parhaiten voisivat työllistyä, koska myös työllistymistä tukevia, alempien tuloluokkien sosiaalisia tukimuotoja,  kuten asumistukia, samalla karsitaan.


Ovatko hallituksen toimet riittäviä valtiontalouden korjaamiseksi toivottuun suuntaan, eli valtion  velanoton vähentämiseksi? 

Näyttää siltä etteivät ne sitä ole.  Valtiontalouden tervehdyttämiseksi ei ole otettu käyttöön tarpeeksi järeitä aseita ja valtion velkaantuminen senkun  jatkuu ja pahenee.  

Maailmantalouden tilastakaan ei näytä olevan apua asiassa,  Vienti ei vedä toivotulla tavalla ja vaikka vetäisikin, Suomesta ei löydy tarvittavaa työvoimaa vientiteollisuuden volyymin kasvattamiseksi.  


Vaikka työttömien työllistyminen onkin kansantaloudellisesti kannattavaa, sieltä työttömien joukosta nyt vain ei löydy riittävästi porukkaa vientiteollisuuden tarpeisiin.  Nuorisokin haluaa mieluimmin kouluttautua viihdealalle, erilaisiin media-ammateihin, tai ainakin tietotekniikan ammatteihin,  eikä  duunariammatteihin, kuten hitsareiksi, sorvareiksi, muurareiksi, maalareiksi, timpureiksi, sähkäreiksi, putkimiehiksi jne. 

Siis juuri niihin ammatteihin mihin työntekijöitä tarvittaisiin, jotta vientiteollisuus voisi kasvattamaan volyymiaan ja pystyisi  auttamaan Suomea nousemaan suosta, ei oikein tahdo löytyä tekijöitä ja paras osa nuorisoa pyrkii  nyt kouluttautumaan muihin hommiin kuin duunarihommiin.



Ilman vientiteollisuuden volyymin kasvua ja siihen kasvuun tarvittavia duunareita ei Suomi kuitenkaan nouse suosta. 

Pitäisi siis kannustaa suomalaisia pyrkimään työllistymään duunariammatteihin, mutta mitä tekee hallitus?  Tekee juuri päinvastoin,  Hallitus painostaa nyt nimenomaan duunariammattien harjoittajia rajoittalla heidän oikeuttaan ja vapauttaan puolustaa niitä ehtoja millä he työtään tekevät. 


Duunariammattien harjoittajat haluaisivat tietenkin että heidän työtään arvostettaisiin, että sille annetaan se arvo mikä sillä oikeasti on.  Duunariammattien harjoittajien varassa Suomi seisoo tai kaatuu. Jos tekijöitä näihin ammatteihin ei löydy, Suomi siis kaatuu.  

Pelkällä kosketusnäyttöjen hipelöimisellä ei Suomen taloudellisia ongelmia ratkaista, tarvitaan, tai tarvittaisiin niitä jotka tekevät sitä ihan oikeaa vanhanaikaista työtäkin.

Sillä ei oikeastaan ole Suomen talouden merkitystä mitä palkkaa siitä työstä maksetaan,  työ itsessään on tärkeää ja sitä on tehtävä, siis myös se työ on tehtävä mistä maksetaan huonosti ja jonka arvostus on huonon palkan takia heikko. 

Jotta duunariammattien duuneihin saataisiin tekijöitä, pitää palkkaakin kuitenkin maksaa, mutta sen lisäksi että duunari saa palkkaa hän kaipaisi tietenkin myös sitä että hänen työtänsä arvostettaisiin.


Palkkaa ei duunarille tietenkään  voidakaan maksaa määräänsä enempää.  Globaalit markkinat määräävät sen miten paljon työnantaja saa tuotteistaan  rahaa,  Työnantaja vastaa titenkin myös muista tuottavuuden tekijöistä kuin duunareiden palkoista, nimittäin työn organisaatiosta, markkinoinnista, logistiikasta, raaka-aineiden hankinnasta, alihankinnoista,  automatisoinnista ja muista sellaisista asioista jotka vaikuttavat valmiin tuotteen hintaan.


Vaikka duunari on ratkaisevan tärkeä  osa tuotantoketjua, duunarin saama palkka ei ole kriittinen tekijä siinä miten sen ulkomaille kaupattavan tuotteen hinta muodostuu.  Hallituksella ei kuitenkaan ole tietenkään mahdollisuuksia keskittyä niihin muihin yritysten kilpailukykyyn vaikuttaviin tekijöihin,  siispä sen politiikka  keskittyykin nyt, työnantajien asialla ollen,   pelkästään duunareiden työehtokysymyksiin. 


Duunariammattien arvostuksen alentaminen on kuitenkin aika huono tapa parantaa maan taloutta.  Sen takia duunariammattien houkuttavuutta pitäisi pikemminkin kasvattaa, eikä niiden arvostusta pitäisi heikentää, jotta näihin duuneihin saataisiin tekijöitä. 

Sitäpaitsi, mitä enemmän työnantaja Suomessa pystyy kilpailemaan maailmanmarkkinoilla duunareiden palkkoja ja työehtoja kiristämällä, sitä vähemmän sillä on tarvetta panostaa  muihin kilpailukykyyn vaikuttaviin tekijöihin ja sitä enemmän Suomessa jäädään jälkeen mm. markkinoinnissa, tuotekehityksessä ja tuotannon automatisoinnissa.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu