Ei ole mitään pelättävää,  sanoi Orpo.

Muistaakseni entinen vaikuttaja, Moosekseksikin aikanaan sanottu, sanoi joskus aikanaan jotain samantapaista.  Ei se ollut Pekka Lipponen, mutta joku Lipponen kumminkin.  Ei se ollut liikemies,  kuten Pekka Lipponen, poliittinen vaikuttaja se oli, vaikka ryhtyikin sitten eläkepäivillään joihinkin afääreihin Putinin kanssa.

Se että Orpon pitää sanoa ettei tarvitse pelätä,  tarkoittanee sitä että pelättävää on.  Riikka Purra panee hallitusyhteistyölle sellaiset ehdot joihin kokoomusväki ei varmastikaan voi olla tyytyväinen.  Jos Riikan ehtoihin ei suostuta, mitään porvarihallitusta ei voi tulla,  pitää kääntyä nöyrästi Sanna Marinin puoleen. Se olisi nöyryyttävää, eikä sellaista tapahtune.

Jos taas Orpo suostuu Riikka Purran vaatimuksiin, mitä se merkitseekään kokoomuksen kannatukselle seuraavissa vaaleissa?  Orpo joutunee luopumaan niistä keskeisistä asioista joilla se hankki äänestäjiä edellisissä vaaleissa.  Se lienee se asia mitä Orpo eniten tässä asiassa pelkää.

Toiseksi eniten Orpo tietenkin pelkää sitä mitä tapahtuisi Perussuomalaisten kannatukselle seuraavissa vaaleissa, jos Persut pääsisivät jatkamaan omaa muukalaisvihaa lietsovaa politiikkaansa oppositiosta käsin seuraaviin vaaleihin asti.  Persut voisivat edelleen nostaa kannatustaan, ei ainoastaan kokoomuksen, vaan kaikkien puolueiden kannatuksen kustannuksella.

Mutta se mitä Orpo pelkää ja mitä kokoomusväki pelkää ei ole valtakunnan kannalta sillä tavalla merkittävä asia että kansalaisten pitäisi pelätä. Ei puolueiden valtasuhteiden muutoksilla ole niin kovin suurta väliä kansalaisten hyvinvoinnille.  Porvarihallitusten aikana rikkaat rikastuvat vähän ja köyhät köyhtyvät vähän,  vasemmiston ollessa vallassa käy sitten päinvastoin.

Onko sitten perussuomalaisten vaatimuksiin suostumisessa,  tai persujen kannatuksen jatkuvassa kasvussa sinänsä jotain pelättävää?  Minun mielestäni on.  

Vaikka Suomen teollisuus ei saisikaan hankittua ulkomailta tarvittavaa työvoimaa, vaikka vanhukset eivät saisikaan hoitajia, vaikka linja-autot ja tavaraliikennettä hoitavat yritykset eivät löytäisikään kuskeja, vaikka pizzat jäisivät paistamatta, vaikka toimistot jäisivät siivoamatta, vaikka puistot jäisivät hoitamatta,  vihannekset tuottamatta, mansikat ja metsämarjat poimimatta.

Ei se köyhtyminen niin pelottavaa ole. Ihminen voi elää vaatimattomammin, kyllä siihen tottuu. 

Vaikka ravintoloissa ei enää saisi palvelua ja vakka robotit hoitaisivat varastologistiikan ja täyttäisivät tavaratalojen hyllyt ja vaikka ostokset pitää maksaa itsepalveluna,  siihen voi  hyvin tottua.  Ei se niin kamalaa ole.  

Vaikka Suomi ei olisi edelläkävijä vihreässä siirtymässä. Vaikka Suomen teollisuus ei saisi haluamaansa taustatukea muuttaa Suomea vihreän tekniikan kehittäjäksi ja sen viejäksi, ei se niin pelottavaa ole.  Maailmasta löytyy kyllä maita jotka haluavat ja pystyvät ottamaan tämän johtavan roolin vihreässä tekniikassa.  Suomi voi sitten seurata perässä ja ostaa vihreää tekniikaa muualta, jos rahaa on.  Kyllä se niinkin käy.

Pelottavaa on se että demokratia, sananvapaus ja muut nykyiset keskeiset arvomme voivat joutua uhanalaisiksi kun puolue joka ainoana tietää totuuden ja sen mikä on maalle ja sen kansalle hyväksi, ottaa vallan ja alkaa muuttamaan yleistä ajattelutapaa ja alkaa karsia toisinajattelua ja toisinajattelijoita, alkaa rajoittamaan sananvapautta, ottaa oikeuslaitoksen hallintaansa jne.

Sitäköhän se Orpo pelkää?  Ei varmaan sitä.  Minä sitä vain pelkään,  mutta eihän minun peloillani ole tässä maailmassa mitään merkitystä.