Idea koko Suomen puolueesta on demokratian vastainen

Puolueet yrittävät kerätä ääniä kaikista väestöryhmistä, se on luonnollista puolueen kannalta katsoen, koska puolueen tehtävänä on kerätä mahdollisimman paljon vaikutusvaltaa, eikä sitä saa muuten kuin ääniä kalastelemalla, mutta se ei ole demokratian kannalta sopivaa.

Demokratiaa on se että puolueet edustavat kukin omia väestöryhmiään ja pitävät niiden väestöryhmien puolta toisia väestöryhmiä edustavia puolueita vastaan.

Siis,  köyhien puolueet pitävät köyhien puolta ja rikkaiden puolueet pitävät rikkaiden puolta.  Tämä lienee se pääasiallinen jakolinja.

Jos rikkaiden puolueet haluavat  lisää vaikutusvaltaa, niiden kannattaisi pitää huolta siitä että olisi vähemmän köyhiä jotta köyhien puolueille riittäisi vähemmän äänestäjiä ja rikkaiden puolueille enemmän.  Tämä tilanne on jossain määrin ristiriidassa sen faktan kanssa että rikkaiden puolueiden kuuluisi ajaa rikkaiden etuja, eikä niiden tehtäviin kuulu köyhyyden poistaminen,  mutta elämä on ristiriitoja täynnä.

Köyhien puolueiden, jos ne haluavat enemmän vaikutusvaltaa,  pitäisi siis pyrkiä kasvattamaan köyhien määrää ja vähentämään rikkaiden määrää, mikä on köyhien puolueille yhtä ristiriitainen tavoite kuin rikkaiden puolueille heidän omat tavoitteensa.


Puhutaan vähän muista puolueista.  

Jotta kristillinen puolue saisi enemmän vaikutusvaltaa, sen pitäisi pyrkiä tekemään ihmisistä enemmän kristillisiä.  Puolueen tehtävä ei kuitenkaan ole kristillinen käännytystyö, vaan politiikka.  Kristitty voi olla köyhä tai rikas.  Köyhän ja rikkaan ääni on puolueelle samanarvoinen,  joten puolue pyrkii saamaan äänestäjiä sekä rikkaiden puolueilta että köyhien puolueilta, mutta kenen etuja se ajaa, rikkaiden, vaiko köyhien?


Sitten on nämä isänmaalliset.  Isänmaalliset voivat olla rikkaita tai köyhiä,  mutta he eivät ajattele asiaa siltä kannalta, vaan isänmaan ja sen menestyksen kannalta.  isänmaallisille tärkeitä ovat oman maan kansalaiset, rikkaat ja köyhät.  Isänmaalliset ajattelevat asiat niin että oma maa ensin.   

Siinä vain on se mutka matkassa että taloudellisesti kaikki maat ja kaikki ihmiset ovat toisistaan riippuvaisia.   Suomalaiset eivät pärjää toinen toisiinsa tukeutumalla, vaan suomalaisille ovat tärkeitä tuottajat ja asiakkaat kautta maailman.  ilman muunmaalaisia ihmisiä Suomi olisi kusessa, kuten Pohjois-Korea.


Sitten on nämä vihreät.  Vihreät ovat leimanneet itsensä köyhien puolelle enemmän kuin rikkaiden puolelle, mutta heille pääosassa on luonto.  Vihreiden kannalta valitettavaa on että luonto on yhtä tärkeää myös rikkaille.  Niinpä rikkaiden puolueetkin ovat julistautuneet vihreiksi ja ajavat vihreiden kanssa samoja vihreitä asioita.


Onko vielä muitakin?  On,  ruotsalaiset.

Ruotsinkielisten puolue joutuu ajamaan kaikkien ruotsinkielisten etuja, köyhien, rikkaiden, maanviljelijöiden, kalastajien, vihreiden ja isänmaallisten ruotsinkielisten puolue on ruotsalainen kansanpuolue.  Se on koko ruotsinkielisen kansan puolue.  Voisiko tällainen puolue olla mahdollinen suomenkielisellä puolella?   Ei olisi, koska se olisi liian iso, se olisi demokratian vastainen.


Paitsi rikkauteen ja köyhyyteen perustuva puoluejako, on olemassa toinenkin jako, joka jakaa puolueita osin keskeltä.  Osa puolueista on kokonaan arvokonservatiivisia, osa on kokonaan liberaaleja,  osa on julistautunut liberaaleiksi, mutta suvaitsevat konservatiivit keskuudessaan.

Liberaalit haluavat muuttaa maailmaa ….. paremmaksi.   Arvokonservatiivien mielestä entinen maailma oli parempi,  he haluavat takaisin sen vanhan ja paremman maailman.  Arvokonservatiivi ja liberaali eivät tee eroa rikkaan ja köyhän välillä.

Tästä blogista tuli aivan liian pitkä.  Papukaijamerkki teille jotka jaksoitte loppuun asti.

0

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu