Ikääntymisen haitat yhteiskunnalle ja siitä seuraavat sanktiot ikääntyneille.

Ikääntyminen on yhteiskunnalle haitallista.  Ikääntyessään ihmiset eivät ole enää yhtä tehokkaita ja luotettavia työntekijöitä.  Ikääntyneillä ei ole perhettä huollettavanaan, eikä asuntovelkaa maksettavanaan eikä näin ollen motiivia painaa duunia verenmaku suussa, pitkää päivää, stressistä piittaamatta.  Vanhoilta usein motivaatio puuttuu, ikä painaa ja sairaudet ovat uhka.

Ikääntynyt ihminen ei pysty halutessaankaan samaan työsuoritukseen kuin nuoremmat, siksi ikääntynyt ihminen on työnantajan kannalta rasite, josta pitää päästä eroon, mieluimmin ennen kuin ihmisen tuottavuus muuttuu tappiollisuudeksi.  Ikääntynyttä ihmistä ei voi laittaa toisiin ja helpompiin tehtäviin pienemmällä palkalla, joten ihminen laitetaan sitten eläkeputkeen, yhteiskunnan kustannettavaksi.  Tämä on yksityisen ja julkisen työnantajan edun mukaista toimintaa.

Pitäisi tehdä jonkinlainen lainsäädännöllinen rakennemuutos tilanteen korjaamiseksi, jotta työnantajan kannattaisi pitää vanhenevaa työntekijää töissä ja vanhenevan työntekijän kannattaisi pysyä töissä ja jotta työnteko edelleen vanhempanakin huvittaisi.

Työstä maksettava palkka pitäisi olla niin pieni että työnantajan kannattaa pitää vanhat työntekijänsä palveluksessaan ja työn pitäisi olla niin helppoa että vanhat siitä selviävät ja niin viihdyttävää että se motivoi vanhaa ihmistä olemaan töissä.

Asian voisi järjestää vaikka osaeläkkeillä, niin että osaeläkettä alettaisiin maksamaan siinä vaiheessa kuin nykyisin vanhat työntekijät laitetaan eläkeputkeen odottamaan virallista eläkeikää.  Osaeläkettä ja helpotettua työntekoa voisi jatkaa niin pitkään kuin työnantajaa ja työntekijää kiinnostaa.  Tämä säästäisi huomattavasti yhteiskunnan vanhuksiin käyttämiä rahoja ja helpottaisi sekä työllisten verotusta että työnantajan ja työntekijän maksamia veroluonteisia maksuja.

Samaa menetelmää kuin vanhuksiin voitaisiin soveltaa myös vajaatyökykyisiin sekä muuten vaikeasti työllistyviin ihmisiin, kuten kieli- ja ammattitaidottomiin maahanmuuttajiin.

Tuollainen järjestely toisi niin ilmiselviä yhteiskunnallisia etuja että on ihmeteltävä sitä järjen köyhyyttä jonka takia sitä ei ole vielä toteutettu.

Yksi este tuon ajatuksen toteutukselle on tietenkin se että työt on perinteisesti totuttu jakamaan niin että jokainen työpaikka on tehtävien osalta mitoitettu nuorehkolle, koulutetulle ja kokeneelle ammattiosaajalle.  Jotta työpaikkoja vanhoille, aivan nuorille ja vajaatyökykyisille riittäisi, työt pitäisi opetella jakamaan tosella tavalla, niin että kaikki työpaikat eivät vaatisi täydellistä osaamista, täydellistä ammattitaitoa, täydellistä omistautumista työlle  ja täydellistä jaksamista.