Kaipolan kauhut

UPM on päättänyt lopettaa paperitehtaan Jämsässä ja laittaa jämsäläiset paperimiehet valtion elätettäviksi,  tai vaihtoehtoisesti valtion uudelleenkoulutettaviksi ja uudelleen työllistettäviksi.

UPM:n Kaipolan tehdas on tähän asti tuottanut voittoa ja se on jakanut UPM:n omistajille osinkoja.  

Tämä on sitä kapitalismia.  UPM ei ole vastuussa toimistaan yhteiskunnalle, valtiolle, tai työntekijöilleen, vaan ainoastaan omistajilleen.


Miksi siis kannattava tehdas piti lopettaa, kun se todennäköisesti olisi toimiessaan edelleen tuottanut voittoa omistajilleen, mitä se ei suinkaan tee kun tehdas on lakkautettu.

Minun arvaukseni on että kun paperia ei enää mene kaupaksi niin paljon kuin mitä UPM:n  ympäri maailmaa sijaitsevat tehtaat pystyvät tuottamaan ja muutos näyttää pysyvältä, paperin tuotantoa on leikattava ja on edullisempaa lopettaa yksi tehdas kokonaan kuin vähentää tuotantoa monien tehtaiden osalta.  On varmaan kannattavampaa pitää tehdas käynnissä täydellä teholla kuin puoliteholla.  Lopetettavaksi valitaan sitten se tehdas joka tuottaa omistajilleen vähiten voittoa.

Tämä on ihan loogista yritystason ajattelua ja toimintaa kapitalistisessa yhteiskunnassa, eikä siihen ole mitään sanomista.  Juuri näin tehtaan johtajien pitääkin menetellä ja toimia.  Johtajat ansaitsevat ison palkkansa vain toimimalla oikein, ei toimimalla väärin ja väärin toimiminen on sitä että ottaa  valtion, yhteiskunnan tai työntekijöiden tarpeet huomioon samalla jättäen omistajien edut huomioimatta.


Kaipolan tehtaalla ja koko Suomalaisessa yhteiskunnassa on nyt tietenkin suuri itku ja valitus.  Miten näin on nyt päässyt käymään?  Tämähän on suuri tappio työntekijöille, valtiolle ja veronmaksajille.

Suurimmat sosialismin vastustajat,  oikeistolaiset ja äärioikestolaiset, riemuitsevat ja ilkkuvat ja pilkkaavat.  Tämä on heidän mielestään oikein ahneille paperimiehille, jotka ovat pystyneet lakoilla ja lakon uhilla painostamaan työnantajilta itselleen parempia oikeuksia ja parempaa palkkaa kuin muut työläiset ja ilmeisesti parempaa palkkaa kuin Ruotsin tai Saksan paperimiehet,  jotka vielä tässä vaiheessa saavat pitää työnsä, kun taas Kaipolan paperimiehet saavat kenkää.

Näinhän se on.  Kyllähän tämä on tiedossa ollut.  Toki kaikki yrityksen tai tehtaan kannattavuuteen vaikuttavat tekijät eivät liity henkilökustannuksiin, mutta on jokseenkin varmaa on että myös ne kaikki muut kustannustekijät on optimoitu, jotta osakkeenomistajille voitaisiin jakaa mahdollisimman paljon osinkoja.


Ovatko paperimiehet lakoillaan ja palkkavaatimuksillaan siis sahanneet poikki sitä oksaa jonka päällä he istuvat?   Tottakai ovat, ihan tietoisia ne ovat olleet siitä riskistä mitä kohonnut palkkataso merkitsee heidän työpaikkansa pysyvyyden kannalta katsottuna.  

Toisaalta, koska olemme Suomessa, paperimiehet ovat voineet luottaa siihen että yhteiskunta tarjoaa pehmeän pudotuksen,  ansiosidonnaisella työttömyyskorvauksella selviää peräti mukavasti jonkin aikaa ja sinä aikana ennättää jo varautua siihen että päivärahat aikanaan tippuvat.  Mutta paperimies voi myös luottaa siihen että yhteiskunta pyrkii järjestämään uudelleenkoulutuksen ja hankkimaan työpaikan tavalla tai toisella, vaikkapa tarjoamalla tukiaisia uuden työn järjestäjille.

Muissa maissa tehtaita lakkautettaessa  yhteiskunta ei kenties tarjoa pois potkituille yhtä pehmeätä pudotusta kuin mitä Suomessa tarjotaan.


Kaikenkaikkiaan,  paperimiesten lakkoilu ja uhkapeli menee siis koko yhteiskunnan piikkiin. 

Jos paperimiesten palkkavaatimukset eivät olisi olleet niin korkeat,  osakkeenomistajat olisivat saaneet parempia voittoja.  Suomi olisi paperinvalmistajille houkuttelevampi sijoituspaikka ja paperiteollisuuden investoijille samoin.  Uusia investointeja, uusia tehtaita ja uusia työpaikkoja olisi kenties  tullut Suomeen ja sen seurauksena  uusia paperimiehiä.  Kun työllisyys olisi parantunut, valtio olisi säästänyt työttömyyskuluissa ja saanut enemmän verotuloja muihin menoihinsa.  

Kun Kaipolassakin kannattavuus olisi ollut parempi, niin kenties Kaipolan tehdasta ei olisikaan suljettu, vaan joku tehdas Ruotsissa tai Saksassa. Tämä olisi säästänyt Suomen valtion ja veronmaksajien rahoja kaikkein eniten.


Toki asianlaita on niin ettei meillä kansalaisilla ole sen kummempaa oikeutta vaatia isänmaallisuutta paperimiehiltä kuin UPM:ltäkään, molemmat ajavat vain omaa etuaan, kuten me kaikki muutkin.  

Emme me kukaan katso että valtion taloudesta huolehtiminen olisi meidän vastuullamme, eikä se olekaan.  Mutta jotain tässä asiassa on nyt kuitenkin hullusti.  Pitäisikö sittenkin tällekin asialle tehdä jotain?

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu