Kansalaispalkka

Minä en kannata kansalaispalkkaa.  Palkka on korvaus työstä.  Kansalaisen kuuluu tehdä työtä ja saada palkkaa työstään, ei kansalaisuudesta.

Kannatan kyllä yhteiskunnan tukemaa työssä käyntiä niiden ihmisten kohdalla joiden työpanos ei riitä hyvän elämän ylläpitoon, mutta toisessa järjestyksessä,  siinä järjestyksessä että yhteiskunnan osallistuminen henkilön ihmisarvoisen elämän kustantamiseen riippuu vahvasti siitä onko ihminen halukas osallistumaan omalla työpanoksellaan työelämään,  olkoonpa se panos miten pieni tahansa.

Ongelma on siinä ajattelutavassa että palkkojen pitää olla sellaisia että jokainen voi tulla omalla palkallaan toimeen.  Tämä johtaa käytännössä siihen että minimipalkat on sen verran korkeita että kaikkien ei ole mahdollista yltää sitä palkkaa vastaavaan työsuoritukseen. Kyse voi olla joko työkyvyn puutteesta, tai työhalujen puutteesta,  sillä ei ole merkitystä, vain sillä työpanoksella on merkitystä.   Työnantajat eivät palkkaa sellaista työntekijää joiden työpanoksen he arvelevat niin pieneksi ettei se vastaa siitä sopimuksen mukaisesti maksettavaa palkkaa.

Jotta kaikkien ihmisten työllistäminen olisi mahdollista, pitäisi siis olla työnantajille mahdollista perustaa sellaisia työpaikkoja jotka eivät tasoltaan ole niin vaativia etteivätkö työn hakijat niistä töistä selviäisi.  Onhan sekin jotenkin hurjan epäoikeudenmukaista että ihmiseltä vaaditaan suurempaa työpanosta kuin mihin hän pystyy, tai mihin työpanokseen ihminen on itse halukas.  Onhan se niin että vaikka ihminen pystyy kaivamaan kymmenen metriä ojaa päivässä  hän ei välttämättä halua sitä tehdä, mutta seitsemän metriä ojaa tai viisi metriä ojaa päivässä voisi olla ihan OK juttu.

Tavallaan tällainen minun kannattamani järjestelmä on tälläkin hetkellä voimassa.  Paljon yhteiskunnassa välttämättömästä työstä tehdään juuri tällä tavalla.   Ihmisiä otetaan töihin koeluontoisesti,  tai toivossa että pitkäaikaistyötön ihminen kuntoutuisi takaisin työelämään, sillä tavalla että hänelle maksetaan työnantajan toimesta vain pientä palkkaa ja yhteiskunta huolehtii sitten tavalla tai toisella hänen muusta toimeentulostaan.

Minun mielestäni tässä nykyisessä systeemissä on paljon hyvää ja sitä pitäisi kehittää.  Nyt ne tuetut työtehtävät ovat lähinnä julkisen sektorin työtehtäviä,  mutta ideaa pitäisi laajentaa yksityiselle puolelle.  Sieltä löytyy, kunhan järjestetään,  varmaan myös helppoja tehtäviä  joihin voidaan yhteiskunnan tukitoimin työllistää vähemmän työkykyisiä tai vähemmän työhaluisia.  Ne työllistettävät voivat olla joko kielitoaidottomia pakolaisia, eläkeläisiä, jotenkin vammautuneita tai muuten vain vähemmän työhalukkaita.  Avainsana on että työtehtävien pitäisi olla sen verran helppoja ja yksinkertaisia että niistä kieltäytyminen osaamattomuuden ja töiden vaikeuden takia olisi käytännössä mahdotonta.

Tällä tavalla ihmiset saataisiin töihin ja saataisiin myös loppumaan sellainen töiden karttelu ilmiö mikä nyt vaivaa yhteiskuntaa ja estää sekä työllistymisen, että  vapaiden työpaikkojen täyttämisen.