Kansalaisten yksityinen kulutus, vaiko valtion budjetin yhteiset menot? Kumpi ompi tärkeämpì?

Onko kansalaisten oma kulutus niin tärkeää kulutusta ettei siitä voida karsia sen verran että maan budjetti saataisiin rahoitettua, muutenkin kuin velaksi?


Totalitaristisissa maissa hallitusten  ei tarvitse kysyä kansalaisilta miten se haluaa rahansa käyttää. Venäjällä on siirrytty sotatalouteen, jotta Putin saisi sotansa Ukrainaa ja länttä vastaan sujumaan.  Sotataloudessa on sotatalouden menot ja ne menot hyväksytään.  Kansalaiset hyväksyvät sen ja suostuvat rahoittamaan sotatalouden menot, kun eivät muuta voi. 


Suomessa ei ole sotataloutta, eikä sotatalouden menoja, vaan sivilitalous ja sivilitalouden menot. 

Virkamieskunta on virkavastuulla laatinut budjetin jossa otetaan huomioon kaikki siviili-talouden tarpeet, mutta kansalaiset eivät tahdo hyväksyä sitä, eivätkä halua rahoittaa budjettia, vaan pitävät omaa kulutustaan tärkeämpänä kuin mitä valtion yhteiset menot ovat. 


Siviili-talouden menojen rahoittaminen on tietenkin ongelmallista myös niille yrityksille jotka tuottavat ne palvelut jotka kansalaiset mieluusti käyttäisivät omiin tarpeisiinsa, mutta joihin käytetyt rahat  tarvittaisiin valtion budjetin rahoittamiseen.  

Se summa mikä pitäisi karsia yksityisestä kulutuksesta on sama kuin valtion tämänhetkinen budjettivaje.  Oliko se nyt jotain pari miljardia euroa vuosittain ja oliko se  jotain pari tonnia vuodessa, tai viisi euroa päivässä jokaista suomalaista  kohti.  

Sen parin miljardin kulutuskysynnän alasajo merkitsisi melkoista kulutustavaratuotannon alasajoa, toki se alasajo tapahtuu globaalilla tasolla eikä Suomen kulutustavarakysynnän aleneminen paljonkaan vaikuttaisi kansainväliseen kulutustavara tuotantoon, joka on suomalaiseen kulutukseen verrattuna jättimäinen.

Mutta toki valtiovalta kuluttaisi sen saman rahan mikä olisi kuluttajien kulutuksesta pois  ja sehän tietenkin lisää niiden tuotteiden kysyntää joihin valtio käyttää sitä budjettirahaa. Jos valtion budjettia karsittaisiin, se merkitsisi samanlaista alasajoa siinä tuotannossa mihin valtio käyttää oman budjettinsa.

Poissa Suomen kokonaistaloudesta olisi toki jokatapauksessa se raha mitä valtio nyt vuosittain lainaa ja sen rahan puuttuminen  toki hyydyttää Suomen taloutta jokatapauksessa, mutta sitä lainaahan nyt kaikki pelkäävät, sekä oppositiossa, että hallituksessa, riippumatta siitä onko se laina oikeasti niin vakava asia kuin pelätään.


Mutta jos siitä velkataloudesta tosiaan haluttaisiin eroon, ei ole muuta mahdollisuutta kuin kulutuksesta karsiminen, joko valtion budjettiin määritellyistä menoista, tai sitten yksityisestä kulutuksesta. 

Se että kulutuksesta karsitaan merkitsee tietenkin myös sitä että kun kulutusta rajoitetaan, pitää rajoittaa myös tuotantoa, mikä vaikuttaa myös työllisyyteen. 

Toivottavasti ei kuitenkaan rajoitettaisi kotimaista tuotantoa, mikä vaikuttaisi suomalaisten työllisyyteen, vaan mieluimmin sellaista tuotantoa mikä vaikuttaa työllisyyteen ulkomailla.  Tämä olisi nyt sitä ”Suomi ensin” politiikkaa tehokkaimmalla  mahdollisella tavalla.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu