Kansalliskonservatismi
Keitä ovat kansalliskonservatiivit, millaisia ihmisiä ja mitkä ovat ne arvot jotka luonnehtivat kansalliskonservatiivisuutta?
Otetaan lähtökohdaksi vaikkapa Ranskan suuri vallankumous, missä vaadittiin radikaalista muutosta yhteiskunnassa. Siihen aikaan valtarakenteet olivat perinteiset, aateliset olivat aatelisia, porvarit porvareita ja talonpojat köyhiä. Maailmassa oli tietty järjestys jota valistus uhkasi.
Valistuksen kannattajat olivat sitä mieltä että kaikki ihmiset olivat tasa-arvoisia. Valistuksen tunnuslause oli “vapaus-veljeys-tasa-arvo”. Se oli sitä alkuperäistä liberalismia, ihanne jota vastustamaan syntyi ylikansallinen konservatismi.
Liberaali vallankumous onnistui Ranskassa, mutta liberaalit eivät osanneet hallita, ei oltu luotu vielä tapoja hallita liberaalilla tavalla. Liberalismin pelastajaksi tuli sitten ultraliberaalin maailmankuvan omaksunut Napoleon, joka loi järjestyksen maahan, sai myös valtavan kannatuksen ja taisteli menestyksellisesti liberaalin maailmankatsomuksen puolesta koko muuta Eurooppaa vastaan, kunnes teki virheitä ja hävisi.
Mihin suuntaan Eurooppa olisi kehittynyt jos Napoleon ei olisi töpeksinyt sotilaallisesti ja olisi voittanut?
Ilmeisesti Eurooppa olisi kehittynyt samaan suuntaan kuin miten se on nytkin kehittynyt, paitsi Venäjällä, missä Gorban aikainen liberaali kehitys on taas taantunut, mutta radikaalimmalla tavalla. Liberalismin aate voitti, vaikka se hävisikin sotilaallisesti ja Napoleon karkoitettiin Ranskasta ja koko Euroopasta.
Ranskan valtion mottona on edelleen valistusajan iskulause, “vapaus veljeys tasa-arvo”. Vapautta, veljeyttä ja tasa-arvoa ei olla saavutettu, mutta siihen pyritään edelleen, myös Suomessa. Toisaalta konservatismi elää yhä. Kaikki eivät ole samaa mieltä siitä että ihmiset ovat tasa-arvoisia.
Ukrainassa ukrainalaiset käyvät katkeraa taistelua venäläisiä vastaan, jotka ovat asenteiltaan yhtä anti-liberaaleja kuin Napoleonin aikana. Suomessa 20% kansalaisista äänestävät ultra-nationalistisia äärikonservatiiveja ja nämä ultra-nationalistiset äärikonservatiivit neuvottelevat hallitusyhteistyöstä muiden konservatiivisten puolueiden kanssa.
Kristilliset ja kokoomus ovat oikeastaan puoleksi valistushenkisiä, eli liberaaleja.
Persut ovat äärikonservatiiveja, jotka kuitenkin jotenkin ovat pystyneet asemoimaan itsensä kansan puolelle pahaa eliittiä vastaan, vaikka käytännössä heidän politiikkansa on hierarkioita ja ihmisten eriarvoisuutta säilyttävää politiikkaa.
Hämäyksellään persut ovat kuitenkin onnistuneet saamaan paljon, suorastaan valtavasti, kannatusta myös työväenluokkaisilta ihmisiltä, niiltä joita valistuksen liberaalit aatteet pyrkivät hyödyntämään ja joille konservatismi takaa heidän oman alistetun asemansa pysyvyyden.
Konservatiivi on nimittäin sitä että pyritään säilyttämään status quo, vallitsevat valtasuhteet ja kielletään aktiiviset pyrkimykset muuttaa yhteiskuntia tasa-aevoisemmiksi ja oikeudenmukaisemmiksi.
Näin on siitä huolimatta että monet asiat mitä me suomalaiseen hyvinvointivaltioon syntyneet pidämme itsestäänselvyyksinä, ovat sellaisia, jotka on saatu aikaan liberaalien pyrkimysten seurauksena ja joiden asioiden puolustajia on konservatiivien piirissä leimattu vaarallisiksi ja naiiveiksi utopisteiksi.
Vaikka nykyisiä liberaalin tasa-arvon nimessä tehtyjä vakiintuneita rakenteita ei enää konservatiivien t0imesta pidetä väärinä, eikä utopistisina, konservatiivisuus elää ja voi hyvin. Erityisen hyvin konservatiivisuus elää nimenomaan persu-puolueessa ja persuissa.
Vähemmän hyvin konservatismi elää myös kokoomuksessa ja kristillisissä, mutta elää ja kituuttaa sielläkin ja kyllä persumieliset äärikonservatiiviset aatteet ovat viimeaikoina ottaneet tulta myös näissä kahdessa muussa konservatiivipuolueessa.
Saa sitten nähdä miten liberaalipuolue RKP loppujen lopuksi sopeutuu tähän konservatiiviporukkaan ja tuleeko tästä konservatiivien hallitushankkeesta yleensä mitään.
Minä kyllä toivon että tästä syntyy sellainen konservatiivihallitus, koska liberaalina kannatan demokratiaa, vaikka vastustankin konservatiivisuutta, erityisesti persuja.
Vaaleissa kansa on puolensa valinnut ja nyt pitäisi olla konservatiivien vuoro hallita maata ja konservatiivien tulee vaalia hallintokaudellaan niitä omia arvojaan, jotka eivät ole minun arvojani, mutta näin nyt mennään.
Ei tässä nyt sentään kuitenkaan aikaan ennen Ranskan vallankumousta olla palaamassa …… toivottavasti.
Otsikossa puhutaan kansalliskonservatismista. Tässä blogissa jäi nyt se kansallinen puoli kokonaan käsittelemättä, mutta se onkin vähän eri asia ja myös aika kinkkinen juttu kaikenkaikkiaan.
On nimittäin olemassa myös kansallismielisiä liberaaleja, joskaan minä en sellainen ole. Mutta kun tuo kansallismielisyys liittyy nykykonservatismiin (Venäjä, Putin) niin olennaisella tavalla, niin ei sitä voi tuosta konservatiivisuuden määritelmästä oikein poiskaan jättää.
Miten blogisti määrittää käsitteen ”ääri”? Tuolla aiemmin tuli esiin mielestäni käytännöllinen määritelmä, että ”ääri” voidaan liittää jonkin sanan eteen politiikassa, jos se tarkoittaa, että aatetta tai periaatetta on tarkoitus soveltaa lakien vastaisesti. Jos jokin puolue pyrkii muuttamaan maan lakeja parlamentaarisin keinoin, silloin kyse ei ole vielä ääri-aatteesta.
Otan esimerkiksi sanan äärinationalisti tai äärikansallismielinen. Jos tämän aatteen kannattaja on sitä mieltä, että Suomeen ei saisi tulla yhtään muuta kansalaisuutta edustavaa henkilöä kuin suomalaisia tai ehkä Suomen sukulaisheimojen edustajia, niin silloin kyse on äärinationalismista. Sellaista löytyy esimerkiksi Japanista ja Lähi-idän maista. Olin kolme vuotta Omanissa ja siellä oli intialaisia kolmannessa sukupolvessa, mutta kansalaisuudesta ei mitään toivoa.
Harrastan itsekin asioiden kärjistämistä, jotta sanoma tuli paremmin perille, mutta ääri-sanan liikakäyttö vie siltä ponnen pois, kun se liitetään asiattomasti johonkin asiaan.
Tiedän, että tällainen ajattelu on tuuleen huutamista, koska ääri-sanan käyttö on niin helppoa ja herkullista, mutta sen käyttäjät eivät tajua, että se vie uskottavuutta kirjoitukselta, jos sitä käytetään kevyesti. Yleensä käytetään liian kevyesti. Ääri-sanan käyttö kuvaamaan jotain asia vain sen takia, että se on jossakin laidassa kuten konservatiivinen, ei useinkaan ole ollenkaan äärikonservatismia.
Ilmoita asiaton viesti
”Ääri-sanan käyttö kuvaamaan jotain asia vain sen takia, että se on jossakin laidassa kuten konservatiivinen, ei useinkaan ole ollenkaan äärikonservatismia.”
Et varmaankaan halua käydä keskustelua sanojen etymologisesta merkityksestä. Sanojen merkitys muuttuu ajan mukana ja niiden merkitys riippuu myös asiayhteydestä.
Haluat varman kertoa että et pidä persuja ääri-ilmiönä, kuten minä.
Minusta persut on ääri-ilmiö siinä mielessä että kuten aikanaan Veikko Vennamo, se vastustaa kaikkien muiden puolueiden ohjelmia ja ajatuksia. Konservatiivisia persut on siksi että he haluavat säilyttää maailman ennallaan, eivät halua sen muuttuvan, ei ilmastonmuutoksen vuoksi, ei mamujen takia, eikä myöskään EU:n, eli kansainvälisyyden kautta.
Persut haluavat myös palata takaisin vanhaan, mummon markkaan takaisin, irti EU:sta, ei uusille arvoille, kuten sukupuolten tasa-arvolle, tai seksuaalivähemmistöjen tasa-arvolle.
Ilmoita asiaton viesti
Miten Persut voivat olla äärikonservatiiveja, koska minun mielestäni he eivät ole riittävän konservatiivisiä?
Ilmoita asiaton viesti
”minun mielestäni he eivät ole riittävän konservatiivisiä?”
Olet sitten vielä konservatiivisempi kuin äärikonservatiivit.
Onhan islamissakin äärikonservatiiveja, talebaanit, mutta isis on vielä talebanejakin konservatiivisempi.
Ilmoita asiaton viesti
Demareista tuli äärisosialisteja Sanna Marinin myötä.
Ilmoita asiaton viesti
”Demareista tuli äärisosialisteja Sanna Marinin myötä.”
Se on laimeaa.
Oletko kuullut että Venäjällä kommunuismista on nyt tullut eliitin uskonto. Kaipaavat takaisin vanhoja aikoja ja sitä luokkaeroa mikä siellä oli kommunistisen eliitin ja tavallisen kansan välillä. Varmaan kadehtivat myös kiinan kommunistisen eliitin asemaa, Sekin on toki eräänlainen ääri-ilmiö.
Marin on kyllä eräänlainen ääri ilmiö hänkin, ääri- sosialidemokraatti.
Ilmoita asiaton viesti
Poliittisista liikkeistä puhuttaessa etuliite ”ääri” tarkoittaa kai yleisesti sitä, että liike kannattaa tai hyväksyy joitain äärmmäisiä toimintatapoja, kuten väkivallan käytön, sabotaasit, rikokset, vallankumouksen tai vallan anastamisen yli sen, mitä yhteiskunnassa pidetään hyväksyttävänä.
Ilmoita asiaton viesti
”yli sen, mitä yhteiskunnassa pidetään hyväksyttävänä.”
Jokainen voi hyväksyä mitä haluaa ja olla hyväksymättä. Mitä tahansa mitä itse ei hyväksy voidaan siis pitää ääri-ilmiönä.
Itse pidän perussuomalaisuutta ääri-ilmiönä siksi että siellä on paljon sellaista ajattelutapaa mitä en hyväksy. Kaikki eivät näitä ääriajatteluja itse esitä, mutta puolueen piirissä näitä ääri-ajatteluja kuitenkin laajasti suvaitaan.
Pidän esimerkiksi Halla-ahoa blogiensa perusteella ja muutenkin vaarallisena ääriajattelijana, vaikka hän nykyisin osaakin julkisuudessa varoa sanomisiaan. Hänet kuitenkin valittiin puolueensa puheenjohtajaksi ja hänen seuraajansa on luvannut ajaa samoja asioita. Sen takia koko puolue edustaa minusta ääriajattelua ja on ääri-ilmiö.
Vaikka kaikki persut eivät itse esitä näitä ”ääriajatuksia” ja vaikka persujen piirissä olisi hyviäkin ajatuksia ja harkittavia ja kannatettavia ajatuksia, se ei muuta miksikään sitä että persut on perusolemukseltaan ääriliike ja ääripuolue.
Nyt kun persuista on tulossa kokoomuksen, kristillisten ja RKP:n tuella hallituspuolue, se on tietenkin demokraattista ja oikein, mutta se tarkoittaa myös sitä että näitä Halla-ahon ja koko puolueen rasistisia ääri-ajatuksia aletan toteuttamaan käytännössä.
Se on demokratiaa, mutta se ei ole oikein. Se on väärin kehitysmaan ihmisiä kohtaan, se on väärin turvapaikanhakijoita kohtaan. Heidän asemaansa huononnetaan nyt jotta suomalaisten hyvinvoivien elintasoporvareiden hyvinvointia voidaan lisätä verohelpotuksin.
Myös suomalaiset työttömät, sosialiturvan varassa elävät, pienituloiset eläkeläiset, vanhukset, sairaat jne. joutuvat kärsimään samasta syystä kuin pakolaiset ja kehitysmaiden köyhät, paremmin toimeen tulevien elintason turvamiseksi ja parantamiseksi, vaikka Orpo yrittääkin puheissaan maalata pahan hyväksi ja hyvän pahaksi, mustan valkoiseksi ja valkoisen mustaksi.
Mutta se on demokratiaa ja niin pitää tapahtua kuin mikä on kansan tahto.
Ilmoita asiaton viesti
”Tuolla aiemmin tuli esiin mielestäni käytännöllinen määritelmä, että ”ääri” voidaan liittää jonkin sanan eteen politiikassa, jos se tarkoittaa, että aatetta tai periaatetta on tarkoitus soveltaa lakien vastaisesti.”
Ainakin erään puoleen edustajat olisivat sitten selkeästi jotain ääriaatteen kannattajia kun ovat jatkuvasti oikeudessa lain rikkomisesta.
Ilmoita asiaton viesti
Vapauden ja veljeyden hankkimisesta aiheutuneet ”kulut ”jätetään oppikirjoissakin säännöllisesti mainitsematta.
Ilmoita asiaton viesti
”Vapauden ja veljeyden hankkimisesta aiheutuneet ”kulut ”jätetään oppikirjoissakin säännöllisesti mainitsematta.”
Nythän siitä vapaudesta ja veljeydestä on jo vähän kokemuksia. Tämä pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta on siitä esimerkki, persutkin sanoo sitä kannattavansa, vaikka ovatkin äärikonservatiivisia persuja.
Silti persut on nyt yhdessä kokoomuksen ja kristillisten kanssa purkamassa hyvinvointiyhteiskunaa uuden hallitusohjelmansa puitteissa, jos saavat RKP:n mukaan purkutalkoisiin.
————————–
Kuka sen on malksanut. sen hyvinvointiyhteiskunnan?
Turha puhua rahasta, raha ei ole mitään. Hyvinvointi syntyy työn teosta, kaikki jotka on töissä mukana, pienellä palkalla, tai vähän isommalla, rakentavat hyvinvointiyhteiskuntaa.
Hyvinvointiyhteiskunnasta voivat pelkästään nauttia ne jotka ei töitä tee, ne joiden ei tarvitse, joilla on rahaa, tai ne jotka ei halua tehdä töitä, tai me joiden ei tarvitse tehdä töitä.
Kulut? Mitkä kulut?
Mitä enemmän työtä tehdään, sitä enemmän hyvinvointia. Eniten töitä paiskivat ne jotka tekevät sitä pienellä palkalla, heidän ansiotaan kaikki hyvinvointi on suurimmalta osaltaan. Kaikki eivät vain pääse nauttimaan siitä tasapuolisesti.
Ilmoita asiaton viesti
Omassa poliittisessa utopiassani kuvittelen niin, että olisi erinomaista, jos puolueet olisivat enemmän äärilaidoissa. Persut konservatiivisempia, sosialistit sosialistisempia, ja Kokoomus markkinaliberaalimpi jne.. Erilaisista ajatuksista valittaisiin parhaat ideat, ja sitten diilipolitiikan avulla löydettäisiin kaikkia tyydyttävä kompromissi.
Ilmoita asiaton viesti
”Persut konservatiivisempia, sosialistit sosialistisempia, ja Kokoomus markkinaliberaalimpi jne..”
Taitaa olla vain niin että puolueet eivät ajattele niinkään sitä mikä olisi parasta ideologiaa ja mikä olisi parasta käytännön politiikkaa, vaan lähinnä sitä miten saisivat kerättyä eniten ääniä.
Ideologia on siis sama kuin Käärijällä euroviisuissa. Pitää yrittää miellyttää mahdollisimman monia. Tulos on sitten vähän sellainen sun tällainen, ei oikein minkäänlainen. Mutta hanketta pitää pitää onnistuneena jos tavoite saavutetaan, eli että mahdollisimman moni diggaa,
En tiedä onko tämä optimaalisen hyvä tapa hallita, mutta parempaalkaan tapaa ei taida olla.
Ilmoita asiaton viesti
Joo, noin systeemi käytännössä toimii.
Ilmoita asiaton viesti
> Keitä ovat kansalliskonservatiivit
Ehkä globalistiradikaalien vastakohtia.
> ylikansallinen konservatismi
Konsevatismi taitaa kyllä olla luonteeltaan enemmänkin paikallista (omia arvoja puolustavaa) kuin ylikansallista. Toki konservatiivit voivat puolustaa (”konservoida”) myös kaikille yhteisiä arvoja, kuten erilaisia vapauksia ja valistusta.
> mutta liberaalit eivät osanneet hallita
Konservatiivisuus on usein myös villin idealismin vastakohta, eli konservatiivit uskovat siihen, että vanhoilla hyviksi koetuilla tavoilla ja vakaudella on oma tärkeä tehtävänsä, eivätkä radikkalit muoti-ilmiöt useinkaan tuota mitään hyvää, jos niiden perässä laukataan kritiikittömästi. Usein vallankumoukset syövät lapsensa, kuten kai Ranskassakin. Vankka konservatiivi ei siis lähde kaikkiin uusiin hölmöilyihin mukaan, vaan uskoo hitaampaan ja harkitumpaan muutokseen (tai vaihtoehtoisesti muutoksettomuuteen).
> Toisaalta konservatismi elää yhä. Kaikki eivät ole samaa mieltä siitä että ihmiset ovat tasa-arvoisia.
Höh, ajatteletko niin, että konservatiivisuuteen kuuluu se, että kannattaa epätasa-arvoa??
> ultra-nationalistiset äärikonservatiivit
?? 🙂
> Kristilliset ja kokoomus ovat oikeastaan puoleksi valistushenkisiä, eli liberaaleja.
Luulen että useimmat suomalaiset ovat aika hyvin sisäistäneet valistusaatteen arvot. Poikkeuksia voi löytyä jostain postmodernistien suunnasta, ehkä joistain uskonnollisista ryhmistä, ja radikaaleimmista totalitaristisista ryhmistä oikealla ja vasemmalla (en viittaa tässä mihinkään eduskuntapuolueisiin). Tarkoitan valistusaatteen arvoilla tässä tieteellistä asennetta, ajatuksen ja puheen vapautta, tasa-arvoa, kaikkien osapuolten yhteistyötä ja yhteistä keskustelua jne.
> Konservatiivi on nimittäin sitä että pyritään säilyttämään status quo, vallitsevat valtasuhteet ja kielletään aktiiviset pyrkimykset muuttaa yhteiskuntia tasa-aevoisemmiksi ja oikeudenmukaisemmiksi.
Tuo voisi kai olla jonkinlainen äärikonservatiivisuuden laitimmaisin muoto. Käytännössä konservatiivit vain uskovat radikaaleja enemmän jo hyväksi havaitun kulttuurin ja ymmärryksen ylläpitoon. Radikaalitkaan eivät eivät yleensä halua räjäyttää kaikkea, samassa mielessä kuin konservatiivit eivät yleensä halua kaiken pysyvät tasan ennallaan.
Jokseenkin kaikki Suomen konservatiivit kannattavat sekä tasa-arvoa että oikeudenmukaisuutta (kuten myös useimmat radikaalit).
> nyt pitäisi olla konservatiivien vuoro hallita maata ja konservatiivien tulee vaalia hallintokaudellaan niitä omia arvojaan, jotka eivät ole minun arvojani
Osaatko antaa jonkin esimerkin siitä, mitä konservatiivista kokoomuksen, kristillisten ja perussuomalaisten (oikeasti, julkisesti, tai ehkä salaisesti) kannattamaa arvoa et kannata?
Ilmoita asiaton viesti
”Konsevatismi taitaa kyllä olla luonteeltaan enemmänkin paikallista (omia arvoja puolustavaa) kuin ylikansallista. Toki konservatiivit voivat puolustaa (”konservoida”) myös kaikille yhteisiä arvoja, kuten erilaisia vapauksia ja valistusta.”
Minä tarkoitan ylikansallisella konservatismilla esimerkiksi vaikkapa Napoleonin vastaista koalitiota, joka sitten saikin Napoleonin kukistettua, toki siksi että Napoleon itse sortui virheisiin, esimerkiksi soteretkeen Venäjälle.
Napoleon, vaikka olikin diktaattori, kuitenkin edusti valistusta ja valistusajan aatteita, joita ei sitten kuitenkaan osattu edistää demokraattisemmilla konsteilla.
Konservatiivit voittivat diktaattorin, mutta valistus voitti kuitenkin. Venäjän tsaari oli hyvin valistushenkinen, Ruotsiin valittiin kuninkaaksi Napoleonin klenraali, valistusta edistämään, USA perustettiin valistuksen hengessä valistuksen periaatteille jne.
Konservatismi jatkoi vastarintaansa, joista viimeisiä merkkejä olivat diktatuurit Saksassa, Espanjassa, Portugalissa, Kreikassa. Konservatismi on vahvoillla tällä hetkellä Italiassa, Unkarissa, Puolassa ja Suomessa. Brexit oli konservatiivinen ilmiö, vaikka se ei näköjään muuttanut Englantia kokonaan, vaan siellä on näköjään vastareaktio tulossa.
Vahvin konservatiivisuuden puolustaja Euroopassa on Venäjä ja Putin, jotka hyökkäävät voimalla Ukrainassa. Jenkeissä konservatiivisuutta ilmentää Trump, Suomessa tietenkin persut.
Ilmoita asiaton viesti
> Minä tarkoitan ylikansallisella konservatismilla esimerkiksi vaikkapa Napoleonin vastaista koalitiota
Varmaankin kaikki Napoleonin hyökkäyksen kohteeksi joutuneet tai sitä pelkäävät vastustivat Napoleonia, ideologiasta riippumatta.
> Napoleon, vaikka olikin diktaattori, kuitenkin edusti valistusta ja valistusajan aatteita
Miellän hänet enemmän sotilaaksi, joka halusi suureksi johtajaksi. Hänen taustojaan ja menestystystään voi yrittää selittää Ranskan vallankumouksen jälkimainingeilla, mutta tuo polku on mutkikas. Hänellä, kuten Aleksanteri ensimmäiselläkin oli myös valistusta (kai lähinnä tieteen kehitystä) suosiva puolensa, mutta tuo taisi olla aika yleinen ajattelutapa noihin aikoihin, eikä liittynyt paljoakaan käytyihin sotiin ja vallan haalimisiin.
Arvostan valistusaikaa suuresti. Katson sen olevan hyvin merkittävä virstanpylväs länsimaiden kehityksen historiassa. Voi sanoa, että koko nykyinen länsimainen kulttuuri perustuu tuolle aatteelle, ja tämän historiallisen vaiheen (länsimaisuuden) voi katsoa alkaneen valistusajan myötä. Valistusajan voi hahmottaa pitkälti niin, että siirryttiin johtajakeskeisestä ajattelusta vapaan keskustelun, tieteen ja demokratiankin maailmaan. Tässä mielessä yksittäisiä johtajia ja heidän tekemisiään (ja ajoittaisia hölmöilyjään, ja vallan uudelleenanastamisiaan) tärkeämpää on se, että yhteiskunnallinenkin keskustelu vapautui, ja johtajista tuli aiempaa enemmän tieteen ja järkiperäisen ajattelun, ja kansankin palvelijoita, ja ehkä demokratiankin. Yksittäisiä hallitsijoita tärkeämpää oli yleinen henkinen edistys ja ajatusten vaihtamisen vapaus koko länsimaiden alueella.
Voi muuten sanoa, että persut ovat enemmän valistuksen linjoilla (erityisesti mitä tulee sananvapauteen) kuin heidän vastapoolinsa eli woket.
> diktatuurit Saksassa, Espanjassa, Portugalissa, Kreikassa
Totalitarismi oikealla ja vasemmalla, ja muuallakin, on valistuksen kannalta negatiivinen ilmiö.
> Brexit oli konservatiivinen ilmiö
Tuosta olen samaa mieltä. Voi sanoa, että saivat tarpeekseen Brysselin puuttumisista heidän asioihinsa.
Kommenteistasi saa sen käsityksen, että konservatismi olisi huono ilmiö, ja ehkä valistuksen vastainen ilmiö. En ole samaa mieltä. Valistusaate voi elää sekä konservatiivisissa että radikaaleissa piireissä. Totalitarismi sen sijaan ei oikein käy, eivätkä siis noiden edellä mainittujen tai mittenkään (esim. arvokenservatiivisten) liikeiden äärilaidat. Valistuksen voi katsoa toimivan parhaiten silloin, kun yhteiskunnassa annostellaan konservatiivista (hyväksi koettua arvostavaa) ja radikaalia (muutoshakuista) ajattelua sopivassa suhteessa.
Pidät näköjään nk. populistista oikeistoa vaarallisena kehityssuuntana valistuksen kannalta. Ja onhan populistiseen oikeistoon liittynyt tuollaisiakin riskejä, kai lähinnä totalitaristiseen suuntaan lipsahtamisen vaaran myötä. Toisaalta Suomessa ja lännessä myös postmodernistinen yksipuolinen ajattelu on ollut nousussa, ja vapauksien kaventamista ja totalitaristista yhden aatteen ajattelua voi pelätä tuostakin suunnasta. Tavanomaisempi vasemmisto ei ole kovin totalitaristinen nykyään (historiassa tosin joskus hyvinkin radikaalisti totalitaristinen). Konservatiivisen ajattelun voi nähdä sellaisena ajatteluna, joka pyrkii estämään nuo molempien laitojen radikaalit ylilyönnit. On siis olemassa esimerkiksi konservatiivisia keskitien demareita. Radikaalismi on tässä se ongelmallisempi näkökulma asioihin, molemmilla laidoilla.
Pidät ehkä myös kristillistyylistä (arvo)konservatismia huonona asiana. Luulen kuitenkin, että kirkon dominanssin ja ajattelemisen rajoittamisen ajat ovat aika kaukana. Kristityt ovat pääsääntöisesti vahvasti mukana nykyisessä läntisessä yhteiskuntasopimuksessa, eikä heidän suunnastaan ole odotettavissa mitään kovin pahaa. Islam on ehkä tiukemmmin tai rajoittavammin konservatiivinen näissä asioissa (konservatiivinen suhteessa omaan arvokonservatiiviseen aatteeseensa, radikaalimpi suhteessaan länsimaiseen ajattelutapaan).
Yksi nettikeskustelun ongelma on se, että käytetyt käsitteet eivät ole riittävän selkeitä. Esimerkiksi konservatiivisuuteen liittyy monia näkökulmia. Pidän itseäni konservatiivina siinä mielessä, että pidän hyväksi koettujen toimintatapojen ja toimivan yhteiskuntarauhan vaalimista yhteiskunnan kannalta tärkeänä asiana. Mutta toisaalta en ole arvokonservatiivi, vaan enemmänkin haluan antaa kaikkien kukkien kukkia (valistuksen hengessä). Ja taas kolmannesta suunnasta, en pidä lainkaan nykyisestä postmodernista ajattelutavasta, joka omien vapauksien julistamisen huumassa vaatii toisten puhevapauttakin poistettavaksi, ja toisia ihmisiä canceloitaviksi. Tuo kolmas kohta liittyy jo tuohon ensimmäiseen kohtaan, eli ilmentää konservatiivista tarvetta hillitä radikaalia hölmöilyä.
Pitäisi siis erottaa toisistaan mm. yleinen konservatiivisuus (toimivan ja hyväksi katsotun vaaliminen, radikaalisuuden vastakohtana), arvokonservatiivisuus (tiettyyn perinteiseen arvojoukkoon pitäytyminen, vapaamielisyyden sijaan), ja oikeistolainen talouspolitiikka (jota ajavat jotkut konservatiiveiksi kutsutut puolueet). Samat ongelmat esimerkiksi termin liberaali erilaisten käyttötapojen kanssa.
Ilmoita asiaton viesti
”Kristityt ovat pääsääntöisesti vahvasti mukana nykyisessä läntisessä yhteiskuntasopimuksessa, eikä heidän suunnastaan ole odotettavissa mitään kovin pahaa. Islam on ehkä tiukemmmin tai rajoittavammin konservatiivinen näissä asioissa.”
Myös uskovaiset voi olla omalla tavallaan ja eri tavoilla joko radikaaleja tai arvokonservatiiveja. Aluksi erilaiset uskonnot ja lahkot on yleensä radikaaleja uudistajia, myöhemmin tavoistaan kiinni pitäviä arvokonservatiiveja. Yleensä enemmistö uskovaisista on arvokonservatiivisia, jotku lahkot ja papit voivat olla eri tavoin radikaaleja.
Toki konservatismilla on puolensa, kuten esität, mutta pitää toki asioita aina välillä ajatella uudestaan. Radikaalius voi olla sekin joko taantumuksellista, tai edistyksellistä ja joskus myös ihan höpön höpöä.
Ilmoita asiaton viesti
”Toki konservatismilla on puolensa, kuten esität, mutta pitää toki asioita aina välillä ajatella uudestaan.
”
No aika harva kai on eri mieltä tuosta. Ei kun odotas… noh, nyt kun pohdin koko ihmiskunnan suhteen asiaa eri maissa, niin…. Onhan noita talebaneja ja paljon paljon muitakin..
Mutta useimmille suomalaisille kai on selvää (tai pitäisi olla.. jotkut tietenkin trollaavat/provosoivat yms. ), että joitakin asioita on hyvä ylläpitää, vaikka uudistuksiakin täytyy koko ajan tehdä, jotta asiat saadaan menemään paremmiksi. Eli säilyttämiselle ja uudistamiselle on kummallekin oma tarpeensa. Lähinnä pitää saada asioita paremmiksi ( siinä tulee sitten ongelmia, kun ihmisillä on reilusti erilaisia mielipiteitä… )
—-
”Radikaalius voi olla sekin joko taantumuksellista, tai edistyksellistä ja joskus myös ihan höpön höpöä.
”
Tietenkin muutos voi aina mennä parempaan tai pahempaan suuntaan tai jotain siltä väliltä. Ja mikä on parempi/pahempi on sekin vähän subjektiivista. Orjuuden lopettaminen oli omasta mielestäni kiva juttu, mutta varmaan siinä oli monia, joiden mielestä se oli muutos huonompaan. Talebanin takaisin valtaantulo oli mielestäni ikävä asia, mutta varmaan useimmille talebaaneille se oli muutos parempaan omasta mielestään. Kannattaa aika usein varoa edes hieman minkälaista muutosta haluaa (ainahan sitä on kiva etenkin nuorempana kuvitella parantavansa maailmaa). Välttämättä eivät kaikki olekaan tyytyväisiä sitten muutoksen lopputuloksiin, ja siinä vanhassa mallissakin oli enemmän järkeä. Voi olla toisinkin.
Ilmoita asiaton viesti
”joitakin asioita on hyvä ylläpitää, vaikka uudistuksiakin täytyy koko ajan tehdä.”
Joskus ylläpidetään joitakin asioita vähän niinkuin turhan takia, jostain nostalgisista syistä, toimitaan lähinnä tunnepohjalta. Tällaisia virheitä tehdään koko ajan.
Toisaalta, toki uudistuksiakin tehdään usein tunnepohjalta, jonkinlaisessa huumassa, harkitsematta sen tarkemmin, uskotaan vain että muutos toteutuessaan muuttaa maailman paremmaksi, kertarysäyksellä. Vaikka seurauksena on katkera epäonnistuminen ja pettymys, muutokseen halutaan edelleen uskoa, ei korjata tehtyä virhettä vaan jatketaan, lopulta nostalgisista syistä.
Toki on niinkin ettei hyviäkään uudistuksia kannata saattaa voimaan jos ihmiset eivät tunne niitä uudistuksia omikseen. Jotta uudistus onnistuisi, pitäisi ihmisten tunnepuolen olla vahvasti uudistusten takana.
Ilmoita asiaton viesti