Kenelle Suomi on velkaa ja onko velkaantumisen karttaminen naiviutta?

Tiedetään hyvin että Suomi on kovasti velkaantunut ja ottaa koko ajan lisää velkaa erinäisiin tarkoituksiin.   Viime aikoina lainaa on otettu USA:n asuntolainakriisistä vuonna 2007 syntyneen ja sittemmin  pitkittyneen taantuman johdosta, sitten koronakriisin johdosta ja nyt sitten Venäjän aloittaman ja  käynnissä olevan hyökkäyssodan johdosta.   

Ei taideta kuitenkaan  olla kovinkaan hyvin  tietoisia mistä se kaikki lainaraha tulee millä Suomi ja muut maat hoitelevat erilaisia kriisejään.  Asia ei ole tiedossa, koska siitä ei puhuta. Se ei ole mielenkiintoinen uutisaihe, joten siitä ei kirjoiteta lööppejä, ei kirkuvia otsikoita.

En minäkään tiedä varmasti, mutta jokin käsitys minulla on, mikä voi olla väärä tai oikea tai jotain sinnepäin.  Käsittääkseni valtiot ottavat lainaa sieltä mistä halvimmalla saavat, niinsanotuilta kansainvälisiltä, eli globaaleilta lainamarkkinoilta, jossa on erilaisia toimijoita.  Kun lainaa otetaan se kilpailutetaan ja se joka tarjoaa rahaa halvimmalla, eli alhaisimmalla korolla saa sitten ostaa ne valtion lainapaperit.

Lainapaperit ovat sen jälkeen finanssimarkkinoilla kauppatavaraa, jota myydään ja ostetaan.  En tiedä tietävätkö edes valtion virkamiehet kuka pitää hallussaan heidän lainapapereitaan, ennenkuin tulee lasku koroista tai kuoletuksista.  Sen perusteella kenelle laskut maksetaan, luulisi että virkamiehillä olisi edes jonkinlaista tietoa siitä keneltä ne rahat tulee jolla Suomen kriisejä hoidetaan, mutta ilmeisesti tieto on sen verran salaista että siitä ei tehdä tilastoja.

Voihan se niinkin olla että Suomen lainapaperit ajautuvat lopuksi hämäriin paikkoihin, gangstereille ja rahanpesijöille.  Olisi poliittisesti erittäin kiusallista jos tällainen tieto vuotaisi julkisuuteen.

Koska valtiot yleensä tuppaavat velkaantumaan  liikaa veronmaksajien velanmaksukykyyn ja ennenkaikkea veronmaksajien veronmaksuhaluun nähden, valtion velkaantuminen johtaisi helposti kriisiin jos velkojat eivät enää usko valtioiden velanmaksukykyyn.  Rahahanat menisivät kiinni ja valtioiden kyky hoitaa velvoitteitaan romahtaisi.  Verojen korotukset puolestaan johtaisivat veronmaksajien kapinaan ja mahdollisesti populistit nousisivat valtaan, katastrofaalisin seurauksin.

Koska talouden vakaus ja kriisien hallinta ja niiden välttäminen on keskuspankkien tehtävä, valtioiden velkakirjat tuppaavat päätymään loppujen lopuksi keskuspankkien haltuun.  Keskuspankit haalivat painamallaan rahalla rahoitusmarkkinoilta valtioiden lainapapereita, jotta luottamus valtioiden velanmaksukykyyn ei lainamarkkinoilla romahtaisi, eivätkä valtiot ajautuisi sen takia taloudellisiin ja poliittisiin kriiseihin. 

Oma käsitykseni on etteivät keskuspankit koskaan peri saataviaan valtioilta, vaan se rahan painanta jolla valtioiden velat rahoitetaan johtaa vain yleiseen inflaatioon,  joten maksumiehiksi valtioiden veloille tulevat lopulta kuluttajat.

Suomen velka näille kasvottomille velkamarkkinavoimille ja EKP:n alaiselle Suomen Pankille on tällä hetkellä suurempi kuin  koskaan aikaisemmin.  Se on jotain 133 miljardin paikkeilla, 24 tuhatta €uroa jokaista suomalaista kohti.  Suomen kansantuote, BKT, on kuitenkin kasvanut sekin, joten tuo mainittu velkasumma ei ole kuin hieman yli 50% kansantuotteesta.  EU:n suosittelema velan enimmäismäärä  on 60%  BKT:stä, joten vielä olisi varaa velkaantua.

Monet Euroopan maat ovat velkaantuneet huomattavasti enemmän kuin Suomi ja kaikkein eniten velkaantunut maa on Japani, jonka velkaantumisaste on yli 200% BKT:stä.  Rikkaiden maiden yleinen velkaantumisaste on 100%;n paikkeilla, melkein puolet suurempi kuin Suomen velkaantumisaste.

On selvää etteivät valtiot koskaan maksa pois näitä velkojaan, vaan velkasumma tulee kasvamaan.  Velat pidetään hallinnassa keskuspankkien painamalla rahalla, joka aiheuttaa globaalia inflaatiota.  Globaali inflaatio tasaa valtioiden velat globaalin talousjärjestelmän puitteissa kaikkien maiden kuluttajien maksettaviksi,  riippumatta siitä kuinka paljon se valtio missä kuluttaja on kirjoilla, tai missä kuluttaja asuu, on ottanut velkaa.

Johtopäätös edellisestä päättelystä on se että suomalainen kuluttaja maksaa joka tapauksessa yhteisvastuullisesti maailman kaikkien kuluttajien kanssa eri valtioiden ottamia velkoja. Suomen valtion ottama velka on tässä velanmaksussa vain pisara meressä, eikä se sinänsä vaikuta inflaation määrään, eikä siis vaikuta suomalaisen kuluttajan valtioiden veloista johtuvaan yleiseen rasitukseen kuin hitusen.

Kysymys kuuluukin että onko Suomen valtion ottama velka turhan vaatimaton. Suomi hyötyisi paljon enemmän otetusta velasta kuin siitä haitasta mitä kuluttajille tulee siitä kun velkaa kuitataan inflaatiosta aiheutuvan hinnan nousun kautta.

Olemmeko velkaantumisen suhteen turhan naiveja kärsiikö Suomi ja suomalaiset kuluttajat taloudellisia menetyksiä sen naiviuden johdosta?