Kielet ja uskonto
Ihminen on laumaeläin ja lauma toimii yhdesä ja yksituumaisesti kielen avulla.
Kieli on lauman yhteistoiminnan kannalta välttämätön apuväline. Jos ihmisjoukolla ei ole yhteistä kieltä, se kieli kehittyy itsestään, joko niin että jostain kielestä tulee valtakieli, jonka muut opettelevat, tai muodostuu uusi sekakieli jossa on piirteitä useista kielistä.
Sellainen sekakieli on mm. nyt maailman valtakieleksi nousemassa oleva englannin kieli.
Myös Suomen kieli on Agricolan luoma sekakieli, samoin kuin Martti Lutherin luoma Saksan kieli. Englannin sekakieli poikkeaa näistä tekemällä tehdyistä kielistä sillä tavalla että se on syntynyt pitkälti itsestään, luonnonmukaisella tavalla, kelttien murteista, latinasta, anglien, saksien ja juuttien murteista, pohjoismaisista murteista ja ranskan kielen murteista.
Mutta siihen uskontoon.
Yhteinen kieli ei riitä vielä viestimiseen, eikä ihmisten yhteistoiminnan toteuttamiseksi. Pitää vielä voida uskoa siihen mitä toinen ihminen sanoo. Ihmisellä on tarve uskoa, koska yhteistoiminta edellyttää paitsi yhteistä kieltä, myös uskomista toiseen ihmiseen.
Tämä on uskomisen ja myös uskontojen perusta. Jos ihmisiin ei oikein voi uskoa, kuten usein on laita, uskominen jumaliin luo lohtua ihmismieliin.
”Jos ihmisiin ei oikein voi uskoa, kuten usein on laita, uskominen jumaliin luo lohtua ihmismieliin”.
On siinä sekin vaihtoehto, että alkaa vihaamaan ihmisiä jos ei ole uskoa. Lisäksi pohjimmiltaan minkä tahansa elämänkipinän säilyttäminen edellyttää johonkin uskoa. Jos ei usko missään olevan mieltä, onkin jo nähnyt kaiken. Sitten voi tilata laskun ja poistua oman käden kautta tai hitaasti ryypätä itsensä hengiltä.
Jumalan edessä voi oivaltaa muidenkin kuolevaisten elämää. Sikäli myötätuntoa voi kehittyä kanssaihmisiä kohtaan.
Ymmärrän, kuinka ylpeänä itseään täynnä voi Pride hengen hulmutessa ympärillään kokea Jumalan edessä nöyristelyn ”arvoaan alentavana”.
Muita ihmisiä kohtaan esitetään vaatimuksia. On ihmisoikeuksia, joita voi vaatia. Kirveellä päähän, jos niitä ei saa.
Jumalaan turvaava ei tavoittele maallista. Niinpä on vain kiitollisuutta. Elämä on lahja.
Ateistin Jumala-kauhu on kuin vesikauhu. Vettä tarvitaan elämiseen, mutta sitä ei haluta häiriötilassa nauttia.
Ilmoita asiaton viesti
Olen päätynyt ajattelemaan tähän tapaan, tosin tapauksessani on sen verran ankaruutta, että suhtautumistapa menee vajaalla, paljon varmaan hahmotuksen asteella olevana.
Mielestäni on niin, että mihin tapaukseen ihminen päätyy kasvamaan,… sieltä kömmittävä kohden tavallisuutta.
Eri ihmisiä koskien, reitit ovat siten hyvin erilaisia, eikä ne toisaalta voi mahtua tavan odotuksiin. Kun ilmeneminen on kuitenkin käytännössä mallitettua… ja reitinjakajia marginaalimmassa, yhä vähemmän, paluu (kuiville ts ?) on haasteellisempaa.
Tärkeää huomata, että oikomiset eivät auta, eikä toisaalta se, että oikomiseen suostutaan, kun sitä muiden taholta onnistutaan esittämään, rikkovan painokkaasti.
Mieleen tulee Bobby Fischer, ja on samalla sen verran tunnettu, että käy hyvin esimerkistä. Varmasti oli taustaltaan erilainen, jopa toiseuteen asti yltäväksi. Siten esim töykeystulkinta, jota hänen toimintaan liitetty… on oikeammin toiseusperäistä. On kuin eri lajike, tavan ihmisten joukossa.
Näitä on esitellä, tapauksina. Mitä venymiset helposti on, toiseuden mennessä syvempään muotoon,.. kuten Fischerin tapaus käytännössä vähän kertoo… polkuja päätymineen, on erilaisina.
Valtavetoisuus on jonkin verran mahdollinen vaihtamaan kuvioitaan, tosin tämä tarkoittaa samalla mielivaltaa, kun kuviot menevät helposti päinvastaiseksi, aivan kuin mitään erikoista ei olisi tapahtunut, tiiviimmin seuraamaan kykenevän tapauksessa. Tuulenmukaisesti, ei viimaa ole, vaan tyventä.
Kokonaisuutta ajatellen, on siten helposti rattaisiin jääviä, ja jotain muistutusta siitä, että tosiaan eletään mielivaltaa, isommassa kokonaisuudessa, johon ei ole liittää sivuseikallisuutta, kuin sitä itseään hengissäpitävästi.
Ilmoita asiaton viesti
”Ateistin Jumala-kauhu on kuin vesikauhu. Vettä tarvitaan elämiseen, mutta sitä ei haluta häiriötilassa nauttia.”
En vertaisi uskontoa tai uskonnollista uskomista veteen, vaan pikemminkin huumeeseen tai alkoholiin. Kaikkiin se vaikuttaa samoin, mutta kaikki eivät jää koukkuun. Joillekin huume tai alkoholi, tai uskonto, antaa niin väkevän kokemuksen että ihminen ottaa vaikka mitä riskejä, voidakseen tuntea sen kokemuksen, vaikka hän tuntisi riskit, hän ei välitä niistä.
Kaikille ei uskonnollinen tunne maistu yhtä hyvältä ja toisille se maistuu pahalta. Ihmiset ovat erilaisia ja on väärin pakosta tyrkyttää uskontoa niille joille se ei maistu. Uskovaisuuteen vain ikävä kyllä kuuluu se että sitä uskontoa pitää yrittää tyrkyttää kaikille, niillekin joille se ei maiistu, ei tee oloa paremmaksi, tai voi tehdä olon huonoksi.
Mutta minä en halunnut tässä blogissa keskustella tästä, vaan siitä miten kieli ja uskonto ovat jotenkin samanlaisia asioita. Aiheen käsittely jäi vain kesken.
Uskonto on siis vähän kuin kieli. Ihmisella voi olla tarve uskoa, kuten on tarve kommunikoida kielen avulla. Ihmiselle vain ei ole kirjoitettu geeneihin miten pitäisi kommunikoida, tai miten ja mihin pitäisi uskoa. Sen takia jokainen keskenään kommunikoiva yhteisö joutuu kehittämään itse kielen jolla kommunikoida ja uskinnon mihin uskoa. Sen takia maailmassa on niin monta kieltä ja niin monta uskontoa.
Ilmoita asiaton viesti
Kirjoittelusi on perusjuonia (mahdolliset reitit) seurailemaan pyrkivää, kuten tulee, ja hyvä.
Uskonnon överiksi menevä riski, voi olla vähän suurempi kuin vastavedollisemmassa päädyssä.
Puntteja tasaavaa vaikutusta kuitenkin on, jos ajattelee käytännön reaalivaikutuksia, kummastakin överityypistä heille, jotka joutuvat enemmän tallatun osaan. Toki taisteluissakin menee paljon, aseiden kanssa toimijoita.
Kyse on noinollen vallankumousrintamallisesta ilmiöstä. Tämä tuo uskonnot relevantisti siihen yhteyteen, jossa yhteisöt ja niiden välisyys, on luontevasti samaa käsiteltävää pakettia.
Ihmisen oikeudesta yhtenäisyyteen,… ei tulisi olla kysymysmerkkiä, kunhan jokin tasapaino säilyy. Mitä tasapainon horjuminen tässä sitten reaalisesti odottaen voisi olla (ennakointi).
Minusta nämä ovat sen verran isoja aiheita, että jos näitä yrittää käsitellä reaalisen mahdollisesti… pakko osata yleistää, ja olla muutenkin valmius vähän tavanomaista absraktimpaan kuvaustapaan ja käsittelyyn.
Tuo käytännön valmiusvaatimus, tekee aiheesta hankalan tajuta, ja etenkin kuvata muille siten, että todellisuutta tavoittuu.
Mitä ovat mahdollisen yhteisön kuoret, ja kuorikerrokset? Onko uskonto-sana miten hyvä, jos ajattelee, että tällaista perusrakennetta ajattelee taustalle, ja siitä haluaisi olla paremmin selvillä?
Osa sanoista ja käsitteistä on sen verran törkyisiä, että niissä on enemmän harhauttavaa, kuin mahdollisia osia jonkin tarvittavan ja käytännössä välttämättömän koontaan.
Voisiko sanoa, että aihe ei kuulu kaikille, ihan samalla tapaa? Mitä tämä rajanveto tarkoittaa, ja tilanteen sopivasti puhtaana pitäminen? Entä sama yleisesti?
Ilmoita asiaton viesti
L1 Uskonto on siis vähän kuin kieli. Ihmisella voi olla tarve uskoa, kuten on tarve kommunikoida kielen avulla. Ihmiselle vain ei ole kirjoitettu geeneihin miten pitäisi kommunikoida, tai miten ja mihin pitäisi uskoa. Sen takia jokainen keskenään kommunikoiva yhteisö joutuu kehittämään itse kielen jolla kommunikoida ja uskinnon mihin uskoa. Sen takia maailmassa on niin monta kieltä ja niin monta uskontoa.
Suuntaa-antavasti hyvin kirjoitettu. Usein ei kannata kirjoittaa täydellisempää, kuin mitä on valmius käsitellä, ja mihin on selkeä mahdollisuus päästä mukaan. On hyvä, että kirjoitus jää, tai se jätetään sopivan kulmikkaaksi. Useimmiten näin, ellei poikkeusoloja.
Koska tuohon jää tarkennettavaa ja lisättävää, ilmaisusta voi jatkaa…
L1.1 Sen takia jokainen keskenään kommunikoiva yhteisö joutuu kehittämään itse kielen jolla kommunikoida ja uskinnon mihin uskoa. Sen takia maailmassa on niin monta kieltä ja niin monta uskontoa.
Bengt Hållströmin ainoa järkevä kontribuutio seikkaperäisemmin esitettynä, mitä julkisuuden kautta kuullut, on tässä: https://www.youtube.com/watch?v=bUR2PK0ZEQ8.
Aiheena on vähän sama, eheydellisyys, ts ihan juuritason korostus siinä, miten isompia rakenteita voi ymmärtää toimivuuden puolesta.
Hyvin menee, viestinnällisyys valtakunnassa. Paljon tehdään, ja tulee tehdä, ja siinä kun perehdytetään ja perehdytään… joskus jotain sen mukaisia jaetaan. Onhan tämä jotain.
En tarkoita, että olisi ainoa, joka näitä käsittelee. Arvovaltaisessa yhteydessä meni, kuitenkin. Mitä tarkoittaa… liekkö jotain. Hyvä olla varovaisuusperiaatteen mukaisesti, tarkoituksellisen skeptinen.
Ilmoita asiaton viesti
”Hyvä olla varovaisuusperiaatteen mukaisesti, tarkoituksellisen skeptinen.”
Toki, mutta blogikirjoitus ei ole mikään gradu, tai väitöskirja. Voi vapaasti antaa mielikuvituksen lentää. 🙂
Toki minä olen ihan vakavasti sitä mieltä että kielen ja uskonnon kehittymiselle voi olla samantapaisia syitä ja perusteita.
Ihmisten yhteistoiminta vaatii sekä yhteistä kieltä, että uskomista samoihin asioihin. Kun emme voi toinen toisiimme kuitenkaan täysin luottaa, tarvitaan joku keksitty asia, joku imaginäärinen asia, jota ei ole, mutta jonka jokainen pystyy kuvittelemaan ja jonka kuvitelman voimme ”sanan voimalla” saattaa ihmisten tajuntaan.
Toki tässä on ongelmia, kuten sellaiset ihmiset jotka eivät halua uskoa keksittyihin imaginäärisiin olentoihin.
Ilmoita asiaton viesti
Tässä kohtaa, on tarkat paikat, sanoisin, tai jopa korostaisin. Vaarallinen kohta ts.
Mitäs jos sen gradun voisi tehdä tässä näin, ilman ihmeempiä kynnyksiä. Olisiko miten sopivasti ankkuroitu, konstekstitettu lähtötilanne. Ei kai vain paha?
Sanoisin melkein, että yhteinen syntyy sivutuotteena, ei siten, että otetaan jokin yhteinen revittäväksi ja riepoteltavaksi.
Valmistavara finaalisti, prosessit vähemmälle, ja pulinat pois. Käytännössä tämä ilmenee näin, kaikista kauneista lausahduksista huolimatta.
Elämä olisi enemmänkin matka, jne. Jos jollakin on, mitä sitten. Valitaan mieluummin Helvetti, ja Helvetillisyyden perustekijät. Eiköhän se tästä ….
Ilmoita asiaton viesti