Kielet ja uskonto

Ihminen on laumaeläin ja lauma toimii yhdesä ja yksituumaisesti kielen avulla.

Kieli on lauman yhteistoiminnan kannalta välttämätön apuväline.  Jos ihmisjoukolla ei ole yhteistä kieltä, se kieli kehittyy itsestään, joko niin että jostain kielestä tulee valtakieli, jonka muut opettelevat, tai muodostuu uusi sekakieli jossa on piirteitä useista kielistä.

Sellainen sekakieli on mm. nyt maailman valtakieleksi nousemassa oleva englannin kieli.

Myös Suomen kieli on Agricolan luoma sekakieli, samoin kuin Martti Lutherin luoma Saksan kieli.  Englannin sekakieli poikkeaa näistä tekemällä tehdyistä kielistä sillä tavalla että se on syntynyt pitkälti itsestään, luonnonmukaisella tavalla,  kelttien murteista, latinasta, anglien, saksien ja juuttien murteista, pohjoismaisista murteista ja ranskan kielen murteista.


Mutta siihen uskontoon.

Yhteinen kieli ei riitä vielä viestimiseen, eikä ihmisten  yhteistoiminnan toteuttamiseksi.  Pitää vielä voida uskoa siihen mitä toinen ihminen sanoo. Ihmisellä on tarve uskoa, koska yhteistoiminta edellyttää paitsi yhteistä kieltä, myös uskomista toiseen ihmiseen.

 

Tämä on uskomisen ja myös uskontojen perusta.  Jos ihmisiin ei oikein voi uskoa, kuten usein on laita, uskominen jumaliin luo lohtua ihmismieliin.

+1

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu