Korona, yksinäisyys, sosiaalisten taitojen puute ja sosiaalisen aktiivisuuden rasite

Nyt puhutaan siitä että on niin paljon yksinäisyyttä koronan takia, mutta eikö sitä ole ollut aina, ihan tarpeeksi, tai liikaa.  

On todella ikävää tuntea yksinäisyyttä. Yksinäiset syyttävät usein itseään omasta yksinäisyydestään.  He ajattelevat että yksinäisyys on heidän oma vikansa,  he ovat omasta mielestään joko vähemmän kivoja, sellaisia etteivät ihmiset halua olla heidän kanssaan, tai heiltä puuttuu sosiaalisia taitoja olla muiden kanssa.  Se on tietenkin mahdollista.

Mutta asia voi olla myös toisin.  Voi olla niin että syy ei olekaan itsessä.  Voi olla että ne ihmiset joihin olisi mahdollista ystävystyä ovat  ikävystyttäviä, eikä niillä ole sosiaalisia taitoja, niin ettei niiden kanssa vain millään jaksa seurustella, vaikka itse olisi kuinka yksinäinen tahansa.

Johtuuko yksinäisyys siitä että ne joiden kanssa on mukava seurustella ja joilla on niitä sosiaalisia taitoja, löytävät kyllä toisensa, mutta ei niitä jotka eivät ole niin kivoja ja joilta puuttuvat sosiaaliset taidot.  Jälkimmäiset eivät löydä myöskään toinen toisiaan, koska eivät halua seuristella ikävien ihmisten kanssa, eivätkä kivat ihmiset halua heidän kanssaan keskustella.

Jotkut sietävät toisia ihmisiä vain siitä syystä ettei tarvitsisi olla yksinäinen.  On pakko valita kahden pahan välillä, yksinäisyyden tai ikävien ihmisten välillä,  mutta asiat ei ole hyvin kummassakaan tapauksessa.

Jotkut ovat juuri sen takia päättäneet olla yksin että se on parempi vaihtoehto kuin ne ikävät ihmiset jotka olisivat mahdollisia seurustelukumppaneita.  Jos on itse ikävä ihminen, niin onhan se vähän ikävää vaivata muita ihmisiä, mahdollisia ystäviä, omalla ikävystyttävyydellään.  On ystävän teko jättää muut ihmiset rauhaan siinä tapauksessa että itse on ikävystyttävä, eikä omaa sosiaalisessa elämässä tarvittavia taitoja.

Sellaiset ihmiset joilla on kivoja ja  mieleisiä seurustelukumppaneita ovat hyvässä asemassa, kuten myös ne jotka ovat omasta halustaan yksin, eikä heidän ole pakko seurustella eikä olla kenenkään ikävän ihmisen kanssa työn tai jonkun muun asian takia.  Kaupan kassan kanssa on toki pakko olla tekemisissä,  se on  vain pakko kestää.

On olemassa ihmisiä jotka sanovat etteivät pärjäisi ilman muita ihmisiä.  Kun heillä on suruja ja murheita, he haluavat jakaa sen muiden kanssa, se  helpottaa heidän suruaan, monet sanovat etteivät selviäisi yksin.   Vastapainoksi heidän luultavasti pitää ottaa osaa niiden muiden suruihin, joten tässä suhteessa ei tule voittoa eikä tappioita.  Se voitto taitaa tulla siitä että tässä surun tai ilon jakamisessa saa olla yhdessä muiden kanssa, eikä tarvitse olla yksin.

Yksinäisten,  sellaisen jolla ei ole sosiaalisia kontakteja, jotka eivät ole kivoja ja joilla ei ole niitä sosiaalisia taitoja, on kuitenkin pakko selvitä yksin.  Heidän on pakko olla kovempaa tekoa kuin kivojen ja sosiaalisesti lahjakkaiden ihmisten.  

Ystävyyden ylläpito merkitsee jokatapauksessa melkoista rasitusta. Monet tuskailevat joulukorttien lähettämisen kanssa.  Useimmat ovat kai luopuneet koko hommasta, kuten myös postikorttien lähettämisestä lomamatkoilta, puhumattakaan tuliaisten ostamisesta.

Ihmiskontakteja kuitenkin kaivataan, mutta se kyllä edellyttää vaivannäköä vaikkapa postikorttien lähettämisen, tai tuliaisten ostamisen muodossa.

Tänä päivänä on helpompaa, kun joulutervehdyksen tai lomatervehdyksen voi lähettää koko sukulais- kaveri- ja ystäväkaartille yhdellä klikkauksella ja sosialinen media muistaa kaikki synttärit ja nimmarit ja muistuttaa niistä.  Syntymäpäiväonnittelut sentään pitää muistaa klikkailla kaikille erikseen.  Se lienee kovin työlästä jos on hommannut itselleen ison kaveriporukan nettiin.

Miksi netti ei voi huolehtia siitäkin asiasta automaattisesti.  

Miten ne ennen jaksoivat soitella, kirjoittaa kirjeitä ja lähettää postikortteja kaikille erikseen,  piti vielä muistaa kaikki synttärit ja nimmaritkin.  Ei mitään helppoa elämää sosiaalisesti lahjakkaalle ja sosiaalisesti aktiiviselle ihmiselle.