Kuluttajavalintademokratia, sen olemus ja toimivuus.

 

Matti Apunen, poliittinen mielipidevaikuttaja, julisti tänään Ylen Aamussa että demokratia toimii kapitalistisessa järjestelmässä hyvin siksi että ihminen voi tehdä itse päätöksiä siitä mitä laittaa ostoskärryynsä.   

Toki tätä valinnanvapausdemokratiaa voi harrastaa marketeissa ja tavarataloissa.  Voi päättää ostaako lihatuotteita tai vihanneksia, kotimaista tai ulkomaista, luomua tai ei-luomua, reilun kaupan tuotteita tai epäreilun kaupan tuotteita, vapaan kanan munia tai virikekanalan munia. 

Voi valita tekeekö kauppaa hyödyttäen S-ryhmää, K-ryhmää tai LIDL:iä.  Kulkuvälineeksi voi valita bensalla, tiisselillä, sähköllä tai lihasvoimalla toimivan pelin,  Voi ostaa tuulisähköä, puusähköä tai vesivoimalla tehtyä sähköä,  (valitettavasti valinnassa ei löydy yleensä ydinvoimasähköä, kaasusähköä, hiilisähköä tai turvesähköä). 

Talonsa voi lämmittää öljyllä, sähköllä,  puulla, ilmalämmöllä, maalämmöllä, tai aurinkopaneleilla. 

Lomailla voi  kauempana tai lähempänä, omassa kodissaan, tai toisella puolen maapalloa.

Ylimääräistä rahaansa sijoittaessaan voi valita mihin maahan ja mihin valuuttaan haluaa sijoittaa ja mitä asioita haluaa ylimääräisillä rahoillansa tukea. 

Jotta  tätä kuluttajavalintademokratiaa voisi harjoittaa, siihen vaaditaan kuitenkin eräänlaisia äänestyslippuja, eli rahaa.  Kaikki  eivät ole tässä kuluttajademokratiassa samassa asemassa. Rikkailla, kuten Apusella, niitä äänestyslippuja varmaan löytyy ihan tarpeeksi.

Rikkaiden osalla demokratia toimii siis täydellisesti,

Nuukalla on vara ostaa vain parasta.

Köyhällä ei ole varaa valita, pitää tyytyä siihen mitä irti saa.

Tilanne tässä demokratiassa on siis sellainen että raha on valtaa ja sitä rahan valtaa käyttävät ne joilla se raha on.

Onko tämä oikein?  Ehkä se on oikein, tai sitten ei, mutta eihän se mitään demokratiaa oikeasti ole.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu