Kulutuksen subventointi hallituksen toimesta on puhdasta populismia

Miksi hallituksen pitäisi subventointien kautta auttaa ihmisiä kuluttamaan, kun  hinnat nousee?

Hallitus ole mikään tavaran tuottaja, ei kaupan osapuoli, ei tuottaja, eikä  kauppias, jotka voi nostaa ja laskea tavaran hintoja sen mukaan miten  omat kustannukset nousevat tai laskevat, tai ihan muuten vain.

Normaalisti markkinataloudessa, silloin kun kaikki toimii niinkuin pitää,  vallitsee kysynnän ja tarjonnan laki.  Kun tarjontaa on paljon, tai jos kysyntää on vähän,  myytävän hyödykkeen hinta voi laskea jopa niin että tuottajan ja kuppiaan on hyvin vaikeata saada mitään tuottoa toiminnastaan.  Jos pyytää enemmän,  ei tavara mene kaupaksi, koska kilpailija myy halvemmalla. 

Tämä tilanne on kuluttajan etu, koska se tehostaa tuottajien ja kauppiaiden kaiken toiminnan  tehokkuutta.  Se joka pystyy orgnisoimaan hommat parhaiten saa tavarat kuluttajille pienemmillä kustannuksilla. Hyvä organisoija voi pyytää tuotteesta vähemmän, pienempää hintaa  ja saa tavarat kaupaksi.  Se joka ei osaa organisoida hommia yhtä hyvin ei sitten pärjää.

Kun tavaraa on vähemmän tarjolla, tai kun kysyntää on enemmän,  tavarasta voi tulla pulaa ja hintaa voi nostaa. Se on siis tilanne silloin kun hinnat nousevat, eli juuri nyt.  Tuottajat ja Kauppiaat lihoo ja kuluttajat laihtuvat.

Jos valtio lähtee tukemaan kuluttajaa erilaisin konstein, se ei millään tavalla lisää tavaroiden määrää markkinoilla, mutta se vahvistaa kysyntää, mikä puolestaan vaikuttaa siihen että tavaran hintaa voidaan edelleen nostaa, koska tavarasta on puutetta.

Valtion tuet kuluttajille eivät siis hyödytä kuluttajaa, vaan se nostaa tavaran hintaa ennestään ja hyödyttää vain kauppiasta ja mahdollisesti  tavaran alkuperäistä tuottajaa,

Valtion tuet kuluttajille vääristävät  markkinatalouden toimintaa, eivät ne hyödytä  kuluttajia, mutta ne hyödyttävät tuottajia ja kauppiaita, jotka ovat tyytyväisiä ja laittavat saamansa lisätulot jonnekin, jakavat osinkoina, tai investoivat, tai laittavat veroparatiisiin jemmaan.

Poliitikot  voivat tämän mekanismin kyllä hyvinkin  ymmärtää, mutta ne ymmärtävät vielä  paremmin sen millä saa ääniä vaaleissa ja se äänien kalastelu kiinnostaa poliitikkoja enemmän kuin talous.  

Poliitikko kerää ääniä mistä niitä saa ja aina kun niitä on saatavissa.  Ääniä saa tukemalla kulutusta  silloin kun kuluttajahinnat nousevat.

Kuluttajat eivät huomaa että heitä huijataan, koska eivät ymmärrä taloudesta mitään, eivätkä siitä että valtion tuet kuluttajille nostavat kulutusta ja myös hintoja, eivätkä kuluttajat siis hyödy siitä tuesta yhtään mitään, vain tuottajat ja kaupan organisaatiot hyötyvät.