Kun Suomi elää yli varojensa

Siitä että Suomessa eletään yli varojen ei ole mitään epäselvää, on eletty jo pidemmän aikaa ja eletään yhä edelleen ja tahti on kiihtymässä, päinvastoin kuin mitä hallitus on luvannut.

Kun vaalikampanjaa käytiin, kansalaisille luvattiin paljon, luvattiin verojen alentamista ja bensan hinnan laskemista ja luvattiin myös valtion velkaantumisen lopettamista. 


Jokainen joka ajattelee jotain, jos viitsii ajatella, ymmärtää kyllä että verojen alentaminen ja valtion velkaantumisen supistaminen ovat vaalilupauksia jotka kumoavat toistensa vaikutuksen.  

Jos valtion velkaantumista halutaan vähentää, pitäisi verotusta kiristää, se on fakta, mutta tällaisen faktan esiin tuomisella ei vaaleja voiteta, sekin on fakta.  

Jos vaalit halutaan voittaa, pitää tuoda esiin kansalaisia miellyttäviä vaihtoehtoja, vaikka ne vaihtoehdot kumoaisivat toisensa, sekin on fakta ja se fakta toteutui viime vaaleissakin.  Sillä tavalla nämä vaalit nyt  siis voitettiin, huijaamalla äänestäjiä, taas kerran.  Äänestäjien huijaaminen on niin helppoa.



Äänestäjät huijattiin monellakin eri tavalla. Toinen tapa huijata äänestäjiä oli se että väitettiin että valtion menoja voitaisiin supistaa leikkaamalla valtion menoja.

Nyt on sitten käynyt selville ettei sekään lupaus toteutunut, ei tietenkään, vaan valtion menoja on päinvastoin lisätty.  Ne valtion menot ovat niin tärkeitä yhteisiä menoja että niitä menoja on pitänyt päinvastoin kasvattaa, lukuun ottamatta kaikkein köyhimpien kansalaisten, niiden joka elävät tulonsiirtojen varassa, niiden toimeentulosta on ollut varaa tinkiä. sitä menoerää hallitus on nähnyt mahdolliseksi supistaa ja niinhän se nyt tekee. Siitä sitten puhun seuraavaksi.



Kansakunta siis elää yli varojensa ja sekin tiedetään miten paljon,  juuri sen budjettialijäämän verran, sen verran kuin miltä osin valtio joutuu rahoittamaan menojaan velaksi.

Jos vähän mietitään kansakunnan kokonaiskulutusta, niin se voidaan jakaa useammalla eri tavalla.  

Tästä kulutuksesta on varmasti parempaa  tietoa jossain olemassa, siis siitä  miten tämä kansakunnan kokonaiskulutus, joka on liian suuri, jakaantuu. 

Minä en nyt lähde kaivelemaan niitä lukuja, vaan vedän luvut omasta hihastani ja käytän pyöreitä lukuja. Selvää tietenkin on etteivät nämä minun lukuni oikeita ole, mutta toivottavasti  oikean suuntaisia,  Niiden ei ole tarkoituskaan olla oikeita, vaan pelkästään tilannetta valottavia.


Valtion ja kuntien budjetit ovat tietenkin se kaikkein suurin menoerä.  Sanotaan nyt että se on vaikkapa 25% kansakunnan kokonaiskulutuksesta. Loput kulutuksesta, se 75%, jakaantuu sitten kansalaisten kesken seuraavalla tavalla.

  • rikkain viidennes kuluttaa kokonaiskulutuksesta eniten, sanotaan että vaikkapa 25% kokonaiskulutuksesta
  • paremmin toimeentuleva viidennes käyttää kokonaiskulutuksesta, sanotaan nyt että 20%
  • kohtalaisesti  toimeentuleva viidennes kansasta käyttää kokonaiskulutuksesta ehkäpä 15%
  • huonosti  toimeentuleva viidennes käyttää kansakunnan kokonaiskulutuksesta 10%  
  • loput kansakunnan kokonaiskulutuksesta jää sitten sen heikosti toimeentulevan viidenneksen osalle, eli se 5%

Luvut eivät siis pidä paikkaansa vaan ne ovat esimerkinomaisia ja pyöristettyjä, mutta jotenkin noinhan se kieltämättä suurinpiirtein menee.


Nyt kun hallitus ratkoo niitä ongelmia jotka johtuvat siitä että kansakunta elää yli varojensa, ratkaisu on kuitenkin se että vain sen viidenneksen kansasta  kulutusta supistetaan jonka kulutus on vain 5% kansakunnan kokonaiskulutuksesta, kun taas kaikkien muiden viidennesten kulutusta lisätään, niiden joiden kulutus on 10%,15%,20% ja 25%,  eli yhteensä  70%  kansakunnan kokonaiskulutuksesta.


Eniten lisätään sen viidenneksen  kulutusta jonka kulutus on jo ennestään 25% kansakunnan kokonaiskulutuksesta ja vähiten lisätään sen viidenneksen kulutusta jonka kulutus on vain 10% kansakunnan kokonaiskulutuksesta ja vain sen viidenneksen kulutusta vähennetään jonka kulutus on vain 5% kansakunnan kokonaiskulutuksesta.


Kansa on tietenkin äänestänyt ja antanut vaaleissa kannatuksensa tälle politiikalle.  Tällä politiikalla on myös maan parlamentin tuki ja kannatus.  Näin siis tehdään ja tämä tulee toteutumaan, lakoista huolimatta, vaikka se viidennes kansaa jonka kokonaiskulutus on vain se 5% ei lakkoile.  Sen kansanosan lakkoilusta ei tosin olisi kenellekään mitään haittaa, kuten duunarien lakkoilusta on.


Mutta kyllä tämä  nyt vähän omituiselta politiikalta tuntuu, eikä se politiikka  tunnu nyt lainkaan siltä että hallituksella olisi oikeasti tavoitteena mikään kokonaismenojen kasvun supistaminen, tai edes kokonaismenojen kasvun pysäytys, niinkuin pitäisi ja niinkuin väitetään ja niinkuin kansalle ennen vaaleja luvattiin.

Tässä politiikassa on nyt vain ja ainoastaan kysymys köyhien kyykyttämisestä ja duunarien nöyryyttämisestä ja kansakunnan kokonaiskulutuksen jakautumisen muuttaminen siten että köyhien kulutusta vähennetään ja rikkaiden kulutuskykyä kasvatetaan.


Näillä näkymin Suomella ei näyttäisi siis olevan mitään toivoa, ei tällä politiikalla.  Kojootin hetki on ohi. 

Nyt kun korona on ohi, tällä hallituksella olisi ollut mahdollisuus siirtää sitä  sitä kojootin hetkeä ja kääntää kehityssuunta, mutta hallitus on nyt keskittynyt muihin asioihin, nimenomaan köyhien kyykyttämiseen ja duunarin nöyryyttämiseen.


IMF on Suomelle näköjään paras vaihtoehto ja ainoa vaihtoehto. 

Kun puolueet eivät  halua ratkaista asiaa, niin sitä parempi mitä nopeammin Suomen lainahanat sulkeutuvat ja tilanne kriisiytyy siihen pisteeseen että saamme tänne IMF:n ihmiset tekemään tasapuolisia ratkaisuja, niin että vastuu jakautuu kaikille suomalaisille, eikä vain niille joiden osuus kansakunnan  kokonaiskulutuksesta on vain vaivaiset 5%.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu