Lakkokevät

Pitkästä aikaa työläisillä on ollut aihetta vaatia kunnon palkankorotuksia,  hinnat ovat nousseet ja  työvoimasta pulaa.  Siinä on myös vipuvartta millä vääntää.  

Eläkeläiset saavat indeksikorotuksensa laissa säädetyllä tavalla, eikä onneksi tarvitse lakkoilla, eikä siitä eläkeläisten lakosta kai mitään hyötyä tietenkään olisikaan,  mutta työläisten pitää tapella jokaisesta sentistä,  työnantajat tappelee tietenkin vastaan.

Edellinen Sipilän hallitus koetti saada valtiontalouden ja yritysten kilpailukyvyn ottavaksi huomioon näissä palkkaneuvotteluissa.  

Julkisella sektorilla palkkojen nousu lisää valtion menoja ja valtion menoistahan vastaamme me kaikki veronmaksajat,  myös me eläkeläiset. Me veronmaksajat sen kaiken maksamme,  myös sen osan mikä jää valtion velasta valtion maksettavaksi sen jälkeen kun inflaatio on järsinyt velasta oman osansa.  Toki inflaatio syö myös meidän  veronmaksajien hallussa olevia varoja, joten kyllä siitä inflaatiosta on silti enemmän haittaa kuin hyötyä.

Yksityisellä puolella, etenkin vientiteollisuudessa, mutta myös kotimaan kulutukseen tarkoitetussa tuontia korvaavassa ja tuontituotteiden kanssa kilpailevassa teollisuudessa, palkankorotukset merkitsevät kilpailukyvyn heikkenemistä, mikä tarkoittaa joko vähemmän työpaikkoja, tai sitä ettei työpaikkoja synny yhtä paljon kuin mitä syntyisi ilman niitä palkankorotuksia.

Sipilän hallitus oli siis tärkeällä asialla,  mutta se asia jäi kyllä liian vähäiselle huomiolle työläisten keskuudessa, eikä Sipilän hallitus saanut paljon aikaiseksi siinä asiassa.

Palkankorotuksia puolustellaan sillä että inflaatio on heikentänyt ostovoimaa, mistä syystä kulutus pienenee, jos palkkoja ei vastaavasti nosteta.  Kun ostovoima heikkenee, pienenee kulutus, minkä seurauksena menetetään työpaikkoja.

Ei se ihan noin mene.  Suomessa ostovoiman lasku ei merkitse paljonkaan suomalaisten tuotteiden kokonaiskysyntään eikä työllisyyteen, koska pääosa siitä mitä Suomessa ostetaan tuodaan ulkomailta. Sitäpaitsi, palkankorotukset Suomessa nostavat suomessa valmistettujen tuotteiden hintaa. 

Kun suomalaisten työläisten palkat nousevat,  Suomessa tehtyjen tuotteiden hinta nousee, kun taas tuontituotteiden hintaan suomalaisten palkanlorotuksilla ei ole vaikutusta.  Siitä syystä tuontituotteet tulevat Suomessa kilpailukykyisemmiksi ja niiden kysyntä kasvaa suomalaisten tuotteiden kysynnän kustannuksella.  Tämä vaikuttaa suomalaisten kulutustuotteiden tuotantoa alentavasti ja se johtaa työvoiman vähentämiseen näillä aloilla Suomessa.

Palkkojen nosto vaikuttaa negatiivisesti myös vientituotteiden kilpailukykyyn.

Julkisen sektorin palkankorotukset vaikeuttavat valtion ja kuntien kykyä palkata töihin tarpeellista väkeä, kuten poliiseja, opettajia, hoitajia jne..

Palkankorotukset vaikuttavat siis kaikenkaikkiaan hyvin negatiivisesti suomalaisten työllisyyteen Suomessa.

Onneksi tänä vuonna palkankorotukset kilpailijamaissa näyttävät olevan melkoisia, niin että jos Suomessa palkankorotukset jäävät kilpailijamaita pienemmiksi, niin pussalla ollaan.

Yksi näkökulma näihin palkankorotuksiin on vielä sekin että kun yritykset nyt kuitenkin tarvitsevat työvoimaa, tilanteissa missä kilpailukyky on kohdallaan,  niin suomalaiset yritykset  joutuvat kilpailemaan sekä kotimaisesta että ulkomaisesta työvoimasta ulkomaalaisten yritysten kanssa.  Tämä on tilanne juuri nyt eivätkä pienet palkat Suomessa ole kovin häävi kilpailuetu työvoiman rekrytoinnissa. 

Mutta jos yritykset todella tarvitsevat ja haluavat lisää työvoimaa, heillä on siihen omat keinonsa.  Työläisten palkkoja voidaan toki nostaa yritysten toimesta,  ilman mitään varsinaista palkkataisteluakin.