Le Anderssonin vaalimenestys ja muita vaalimietteitä

Le Anderssonin henkilökohtainen vaalimenestys on näiden vaalien merkittävin asia.  Sitä vaalimenestystä ei luotu populistisella retoriikalla, kuten viimeaikaisten vaalimenestyjien, kokoomuksen ja ennenkaikkea perussuomalaisten menestys on tehty.  Le:n henkilökohtainen menestys varmaankin johtuu raudanlujasta osaamisesta, pitävistä faktoista ja realistisista mielipiteistä, päinvastoin kuin populististen puolueiden, kuten kokoomuksen ja persujen menestys, joka perustuu mielikuvien luomiseen ja tunteisiin vetoamiseen. 

Näkisin että Le:n henkilökohtainen menestys on ihan hänen omiin henkilökohtaisiin ansioihinsa perustuvaa, ei niinkään hänen puolueensa ohjelmaan perustuvaa. 

Le:n henkilökohtainen menestys ja suosio on suurempi kuin Sanna Marinin menestys ja suosio ja se perustuu myös ihan eri asioihin.  Sanna Marinkin vetosi ja vetoaa henkilökohtaisilla ominaisuuksillaan, mutta lähinnä tunteiden kautta.


Tietenkin myös muut asiat kuin henkilökohtainen suosio vaikuttaa vaalin tulokseen ja sanoisin että sekä kokoomuksen menestymistä  että Le Anderssonin menestymistä ja myös perussuomalaista de-jytkyä selittävät osittain samat asiat.

Tärkein muu selittävä tekijä kuin Le:n henkilökohtainen suosio, on mielestäni sinimustan hallituksen harjoittama köyhienkyykytyspolitiikka ja duunareiden nöyryyttämispolitikka, joka on miellyttänyt kovasti oikeistomielisiä suomalaisia.  Ne ihmiset jotka eivät halua käyttää ansioitaan tulonsiirtoihin köyhille ovat siirtyneet riemumielin kokoomuksen äänestäjiksi, kun taas ne jotka ovat huomanneet että tulonsiirtojen virran ehtyminen on uhka heidän toimeentulolleen, ovat hakeneet turvaa vasemmalta.


Se että persut ovat kautta aikain luvanneet populistisesti vaikka mitä ja saaneet äänestäjänsä vakuuttuneeksi siitä että muutos asioissa tapahtuu parempaan suuntaan,  kunhan heitä äänestetään ja että kaiken pahan alku on nimenomaan maahanmuutossa, ovat nyt sitten nähneet että nämä puheet eivät ole pitäneet paikkansa ja heidän toiveensa muutoksesta on ollut turha, mikä varmaan on lannistanut perussuomalaisten äänestäjien intoa. Todellisuus ei ole vastannut niitä suuria toiveita mitä puolueeseen on asetettu.


Loppuun pitää vielä todeta että riippumatta siitä että kokoomuksen vaalitaktiikka ja vaaliretoriikka  on ällöttävän populistista, siellä on paljon ihan vakavasti otettavia poliitikkoja, joiden tekemiset perustuvat realiteetteihin, eikä se ole ollenkaan sen kaltaista tunnemössöä kuin mitä puolueen puheenjohtajan harrastama retoriikka on.

Kokoomus on oikeistopuolue jonka tehtävä on heidän rikkaiden äänestäjiensä etujen ajaminen, joten köyhien kyykyttäminen ja duunareiden nöyryyttäminen sopii ihan loistavasti puolueen profiiliin, toisin kuin perussuomalaisten profiiliin.  Persut joutuivat hyväksymään  tämän kokoomuslaisen tavoitteen  jotta saisivat omat “maahanmuuttokriittiset” tavoitteidensa toteutukseen.

Vaikka kokoomuksella tämä “maahanmuuttokritiikki” ei kuulu puolueen tavoitteisiin, sen toteuttaminen ei näköjään haittaa kokoomuksen äänestäjiä, kun taas köyhien kyykyttäminen ja duunarien nöyryyttäminen ei sovi kaikille “maahanmuuttokriittisille” persuäänestäjille yhtä hyvin.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu