Lehdistönvapauden kehitys Suomessa ja muualla

Suomi on lehdistönvapauden suhteen,  mikäli lehdistönvapautta pidetään hyvänä asiana, hyvässä porukassa, vaikka muut pohjoismaat ja Viro päihittävätkin Suomen lehdistön vapauden suhteen. 

Suomi on kuitenkin  pohjoismaisittain lehdistönvapauden suhteen musta lammas, mutta toki pohjoismaat ovat tässä asiassa vahvasti kaikkia muita maita edellä.  Erityisen synkkä tilanne on Venäjällä ja Kiinassa.

Toinen asia on sitten se miten Suomessa suhtaudutaan tähän sananvapauteen.

Monet ovat sitä mieltä että kaikkea ei olisi syytä sallia. Siitä ei tykätä kun mediassa, valemediassa ja somessa pukkaa tulemaan kaikenlaista valheellista tietoa, valeuutisia, vaihtoehtoisia totuuksia, vihapuhetta ja propagandaa.

Venäläisellä propagandakoneistolla ja USA:sta kotoisin olevilla valemedioilla on vahva ote Suomenkin mediatodellisuudesta.  

Kun ihmisillä on valinnanvaraa mitä totuutta uskoa, ihmiset myös uskovat eri tavoilla, myös Suomessa. Putinin trollit, kaikenmaailman MV:t,  Suomen Uutiset ja muut ”fakenewsit” levittävät sananvapauden nimissä omaa sanomaansa, rasisimia, kansallismielisyyttä, EU- kriittisyyttä, rokotekriittisyyttä  ym.    ym.

Rajan takana, entisessä Neuvostoliitossa, sananvapaudesta ei voi puhua, loputkin siitä on kadonnut Ukrainan sodan myötä.  Kansa elää Venäjällä hallituksen (=Putinin)  luomassa keinotodellisuudessa.  

Se joka uskaltaa puhua tai kirjoittaa totta Venäjällä, voi joutua valtion virallisen oikeusjärjestelmän puitteissa viideksitoista vuodeksi vankilaan, tai epävirallisesti tapahtuu jotain vielä paljon pahempaa, voi tulla ammutuksi, myrkytetyksi, tai kidutetuksi.

Tämä on siis todellisuutta nykypäivän Venäjällä.  Vielä Gorbatsovin aikana uskottiin jotain muuta Venäjän ja venäläisten sananvapauden tulevista kohtaloista, puhuttiin glasnostista ja perestroikasta.

Myöskään Suomessa sananvapauden kohtalo ei ole kirkossa kuulutettu. Suomessa on käyty oikeudenkäyntejä siitä mitä saa sanoa ja mitä ei.

Monet ovat sitä mieltä että  asioista A pitää saada puhua vapaasti, mutta asioista B olisi parempi pitää suuta suppeammalla. Toiset,  heitäkin on monta,  ovat taas eri mieltä. Heidän mielestään juuri niistä B- asioista pitäisikin puhua, mutta A- asioista olisi syytä vaieta.  Tästä mielipide-erosta on usein kyse kun puhutaan sananvapaudesta ja sen rajoituksista.

Minäkään en kannata täyttä sananvapautta.  Minusta kiihottaminen kansanryhmää vastaan, vaikka se tapahtuisi johonkin vanhaan uskontoon vedoten ja siihen perustuen, olisi syytä pitää  edelleen  kriminaalina toimintana.  Turha panettelu, eli kunnianloukkaukset, vihapuheet, maalittaminen  ja sensellainen voitaisiin liittää samaan rikolliseen kategoriaan.

Myös valehtelemiselle pitäisi olla jotkut rajat olemassa.  

Spekulointi ei ole valehtelemista. Se tarkoittaa että jos totuutta ei tiedetä, on lupa arvailla sitä mitä se totuus mahtaisi olla.