Luonnon ennallistaminen luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi

Luonnon ennallistaminen, tai nykyiset puheet siitä, luonnon monimuotoisuuden nimissä, on kyllä sellainen asia jota tällaisen tavallisen meikäläisen on vaikeata ymmärtää.  En ymmärrä millä tavalla alkuperäinen luonto, se risukko ja ryteikkö, olisi parempi kuin sellainen luonto jota ihminen on ollut muokkaamassa ja hoitamassa.

Äkkiseltään ajatellen voisi kuvitella että ihmisen hyvässä hoidossa luonto voisi voida paremmin kuin luonnon omassa kovassa kilpailutilanteessa, jossa luonto ei anna armoa heikoimmille lajeille.  Ihmisen hoitamassa luonnossa voidaan antaa menestymisen mahdollisuudet myös niille heikoimmille lajeille.

Minkä takia ihmisen tekemä luonnon muokkaus olisi huonompaa kuin esimerkiksi norsujen, hirvien ja porojen laiduntaessaan suorittama luonnon muokkaus?


Ihmisen jalostamia kotieläimiä, sellaisia jotka eivät ole luononvaraisia, kuten lampaita, vuohia ja nautakarjaa, jopa käytetään ns. villin luonnon muokkaamiseen ja sitäkin sanotaan ennallistamiseksi, vaikka se ei itseasiassa ole luonnon ennallistamista, vaan se on päinvastoin luonnon ennallistumisen estämistä.


Itse olen suuri luonnon ystävä ja lapsena vaeltelin paljon ja mielelläni silloisissa metsä- järvi- ja suomaisemissa, marjaretkillä, hiihtoretkillä ja ihan muuten vain patikoimassa. Ne maisemat eivät silloin suinkaan olleet mitään alkuperäisiä luonnonmaisemia, vaan jo silloin ihmisen vuosisatoja muokkaamia,  kaskitalouden, karjatalouden ja metsätalouden puitteisiin muokattua luontoa se oli.  Minusta se oli aivan hyvää luontoa se.

Kun sitten myöhemmin olen tutustunut kansallispuistoiksi merkittyihin ryteikköihin, joissa puut kaatuu itsestään ja on jätetty maahan sikin sokin makaamaan, en ollenkaan pidä tällaisesta “villistä” luonnosta.  

Saahan niitäkin ryteikköalueita toki olla, mutta en kyllä pidä siitä ajatuksesta että koko Suomi vähitellen muutettaisiin joksikin tällaiseksi luontoreservaatiksi.  Paljon enemmän ainakin itse nautin ihmisten hyvin hoitamasta luonnosta ja maisemasta. 

Hämeen ja Varsinais-Suomen hoidetut maisemat ovat minulle mieluisampia kuin Pohjois-Karjalan rajaseutujen “villit” metsät,  vaikka nekin toki ovat jollain tavoin hoidettuja ja metsätalouden piirissä.


Näyttää siltä että myös luonnon monimuotoisuuden parhaat asiantuntijat, hirvet, sudet, ilvekset  ja karhut, viihtyvät hyvin myös läntisen ja lounaisen Suomen ihmisen hoitamissa metsissä, kunhan niitä ei vain ammuta sieltä pois, ainakaan kaikkia.

+2

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu