Mikä ihmeen luontoihminen?

Luontoihminen on yksi niitä termejä jotk ovat yleisessä käytössä ilman että minä ainakaan tiedostaisin että mitä sillä termillä tarkoitetaan.

Paras arvaus on että termi on tavallaan muotitermin kaltainen epämääräinen ajtus tai haave siitä että kannattaa ilmoittautua luonto-ihmiseksi.  Se että ilmoittaa itsensä luonto-ihmiseksi tuo todennäköisesti ihmiselle pluspisteitä sosiaalisessa kanssakäymisessä.  

Sellaiseen ihmiseen suhtaudutaan yleensä positiivisemmin joka ilmoittaa itsensä luonto-ihmiseksi kuin sellaiseen joka ei ilmoittaudu luonto-ihmiseksi,  näin ainakin ajatellaan. Kannattaa siis ilmoittaa itsensä luonto-ihmiseksi vaikka ei edes tietäisi mitä sillä termillä edes tarkoitetaan.  

Sillä ei ole mitään merkitystä vaikka yleisesti ei ollenkaan tiedetä mitä  se tarkottaa jos joku ilmoittautuu luonto-ihmiseksi, jokainen varmaan ymmärtää termin omalla tavallaan, mutta yleensä se ymmärretään enemmän positiivisena kuin negatiivisena asiana, niin että se on ihan selvä asia että sosiaalisessa mielessä plus- pisteitä ropisee erittäin todennäköisesti luonto- ihmiseksi ilmoittautuneelle.

Mutta, kuten jo sanoin, jokaisella on varmaan oma käsityksensä siitä mitä on luonto-ihmisyys, tai mitä sillä mahdollisesti ymmärretään, niin minullakin.  Sen oman käsitykseni aion nyt sanoa, mutta uskon että muilla ihmisillä on ihan erilaisia mielipiteitä, enkä aio kiistää niistä yhtäkään.

Luonto-ihmisyys merkitsee minulle kahta.asiaa. Ensimmäinen asia oli se luonto-kokemus jonka koin lapsena, Minusta oli valtavan hieno kokemus vaeltaa metsissä ja soudella järvellä,  Järvellä yleensä kalastin ja metsässä marjastin. Järvellä saattoi aina kalastella, mutta metsissä piti yleensä kuljeskella muuten vain, koska marjoja oli tarjolla vain harvoin, Se oli minulta aitoa kiinnostusta luontoon silloin. 

Vieläkin kalastelen ja kuljen joskus metsässä, mutta samanlaIsta luontosuhdetta minulla ei enää ole kuin lapsena.  Se varmaan johtuu siitä että lapsena ei ollut niin paljon muita asioita joista olisi voinut olla kiinnostunut kuin mitä minulla nykyisin on.  Jos minulta puuttuisivat ne asiat jotka minua nyt kiinnostavat enemmän kuin luonto, niin kenties, tai todennäköisesti, olisin edelleen yhtä paljon luonto-ihminen kuin mitä olin lapsena.

Toisaalta olen tullut tietoiseksi siitä millaisia oikeat luonto-ihmiset oikeasti ovat, tai olivat, sillä ainakaan Suomessa heitä ei enää ole. Eivät nämä nykyiset luonto-ihmiset nimittäin mitään oikeita luonto-ihmisiä ole.  Oikeat luonto-ihmiset ovat nimittäin olleet poissa jo kauan sitten, eikä tämän päivän ihmisistä yhdestäkään olisi aidoksi luonto-ihmiseksi.

Aitoja luonto-ihmisiä olivat nimittäin ne jotka asuttivat Suomea ennen kuin tänne Suomeen tuli enemmän vieraita vaikutteita muualta maailmasta ja kulttuurit sekoittuivat.  Kun käytössä oli vain itse tehtyjä kivityökaluja, luutyökaluja, puutyökaluja ja alkeellista keramiikkaa, joilla valmistettiin pyydykset joilla pyydettiin elannoksi luonnoneläimiä ja kaloja ja joilla tehtiin tulet ja valmistettiin ruoka, vaatteet ja asumukset.  He olivat aitoja luonto-ihmisiä. Siihen suoritukseen ei kukaan nykyihminen pystyisi.

Paljon meitä nykyihmisiä parempia luonto-ihmisiä olivat toki myös ne myöhemmät sukupolvet jotka seurasivivat niiden oikeiden luontoihmisten sukupolvia ja  jotka vähitellen oppivat muualta tulevien vaikutteiden mukaan käyttämään kehittyneempiä työvälineitä ja menetelmiä, kuten kaskiviljelyä, kotieläinten pitoa ja sensellaista.  Mutta eivät nekään toki enää mitään aitoja luonto-ihmisiä olleet, kuten kivikauden metsästäjä-keräilijät olivat. Heille, kuten niille oikeille ja aidoille luonto-ihmisille,  luonnosta eläminen oli kuitenkin edelleen arkea, se oli  ponnistus ja haaste, eikä mitään romanttista luonnon ihannointia, mitä se on meille nykyajan luonto-ihmisille.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu