Miten akkavalta Suomessa toimii?

Suomessa on akkavalta.  Hallituspuolueiden puheenjohtajat ovat naisia, lukuunottamatta pääministerin paikalta syrjäytettyä Antti Rinnettä, joka pitää puheenjohtajan pestiä vielä puoli vuotta, siihen asti kun uusi naispääministeri Sanna Marin ottaa sen pestin haltuunsa.

Kaikki tärkeimmät ministerin postit ovat naisten hallussa,  Suomen EU- komissaari on nainen, edellinen SDP:n puheenjohtaja, Jutta Urpilainen.


Puhutaan ensin akkavallan imagosta.  

Minun mielestäni Sanna Marin on onnistunut imagon luonnissa naisista parhaiten, Sannan imago on erinomainen.  Toiseksi parhaiten imagon hallinnassa pärjää Li Andersson. Vihreiden ja Kaskustan puheenjohtajat ovat onnistuneet heikosti, Ruotsinkielisten puheenjohtajan esiintyminen on OK,  hännän huippuna imagon luonnissa tulee EU- komissaarimme Jutta Urpiainen, joka on aina ollut huono esiintyjä, jopa Sanna Marinin syrjäyttämää Antti Rinnettäkin surkeampi.

Kaiken kaikkiaan tämä Suomen politiikan eturintamaan rynninyt naisrintama on herättänyt sekä myönteistä että kielteistä huomiota maailmalla.  Kaikenlainen huomio maailmalla on tietenkin vain hyväksi Suomelle.

Oppositopuolueita edustavat miehet ovat mm. TV:n keskusteluissa vähän vaikeassa asemassa sen takia että heidän pitää virkansa puolesta yrittää vastustaa ja kampittaa vallassa olevia naispoliitikkoja, ilman että näyttäisivät sovinistisilta,  Se on varmasti vaikeata,


Mitä politiikan tekemiseen tulee, niin politiikassa on aina samat haasteet, riippumatta siitä ovatko vallassa miehet tai naiset, oikeisto tai vasemmisto, vihreät tai persiut, vanhat puolueet tai uudet puolueet.  Uusia puolueita ovat vihreät ja persut, muut ovat kaikki vanhoja.

Myös ratkaisut erilaisiin haasteisiin ovat aina ne samat, riippumatta siitä millainen hallituskoaliito on asioita ratkaisemassa.  Akkavallalla ei ole sen parempia ratkaisuja asioihin kuin ukkovallallakaam. Kyse on siitä mitä ratkaisuvaihtoehtoja halutaan käyttää, vai käytetäänkö mitään.


Paljon ei akkavalta ole vielä saanut aikaiseksi, mutta ainakin yhdessä asiassa näyttää tapahtuvan jotan, nimittäin miesten ja naisten tasa-arvossa työmarkkinoilla.  Tulevaisuudessa työnantaja ei voi enää laskea sen varaan että miehille ei tule taukoja työn tekoon kun lapsia syntyy, miehet pakotetaan hoitamaan lapsia kotona samalla tavoin kuin naiset.  Voittajia tässä pelissä tulevat olemaan sellaiset sinkut jotka eivät lapsia tee ja kenties myös homoparit, niidenkään lapsenteko ei tee työnantajille lisäkustannuksia.

Suurin haaste akkavaltaiselle hallitukselle on tietenkin se miten saada työtä suomalaisille, työtä pitäisi suomalaisten tehdä, jotta hyvinvointivaltio voitaisiin säilyttää, mutta kyse on siitä miten saada suomalaiset töihin.

Luonnollinen tapa saada aikaan uusia työpaikkoja olisi se että työn kustannuksia laskettaisiin, koska globaaleilla työmarkkinoilla suomalainen työvoima kilpailee ulkomaalaisen työvoiman kanssa ja tärkein kilpailuvaltti tässä kisassa on työn hinta.  Akkavaltainen hallitus ei ole kuitenkaan millään tavalla osallistunut työmarkkinaneuvotteluihin, jotka ovat ratkaiseva asia siinä pelissä missä suomalaisen työvoiman globaalista kilpailukyvystä ja työpaikkojen määrästä Suomessa päätetään.

Naisvaltainen hallitus on  ollut hiljaa työllistämiseen liittyvien toimien suhteen työmarkkinaneuvottelujen kestäessä, kun taas opposition miehet räksyttävät, vaativat työllisyystoimia ja ovat sitä mieltä että niitä toimia tulee liian hitaasti ja hallituksen toimet suomalaisten työllistämisestä jäävät pelkiksi vaalilupauksiksi ja kaikki muutkin hallituksen vaalilupaukset pitää loppujenlopuksi perua, siksi että hallituksella ei saldo riitä.


Asia tämän suomalaisten työllistämisen suhteen, sekä työhön houkuttelun, että töihin patistelun suhteen, on kuitenkin sellainen että ne konstit jotka toimivat joko tulevat olemaan, tai olisivat jos tulisivat, erittäin rankkoja ja erittäin epäsuosittuja.  Sellaiset rankat ja epäsuositut toimet suomalaisten töihin patistelemiseksi olisivat oppositiolle mainio ase käydä hallituksen kimppuun. Vastustamalla hallituksen epäsuosittuja työllisyystoimia opposition edustajien olisi mahdollista kerätä suosiota ja ääniä seuraavia vaaleja silmälläpitäen.

Jos siis hallitus haluaa pelastaa Suomen hyvinvointivaltion, työllistämällä suomalaiset, hallituksen pitäisi uhrata itsensä, oma kansansuosionsa ja omat äänensä seuraavissa vaaleissa.

Hallituksella on kuitenkin mahdollisuus välttää tuleva katastrofi, tai pienentää sitä, antamalla opposition räksyttää niistä puuttuvista työllisyystoimista. Sen jälkeen hallitus voisi kysyä siltä oppositiolla että mitä oikein pitäisi tehdä.  Sitten kun oppositiosta on ensin ehdotettu niitä kovia ja epäsuosittuja keinoja, voisi hallitus, mukamas pitkin hampain, suostua niihin. Sillä tavalla vietäisiin opposition kritiikiltä terä ja vedettäisiin oppositio mukaan kantamaan vastuuta.  Kansan viha kohdistuisi tämän jälkeen paitsi hallitukseen, myös oppositioon.  

Voiton vaaleissa korjaisi kenties taas joku uusi populistipuolulue.  No, mikään suunnitelma ei voi olla täydellinen..

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu