Miten Rinteen/Marinin hallitus on onnistunut ja miten oppositio?

Ministerien vaihtumisesta huolimatta hallitusta voitaneen käsitellä yhtenä ja samana hallituksena, sinä joka muodostettiin vaalien jälkeen ja joka aluksi oli Rinteen hallitus, mutta sitten muuttui Marin hallitukseksi.

Hallitus oli aluksi ehkä vähän poikkeuksellisessa tilanteessa.  Käsillä oli EU:n puheenjohtajuus, joka varmasti kuormitti sekä ministereitä, heidän avustajiaan, että virkamieskuntaa.  Voidaan ajatella että kotimaan asioiden käsittely ja hoito kärsi siitä että virkamiesten, ministereiden ja ministerien avustajien ajatukset pyörivät paljolti EU:n asioissa.

Ehkäpä hallituksen alkuaikojen töppäilyt sekä postin asioiden, että Al- Holin asioiden hoidossa johtuivat osittain siitä kuormituksesta mitä EU- puheenjohtajuus toi mukanaan.


Mitä itse hallitusohjelmaan tulee, niin sehän on sellainen mitä odottaa sopii.  Vaalilupauksia piti yrittää täyttää ainakin nimeksi, kompromisseilla voi osin selittää sen ettei niitä vaalilupauksia voi ihan kokonaan pitää.

Tavoitteet pitää tietenkin asettaa korkealle ja niin on tehty. Hallituksen päätavoite on työpaikkojen lisääminen siten että työllisyys nousee 75 prosenttiin, mikä mahdollistaa hallituksen toisen päätavoitteen, eli tasapainoiset budjetit ja velkaantumisen lopettamisen vaalikauden loppuun mennessä.

Viisaasti ja varovasti hallitus on kertonut ohjelmassaan että jos työllisyystavoitetta ei saavuteta, pitää vaalilupausten toteuttamisesta tinkiä  ja muutenkin ehkä leikata budjetista. Hallituksen kolmannesta päätavoitteesta, hiilijalanjäljen supistamisesta. ei sen sijaan ole hallituksen mukaan tinkimisvaraa, mutta saa sitten nähdä miten siinä käy.


Hallituksen tavoitteet ovat hyviä,  joskin vähän ylimitoitettuja, ehkä utopistisiakin, mutta niin niiden pitääkin olla.  Riman pitää olla korkealla, sillä se takaa sen että pyritään mahdollisimman korkealle. Riman putoaminen ei sinänsä haittaa, koska tärkein tavoite on pyrkiä mahdollisimman korkealle ja niin ei tapahdu jos rima on asetettu matalalle.

Tällä hetkellä ei vielä voi sanoa miten hallitus on onnistunut, koska tämän hallituksen linja työmarkkina-asioissa on ollut täysin erilainen kuin mitä edellisen hallituksen linja oli.  Edellinen hallitus panosti täysillä työmarkkinapolitiikkaan ja kiky- sopimukseen, mikä oli minusta oikein, koska hallituksen omat keinot työllisyyden parantamiseksi ovat lähinnä kosmeettisia.

Todellinen tarve työpaikkojen lisäämiseen tulee vain sitä kautta että yritysten kannattavuus paranee, mikä saa aikaan painetta rekrytoida lisää väkeä, koska yritysten ainut tehtävät on rikastuttaa omistajiaan, ei suinkaan työllistää ihmisiä tai huolehtia valtion budjetista.

Edellinen hallitus onnistui huonosti kiky- pyrkimyksissään, mutta yritys oli hyvä ja ne vähäisetkin tulokset todella vaikuttivat työllisyyteen.

Nyt hallitus on jättänyt työmarkkinaneuvottelut täysin liittojen harteille, puuttumatta niihin millään tavalla.  Näyttää siltä että ainakin edellisen hallituksen kiky- saavutukset tullaan näissä neuvotteluissa kokonaan tuhoamaan  ja julkisella sektorilla palkankorotusvaatimukset ovat pelottavan suuret. Ei näytä siltä että työntekijäjärjestöt olisivat millään tavalla halukkaita tukemaan hallituksen pyrkimyksiä budjettitasapainon saavuttamiseksi. Näyttää siltä että julkisen talouden palkankorotukset vievät hallitukselta mahdollisuuden niihin työllisyyttä edistäviin toimiin joihin hallitus pystyy.  

Hallitus ei  pysty itse luomaan työpaikkoja muulla tavalla kuin satsaamalla työllistämisen tukitoimiin, kuten koulutukseen, muuttoavustuksiin,  työnvälitystoiminnan kehittämiseen, vajaatyökykyisten tukityöllistämiseen jne. Kaikki nämä valtion omat työllistymistä parantavat toimet vaativat rahaa, mitä ei ole.  Rahaa ei ole, eikä tyhjästä voi nyhjäistä. Kun ei voi ottaa pitää lainata. Kun julkinen sektori nielee palkankorotusvaatimusten ryydittämänä entistä enemmän valtion varoja ja velkaantuminen on luvattu lopettaa, hllitukselta puuttuu keinot ihmisten työllistämiseen.

Hallitusohjelman tavoitteiden toteutuminen näyttää siis tällä hetkellä mahdottomilta, ellei mitään ihmettä tapahdu.  En usko että tällä hallituksella olisi mitään parempia hokkus-pokkus keinoja työllisyyden parantamiseksi kuin mitä millään muullakaan hallituksella on koskaan ollut, tai mitä millään toisella  hallituskoaliitiolla olisi.

Näyttää siis tosi pahalta hallituksen ohjelman toteutumisen ja Suomen kannata, mutta toivotaan silti parasta.


Mitä oppositiopolitiikkaan tulee, niin oppositio ei selvästikään toivo parasta, vaan mahdollisimman huonoa.  Oppositiossa toivotaan hallituksen mahdollisimman pahaa epäonnistumista ja se miten pahasti hallitus epäonnistuu  koetaan oppositiossa onnistumisena.  

Opposition vihamielinen ja vihapuheilla ryyditetty suhtautuminen hallitukseen ja hallituksen pyrkimyksiin näyttää todella pahalta, sillä minusta oppositiossakin pitäisi olla sen verran isänmaallista henkeä että toivotaan hallituksen onnistuvan tavoitteissaan, koska se on suomalaisten etu, myös oppositiopuolueiden kannattajien oma etu,  vaikka hallituksen onnistuminen ei oppositiopuoueiden kannatusta kasvatakaan.

Opposition arvostelu hallituksen toimia kohtaan on ollut todella repivää, vihaista hajoittavaa ja  epäoleellisiin asioihin paneutuvaa. Opposition oppositiopolitiikka vastaa uudeksi normaaliksi muuttunutta perussuomalaista vihapuhekulttuuria.

Persuthan ovat tämän uuden normaalin vihapuhekulttuurin edelläkävijöitä ja esitaistelijoita, joten siinä ei sinänsä ole mitään yllättävää, mutta se yllättää että kokoomus on niin helposti ajautunut mukaan tähän persujen kehittämään uuteen normaaliin.


Toki pitää yrittää vähän ymmärtää myös kokoomusta.  Kokoomuksessa ajateltiin vaalien jälkeen että he pääsevät vaalituloksen perusteella uuteen hallitukseen, kun keskusta vaalitappionsa masentamana vetäytyy suoraan oppositioon.  Kokoomuksessa luettiin väärin pelikortit ja luotettiin siihen että heille tulee se hallituspaikka ja asetettiin panokset liian korkealle. Kepu petti ja veti välistä, mikä oli varmasti kokoomukselle massiivinen pettymys, niin muuten minullekin.

Kokoomuksen piti luoda tyhjästä uusi oppositiopolitiikka, mihin kokoomuksen poliitikot eivät olleet tottuneet, eivätkä edes vanhat konkarit enää muistaneet millaista oppositiossa on oikeasti olla.  

Kokoomus valitsi oppositiossa linjakseen siellä oppositiossa pitkään olemaan tottuneen Halla-ahon persujen räyhälinjan.  Väärä valinta. Se linja sopii ehkä persuille, mutta ei vastuuta kantamaan tottuneelle ja vastuuta edelleen kantamaan pyrkivälle puolueelle.

Hallituksen toiminnan väkisin horjuttaminen tilanteessa missä oppositiolla ei ole mitään parempaa tarjottavaa ei ole suotavaa.  Pitäisi pyrkiä mieluimmin hallitusta tukevaan, kuin hallitusta horjuttavaan politiikkaan.

Malliksi asettaisin keskustan harjoittaman oppositiopolitiikan silloin kun keskusta oli oppositiossa Sipilän johdolla.  Sipilä nimenomaan pyrki tukemaan hallitusta oppositiosta käsin kansallisen edun nimessä. Silläkin tavalla voi oppositiosta käsin kerätä ääniä, kuten Sipilän saama äänimäärä oppositiokauden jälkeen osoittaa.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu