Miten terveyspalvelut Suomessa, (eli juuri se hyvinvointivaltio), pelastetaan.

Edellisessä, lähes samannimisessä blogissani, esitin kaksi realistista keinoa pelastaa terveyspalvelut ja saattaa ne sellaiselle tasolle joka on kansalaisten kannalta tyydyttävä taso. Nythän meidän terveyspalvelujemme taso ei ole tyydyttävä.  Rikkaimmat, ne rikkaat jotka panevat omalle terveydelleen painoa ja antavat sille arvoa, uhraavat omista varoistaan, tai muusta kulutuksesta ja käyttävät yksityisiä lääkäripalveluja, vaikka olisivat oikeutettuja julkisen sektorin lähes- ilmaispalveluihin.  Köyhien tai muuten nuukien pitää tyytyä siihen palveluun mitä julkinen terveydenhoitojärjestelmä pystyy nykyisellään tarjoamaan.

Suomen valtio elää muutenkin velaksi, eikä ole olemassa poliittista tahtoa parantaa julkisia terveyspalveluita lisäämällä rahaa sille sektorille, pikemminkin päinvastoin, olisi kovasti poliittisia paineita vähentää rahoitusta julkisiin terveydenhoitopalveluihin.

Varoja toki voisi kerätä verotuksen avulla enemmän, jotta saataisiin aikaan parempaa terveydenhoitoa, tai sitten terveydenhoidon asiakkailta voitaisiin kerätä enemmän hoitomaksuja. 

Vaikka ihmisten ja kansalaisten terveys on tärkeä asia, tärkeämpi kuin monet asiat joihin ihmiset voisivat rahansa muuten käyttää, jopa tärkeämpi kuin vesiskootterit tai kaukomatkat ulkomaille, ideologiset seikat estävät poliitikkoja keräämästä rahaa ihmisiltä.  

Seurauksena on terveydenhoidon niukat resurssit. On hoitajapula, lääkäripula, laitepula ja jopa osaamispula.  Lääkäreitä ja hoitajia ei kouluteta tarpeeksi, tai sitten valtion varoin koulutetut osaajat,  parhaat niistä, poimitaan yksityiselle puolelle, jossa heidän koulutuksensa ja ammattiosaamisensa eivät hyödytä muita kuin rikkaita, niitä joilla on varaa ja niitä jotka piittaavat omasta terveydestään.  Valtiovallan kansalaisille verovaroin kustantamille palveluille ei riitä osaajia, parhaat viedään muualle.

Tästä syystä sellaistenkin jotka ovat maksaneet elämässään paljon veroja ja haluaisivat että sen korvauksena saisivat yhteiskunnalta hyvää terveyspalvelua, on pakko turvautua yksityiseen sektoriin sitä saadakseen, vaikka muuten tyytyisivät julkisen sektorin palveluihin, jos ne olisivat tarpeeksi hyviä.

Koska näyttää siltä että kansalaisilta ei riitä rahaa veronmaksuun, eikä julkisten terveydenhoitopalveluiden omarahotteiseen kustantamiseen, mutta kylläkin yksityisen sektorin terveyspalveluihin, jota kehitystä nykyhallitus sitäpaitsi kovasti näyttää kannustavan, yksityisen sektorin kelamaksuja korottamalla, julkisen sektorin terveydenhoitopalveluiden tulevaisuus näyttää kovin synkältä.  

Yhä enemmän terveyskeskuksia on nyt yksityisten toimijoiden hallinnassa, vaikka hyvinvointialueet maksavatkin niiden kulut.  Omakin terveyskeskukseni on nyt “pörriäinen”  ja täytyy sanoa että palvelut siellä ovat kehittyneet ainakin omasta mielestäni parempaan suuntaan.  Ainakin palveluiden yleisilme on muuttunut ja näyttää siltä että palveluihin pääsy on tullut joustavammaksi ja ikäänkuin inhimillisemmäksi. Neuvostoliittolais-tyylisestä byrokratiasta on siirrytty kaupallisemman tuntuiseen joustavuuteen palveluissa. Ainakin tämä on vaikutelma.

Siitä en tiedä tietenkään mitään tuleeko terveyskeskukseni ”pörriäisenä” yhteiskunnalle kalliimmaksi vaiko halvemmaksi kuin mitä se entinen systeemi oli.

Näyttääkin siltä että nämä ns. hyvinvointialueet, poliittisine byrokratioineen on varmasti jonkinlainen välivaihe, joka toki on välttämätön välivaihe, siirryttäessä kokonaan yksityiseen, vaikkakin valtion rahoittamaan palveluiden tarjontaan. 

Saa nähdä milloin ensimmäinen hyvinvointialue, sen hallinta,  kilpailutetaan ja annetaan tarjousten perusteella jollekin pörriäiselle.

Kovin nopeasti tätä ei toki voida tehdä, sillä kestää aikansa ennenkuin pörriäiset ennättävät paisuttaa ja järjestää toimintansa uusien haasteiden edellyttämälle tasolle. 

Samalla hyvinvointialueiden poliittisten organisaatioiden tulee ajaa itsensä alas ja jollakin tavalla järjestää se miten näiden pörriäisten toimintaa sitten valvotaan, että siellä kaikki sujuu sovitulla tavalla ja kustannustehokkaasti.