Naiselliset ja miehiset maneerit, politiikassa ja muualla

Tarkoitan tässä nyt varmaan kaikkia naisia, mutta esimerkkiä otan julkisuudessa esiintyvistä naisista, kuten poliitikoista, toimittajista, näyttelijöistä, laulajista ja urheilijoista,  mutta ennenkaikkea poliitikoista.

Nykypolitikot ovat osoittaneet että naisellisuudestaan huolimatta he osaavat käyttäytyä kuin miehet, ainakin sellaisten tärkeiden osatekijöiden osalta joita politiikassa tarvitaan ja jotka poliitikkojen pitää osata.

Ennenkin politiikassa on ollut naisia,  mainitsen kaksi, Elisabeth Rehn ja Riitta Uosukainen.  Hekin varmasti tunsivat ja osasivat politiikan nyanssit, mutta heidän ulkoinen olemuksensa oli erilainen kuin nykypoliitikkojen. Vaikka hekin olivat täysverisiä politikkoja, he olivat silti käytökseltään naismaisempia.  En nyt tarkoita ulkoista olemusta, vaan sellaista “akkamaisuutta”, joka aiemmin liitettiin naisellisuuteen ja naisen rooliin.

Ehkä aika on muuttunut,  ehkä naisellisuuden normit ovat nyt toiset kuin ennen.  Ennen ei poliitikko varmaan  olisi pärjännyt naisena politiikassa ilman jotain tiettyä naisellisuutta (akkamaisuutta tai tyttömäisyyttä) käytöksessään.  Tämän päivän nais-poliitikkomme näyttävät olevan kuin kotonaan politiikassa ilman mitään erityisiä akkamaisia tai tyttömäisiä maneereita.

Minä ainakin olen sitä mieltä että näin kun nyt on on parempi kuin silloin ennen, tietenkin.


Otetaanpa tähän rinnalle tarkasteluun sellaiset vastaavat poikamaiset,  jätkämäiset, ukkomaiset, tai äijämäiset  maneerit, jotka olivat ennen miehiselle sukupuolelle tärkeitä, tullakseen tunnistetuksi tai hyväksytyksi.  Tarkoitan tässä vähän niinkuin sellaista macho-kulttuuria, jos tällä tavalla saisin itseni paremmin ymmärretyksi.  

Kyllä nekin piirteet on miehistä aika paljon karsiutuneet, mutta on niitä vielä jäljellä, erityisesti eräässä puolueessa, jonka jäsenet ovat muutenkin tunnettuja menneiden aikojen haikailusta.  


Kysymys on siitä osaavatko tämän päivän naiset olla naisellisia, osaavatko esimerkiksi hihitellä ja juoruta porukoissa ja osaavatko miehet machoilla tarvittaessa?  Muistan vielä ne entisajan miehiset machoilut, kun vanhemmat miehet esittivät ”leirinuotioilla” pojille miehisyyttään, saadakseen ihailua ja saivat sitä ja pojat ottivat oppia isistään, miten parhaiten kykenivät.  Nyt on asiat ihan eri tasolla.  

Viimeinen tosi-machoilija oli  Tony Halme.  Hänellä oli paljon ihailijoita ja seuraajia, jotka vieläkin yrittävät machoilla, esikuvansa mukaan, mutta taitavat tulla pian ylijyrätyiksi naisenergian, tyttö- ja täti-energian voimalla, kuten entisetkin machoilijat.

+1

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu