Niin paljon väkkee harvemmin näkkee

Kävin syysmessuilla.  Kyllä oli kova vilske ja vilinä. 

Myyjiä oli vaikka kuinka paljon ja väkeä ihan mustanaan.  Varmaan siellä oli myös niitä korona ja flunssapöpöjä sakeanaan, mutta kukaan ei niistä välittänyt, enkä kenelläkään nähnyt naamaria, tai siis sitä hengityssuojaa.


Siellä oli kaikenlaista säilykettä tarjolla, oli hirveä ja särkeä ja vaikka mitä.  Kysyin että onko karhun lihaa.  Sellaista olen joskus vastaavilta messuilta ostanut.  Myyjä sanoi että nyt ei ole, mutta tulossa on, karhu on jo kaadettu, mutta ei ole ennättänyt vielä myyntitiskille asti.


En minä sitten muuta halunnut ostaa, kun ei saanut sitä karhua. 


Nälkäkin tuli. Street-Foodia oli tarjolla mielin määrin ja asiakkaita oli. Ihmiset söi muikkua ja makkaraa, loimulohta ja ranskalaisia, wokkivihanneksiakin oli vegeille.  Annosten hinnat olivat kaksinumeroisia lukuja, joita hibtoja minä nuukuuteen tottuneena vähän kauhistelin.


Kokoomuksen kojulla sentään tarjottiin ilmainen kuuma nakki, jos kirjoitti toiveensa paperilapulle Orpo Petterin tulevan hallituksen toteutettavaksi. 

Sai toivoa mitä itse halusi.

Minä kirjoitin siihen että sähkömarkkinat pitäisi järjestää uudella tavalla, paremmin kuin miten ne nyt on.  Se nakin tarjoaja oli heti kanssani siitä asiasta samaa mieltä.


Se nakki ei ollut hääppönen ja sinappikaan ei ollut mitään Turun Sinappia, vaan jotain outoa lutkua.  Söin minä sen ja lisäksi sain syödäkseni jotain juusto- ja omenamaistiaisia jossain muissa kojuissa.  Ei sillä nälkä lähtenyt. 


Niine hyvineni sain sitten lähteä sieltä nälkäisenä kotiin. Kotona jääkaapissa minua odotteli toissapäivänä tekemäni nakkikeiton loppu, nakit oli siitä tosin jo syöty, mutta jäljellä oli toki perunaa, porkkanaa, lanttua ja vielä jotain muutakin, sekä vähän lientä, niin että kyllä siitä nälkä lähti ja jaksoin tämän muistelukseni nyt sitten tähän kirjoittaa.

+1

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu