Nocturne
Itselleni ei runous ole koskaan auennut, vaikka kirjallisuus sinänsä on pienestä pitäen ollut se ikkuna jonka kautta minä olen tätä maailmaa katsellut.
Olen katsellut maailmaa kirjallisuuden ikkunan kautta niin ahkerasti että siitä omasta oikeasta oman mökin ikkunasta katselu on jäänyt liian vähäiselle, enkä ole oppinut ymmärtämään sitä mitä siitä mökin ikkunasta näkyy, niin hyvin kuin olisi ollut tarpeen.
Eino Leinosta puheen ollen, hän kuuluu niiden taiteilijoiden joukkoon jotka jo ennen itsenäisyyttä ja heti itsenäistymisen jälkeen loivat suomalaisille heidän suomalaisen identiteettinsä. En arvostele sitä identiteettiä, en sitä mitä nämä hienot taiteilijat loivat, ei siinä ole mitään rumaa, eikä hävettävää, se on jotain todella hienoa, mutta ei sillä ole mitään tekemistä sen oikean kansallisen identiteetin kanssa, jos sellaista nyt on koskaan ollut olemassakaan.
Savolaisilla, pohjalaisilla, raumalaisilla, karjalaisilla, lappilaisilla jne. jne, on kaikilla omat identiteettinsä, tai on ainakin ollut, sen identiteetin päälle on sitten luotu, tekemällä tehty, tämä taiteilijoiden aikaansaannos, tämä uusi suomalainen identiteetti.
Jos tarkastellaan sitä mistä aineksista tämä uusi suomalainen identiteetti on rakentunut, niin sieltä Euroopastahan ne taiteilijat ovat sen identiteetin hakeneet, sieltä keskieurooppalaisuudesta, ranskalaisuudesta ja saksalaisuudesta, Ranskan valistuksesta, luterilaisuudesta, katolilaisuudesta, sekä siitä antiikin kulttuurista mihin kaikki eurooppalaisuus kuitenkin perustuu.
Eikä siinä mitään, ihan hyvistä aineksista, kaikkein parhaista aineksista, tämä uusi suomalainen identiteetti on tehty, joskaan ihan kaikki eivät ole sitä tietenkään vielä omaksuneet, vaan kyllä ne vanhat identiteetit elävät vieläkin voimakkaina siellä kansakunnan syvissä riveissä, välillä sieltä sivistyksen ohuen pintakerroksen alta voimakkaasti esiin pulpahdellen.
Mutta asiaan, eli siihen Nocturnoon
Vaikka en juuri mitään runoudesta ymmärräkään, niin tämän kaltaiset esitykset antavat minulle pienen vihjeen siitä mitä runous kenties antaa niille jotka sitä paremmin ymmärtävät.
Ruislinnun laulu korvissani Tähkäpäiden päällä täysi kuu Kesäyön on onni omanani Kaskisavuun laaksot verhouu En ma iloitse, en sure, huokaa Mutta metsän tummuus mulle tuokaa Puunto pilven, johon päivä hukkuu Siinto vaaran tuulisen, mi nukkuu Tuoksut vanamon ja varjot veen Niistä sydämeni laulun teen Sulle laulan neiti kesäheinä Sydämeni suuri hiljaisuus Uskontoni, soipa säveleinä Tammenlehvä-seppel vehryt uus En ma enää aja virvatulta Onpa kädessäni onnen kulta Pienentyy mun ympär' elon piiri Aika seisoo, nukkuu tuuliviiri Edessäni hämäräinen tie Tuntemattomahan tupaan vie
Nyt on kuulemma Eino Leinon päivä…… Onneksi olkoon!
Jokainen joka on kuullut luonnossa ”ruislinnun laulun” eli ruisrääkän narisevan rääkäisyn (rääk-rääk) ymmärtää ettei runoilija ole onnistunut kyseisen lajin tunnistuksessa.
P.S. Blogissa esiintyvä nocturne-sana tarkoittaa yötä ja nocturno-sana puolestaan sävellystyyppiä. Kaksi eri asiaa.
Ilmoita asiaton viesti
”Jokainen joka on ollut kuullut luonnossa ”ruislinnun laulun” eli sen karmaisevan rääkäisyn ( rääk-rääk) ymmärtää ettei runoilija itse ole onnistunut lajin tunnistuksessa.”
Se että kiinnität huomiosi tällaiseen yksityiskohtaan voi indikoida sitä että et oikeasti ymmärrä runoutta, kuten en minäkään.
Et ehkä sitten ymmärrä myöskään Trumpin valehtelua, kuten en minäkään, mutta minulle on pikkuhiljaa muodostunut sellainen käsitys että se valehtelu voi olla eräänlaista ”runoutta” sekin, samoin kuin eräiden suomalaisten puolueiden harrastama poliittinen retoriikka. Sitä eivät voi ymmärtää muut kun sellaiset joille myös runous on selkokieltä.
Ilmoita asiaton viesti
Suomessakin on yliopistotasolla tieteenä kirjallisuudentutkimus johon runouden tutkimus yhtenä osa-alueena kuuluu.
Onhan tuo hieman erikoista, että runoutta tutkisivat sellaiset ihmiset jotka eivät runoudesta mitään ymmärrä.
Pakko nyt olla eri mieltä blogistin kanssa.
Ilmoita asiaton viesti
”Pakko nyt olla eri mieltä blogistin kanssa.”
Sinulla on oikeus olla eri mieltä minun kanssani ja minulla on oikeus olla väärässä, jos olen väärässä.
Ilmoita asiaton viesti
”P.S. Blogissa esiintyvä nocturne-sana tarkoittaa yötä ja nocturno-sana puolestaan sävellystyyppiä. Kaksi eri asiaa.”
Ei nyt ihan näinkään. Nocturne on ”yöllinen” ranskaksi, ja juuri tätä otsikkoa on käytetty myös sävellyksissä (esim. Chopin). Toinen käytetty muoto on italiankielinen Notturno. Suomeksi on jostain syystä käytetty sekamuotoa Nokturno, mutta c:n käyttöön ei tällaisessa sekamuodossa ole mitään syytä.
Ilmoita asiaton viesti
Blogisti käyttää blogikirjoituksensa otsikossa sanaa nocturne (ranskaa) ja varsinaisessa kirjoituksessaan sanaa nocturno (espanjaa) siteeraamastaan Eino Leinon runosta mikä sai minut kommentissani käyttämään suomenkielisestä nokturno-sanasta blogistin versiota nocturno.
Aiheesta on olemassa monenlaista mielipidettä ja hyvä niin.
Runon nimikin ehkä säilyy näin paremmin kansakunnan muistissa vaikka se ei sävellys olekaan.
Ilmoita asiaton viesti
Minä olen syntyjäni savolainen mutta asunut Hämeessä yli puolet jo pitkähköstä elämästäni. Silti esittelen itseni aina alunperin kieroksi savolaiseksi. Ja ylpeäksi siitä.
Ilmoita asiaton viesti
Jokainen identifioi itsensä kuten itse haluaa. Ei tarvitse kantaa mitään aitoa tai epäaitoa suomalaista identiteettiä, mikä näyttäisi olevan joillekin jotenkin pyhä asia.
Itse identifioin itseni mielelläni sen kautta mitä olen nähnyt sieltä kirjallisuuden ikkunasta kurkkiessani. Toki olen nähnyt paljon maailmaa muutenkin, mutta siitä näkemisestä ei ole minuun identiteettiini tarttunut paljon, varmaan vähän, varsinkin työelämästä, mutta ei niin paljon kuin mitä on tarttunut sieltä kirjallisuuden ikkunasta.
Runouden ikkunat eivät ole minulle koskaan avautuneet, mutta tuosta nocturnesta voin saada aavistuksen siitä mitä sieltä ikkunasta voisi näkyä.
Ilmoita asiaton viesti
Yli pilvien matkustaa
sen virta mun vie läpi öiden.
Se näyttää missä on mieleni maa,
mi helkkyvi heilimöiden.
Siellä laulajaa kenkään ei kammitsoi.
Siellä tuuloset soittaa viljaa.
Vaan toivon kun kiurut ne karkeloi.
että kaikki ois,saatana,hiljaa.
–Reino Leino–
Ilmoita asiaton viesti
Blogi ja kaikki sen kommentit toivat iloa.
Muutama oma reflektio näiden johdosta:
Eino Leino, eli Armas Einar Lönnbohm, oli eittämättä nero omalla alallaan, siinä missä Sibelius omallaan Uskomaton matka kainuulaisen pojan tiestä kansallisrunoilijaksi.
Leinon suomen kieli on ihmeellistä, rytmitaju maagista.
Nokturno on todella yöllistä tunnelmaa jäljittelevä sävellyskappale,
Noktuturne viittaa yön tunnelmalle, yölle omistetulle/viittaavalle taideteokselle yleensä – kummankin taustalla latinan nocturnus (”yöstä”; ”of the Night”).
Eli käsitteet ovat osin päällekkäiset.
(Näkyy musiikkimies Olli Väisälä ehtineen tätä kirjoitettaessa myös kommentoida asiaa).
Huomio ruislinnusta/rääkästä oli Pekka Toivoselta hauska. Uskon kuitenkin Leinon luonnossa paljon koko ikänsä liikkuneena tunnistaneen linnun, ”ruislintu” istui runon kontekstiin – ja voihan tuo rääkäisy kesäyössä olla myös taianomainen.
Juhani Penttisen Leino—referaatti edellisen jälkeen on verraton rinnastus:
”Vaan toivon kun kiurut ne karkeloi.
että kaikki ois,saatana,hiljaa.”
Siis kirut riipii, mutta ruisrääkkä laulakoot.
Veikkaan että kiurujen kohdalla Leinolla oli paha krapula.
Leinon ”jumalten keinulle” on muuten toinen runoilija, Pentti Saarikoski antanut saman suuntaisen tulkinnan – nousuhumalasta krapulaan.
Tulkinta oikea tai väärä – jumalten keinu oli varmasti kummallekin herroista kollegiaalisen tuttu.
——-
Em. kommenttini jälkeen löysin professori Reijo Heikkisen artikkelin jossa taustoitetaan Nocturnen syntyvaiheita 1903.
Valokuvat tuon ajan Leinosta vaikuttavia.
http://www.reijoheikkinen.fi/eino-leinon-nocturne-runon-taustoja-suomalaisen-suviyon-tuntojen-tulkki/
Ilmoita asiaton viesti
1900-luvun alussa ruislinnun laulu loppui jo kesäkuussa ja vilja kypsyi vasta elokuussa (tähkäpäiden päällä täysikuu).
Vanamon kesäkuussa alkava kukinta loppui jo ennen heinäkuun päättymistä (tuoksut vanamon).
Kaskeaminen puolestaan tapahtui perinteisesti kesä-heinäkuussa sääolosuhteista riippuen (kaskisavuun laaksot verhouu).
Selvästikin kyseessä on kokonaisvaltainen tunnelmakuva kesäyöstä sisältäen ajallisesti toisistaan riippumattomia muistoja ja tuokiokuvia.
Runoilijan vapaus.
Ilmoita asiaton viesti
Tuo runo on kauneinta suomen kieltä. Tai ainakin näin kirjoitti Yrjö Kaijärvi jossain teoksessaan joka kuvasi matkoja Itävaltaan (tai Saksaan). Hän lausui sen jossain majapaikassaan talon omistajalle joka halusi kuulla suomen kieltä.
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä – kuitenkin Leino joutui työstämään , ”hinkkaamaan” tekstejään, tätäkin varsin pitkään.
Vaivattomuuden tuntu, soljuvuus, upeat kielikuvat, rytmi, kaikki vaativat työtä, ajattelua, kokeilua.
Tämä on hyvä muistaa, jos kuvitellaan että kun Leino avasi suunsa, sieltä pulppusi heti loistavaa runoutta – niin sanavalmis kuin hän aikalaisten mukaan olikin.
Ilmoita asiaton viesti