Nykyhallituksen, edellisen hallituksen ja vähän seuraavankin hallituksen “saavutusten” pohdintaa
Tämä nykyinen hallitus on selvinnyt urakastaan paremmin kuin olisi odottanut. Edellinen hallitus, se Sipilän hallitus, sen sijaan selvisi urakastaan selvästi huonommin kuin mitä olisi odottanut.
Vaikea sanoa mistä tämä kaikenkaikkiaan johtuu, syyt ovat sekalaiset ja moninaiset, mutta yritän kuitenkin
- Suurin syy on varmaan se että odotukset Sipilän hallituksen onnistumisesta olivat olennaisesti suuremmat kuin mitä olivat odotuksen Rinteen hallituksen onnistumisesta.
- Suuri vaikuttava tekijä kummankin hallituksen onnistumiselle tai epäonnistumiselle ovat kuitenkin olleet molempien hallitusten tekemisten suhteen täysin riippumat globaalit markkinavoimat, joiden perusteella suomalaiset tuotteet joko käyvät kaupaksi, tai eivät käy kaupaksi.
- Tietenkään ei voida laskea pois yritysten toimintaa. Sillä miten yritykset keskimäärin onnistuvat kehittämään tuotteitaan tai tuotantoaan on yhtä suuri merkitys kuin kansainvälisillä suhdanteilla. Tähän tietenkin vaikuttaa hallitusten politiikka, mutta pitemmällä tähtäimellä. Tärkeää on kansalaisten kouluttaminen, se miten laajasti kaikki kansalaiset otetaan koulutukseen mukaan ja miten yhteiskunta tukee opiskelijoiden selviytymistä.
- Yritysten menestymiseen vaikuttaa tietenkin se miten hyvin työvoimaa on saatavissa ja miten hyvin motivoitunutta ja miten hyvin koulutettua saatavilla oleva työvoima on. Hallitukset voivat vaikuttaa sekä työntekijöiden kouluttamiseen, että myös työn tekemisen motivoimiseen monin tavoin. Tosin pitää sanoa että hallitusten toimet ovat pidemmän tähtäimen toimia, jotka eivät todennäköisesti vaikuta oman hallituskauden aikana, vaan vasta myöhemmin.
Näiden kahden hallituksen erilaisista hallinnollisista toimista, jotka vaikuttavat talouden menestymiseen, tulevat mieleen lähinnä työllisyyden edistämiseen ja työttömyyden vähentämiseen pyrkivät toimet, jotka ovat tietenkin tärkeitä ja hallituksen mahdollisuuksien rajoissa.
Sipilän hallitus pyrki ennen kaikkea saamaan aikaan uutta työllisyyttä työvoimakustannusten laskun kautta. Se saikin jotain aikaan sillä saralla kovan työn ja väännön tuloksena. Sen vaikutuksia on kuitenkin vaikeata arvioida siksi että tilanne globaaleilla markkinoilla muuttui yllättäen myönteiseksi Sipilän hallituksen loppuaikoina ja se sai aikaan yllättävän tilausten kasvun ja työllisyystilanteen olennaisen paranemisen.
Sipilän hallitus pyrki myös aktivoimaan työttömiä työnhakuun, säätämällä työnhakuvelvoitteen, jonka laiminlyöminen vaikutti negatiivisesti maksettaviin työttömyyskorvauksiin.
Negatiivisista Sipilän hallituksen toimista mainittakoon koulutusmäärärahojen leikkaukset muiden leikkausten yhteydessä, valtion menojen karsimiseksi ja velanoton vähentämiseksi.
Koulutusmäärärahojen vähentämisessä ei kuitenkaan ole pelkkää miinusta, vaan plussaa myös. Kun määrärahoja vähennetään, se myös pakottaa rationalisoimaan ja tehostamaan toimintaa, niin että samat oppimistulokset saavutetaan pienemmillä kustannuksilla.
Rinteen malli parantaa työllisyyttä oli työnantaja- ja työntekijäjärjestöjen neuvottelut, jotka aloitettiin heti hallituskauden alussa. Tavoite oli sama kuin Sipilällä, mutta pehmeimmin keinoin.
Vaikeata sanoa onko niistä neuvotteluista ollut mitään hyötyä. Ehkä ne ovat vaikuttaneet jotain käytyihin palkkaneuvotteluihin, ehkä eivät.
Marinin hallitus on panostanut uudelleen koulutukseen. Ehkä tämä panostus tuo enemmän tuloksia jos Sipilän hallituksen suorittamat leikkaukset olivat jo ehtineet tuottaa tulosta opetuksen tehostamisen ja rationalisoinnin suhteen.
Globaalin markkinatilanteen vuoksi parantuneesta työllisyystilanteesta on ollut paitsi hyötyä, myös haittaa. Valtion menot ovat pienentyneet ja tulot kasvaneet, mutta työvoimapula uhkaa yritysten kasvumahdollisuuksia Suomessa.
Siihen Marinin hallituksella on ollut keinona työvoimapalveluiden parantaminen ja eläkeputken lyhentäminen, sekä eläkeläisten houkuttelu mukaan työelämään. Näidenkin toimien teho ja hyöty näkyvät vasta seuraavilla hallituskausilla.
Sipilän ja Marinin hallituskausia seurannee Orpon hallituskausi. Orpo on luvannut veronalennuksia kansalle, mutta sillä konstilla ei taloutta korjata, se on vain konsti pääministerin pestin hankkimiseksi.
Mitä Sipilän hallitus tulee tekemään se tullaan näkemään, toivottavasti se tekee jotain hyvää.
On hyvä että valta välillä vaihtuu, ja vallanpitäjät. Ei ole hyväksi jos sama taho, tai sama puolue, pitää valtaa käsissään liian pitkään.
Olet oikeassa tästä hallituksesta on päästävä eroon. Mitä nopeammin sen parempi.
Ilmoita asiaton viesti
Jokainen hallitus tai hallitsija pitäisi vaihtaa vähintään neljän vuoden kuluttua, etteivät ne pääse tottumaan valta-asemaansa, se on nimittäin vaarallista se.
Ilmoita asiaton viesti
”Seuraavalla hallituksella onkin sitten edessään leikkausurakka, kun jopa kansa on kyllästynyt kyselyiden mukaan holtittomaan velkaantumiseen.”
Kansa tietenkin haluaa saamansa edut ilman velanottoa, jostain seinästä revityillä rahoilla, kuten politikot ennen vaaleja aina lupaa.
Marinn hallitus on tosiaan velkaannuttanut maata, mutta rahat eivät ole menneet köyhille, kuten lupaus oli, vaan rikkaille, kapakoitsijoille, viihdetaiteilijoille ja kaikille jotka ymmärsivät pyytää, mutta ei senttiäkään niillie joita ennen vaaleja luvattiin auttaa, nimittäin köyhille eläkeläisille,
Kenties korona-elvytys on ollut tarpeen, mutta rahaa on jaettu aivan liikaa yrittäjille. Periaate on ollut että mieluimmin liian paljon kuin liian väheän ja tosiaan, liikaa sitä rahaa on jaettu.
Marinin hallitus on suorittanut mittavan tulonsiirron käyhiltä rikkaille, saa nähdä pystyykö tuleva Orpon hallitus ylittämään tämän saavutuksen ja tekemään vieläkin vaikuttavan tulonsiirron. Yritystä ei näytä puuttuvan, ainakin vaalilupaukset ovat sen suuntaisia.
Mutta aina vaalilupaukset eivät toteudu ja Orpon on hyvä muistaa sekin tosiasia että rikkaita äänestäjiä on vain rajoitetusti ja että kokoomuksenkin valta ei voi perustua pelkästään rikkaisiin äänestäjiin.
Jollain tavalla pitää osa köyhistä saada huijatuksi äänestämään kokoomusta ja se on kova temppu se, kun kokoomuksen pitäisi kuitenkin ajaa ennenkaikkea vakioäänestäjiensä, eli niiden rikkaiden, asiaa.
Ilmoita asiaton viesti
Sipilän hallituksen talouspolitiikka:
+ yrittivät tosissaan korjata edellisiltä hallituksilta perimäänsä huonoa taloutta
+ onnistuivatkin tuossa osin
– aika tiukat ajat hetken aikaa
+/- koulutuksesta leikattiin, mutta niin monesta muustakin, kun leikkaukset katsottiin tarpeellisiksi
Rinteen – Marinin hallituksen talouspolitiikka:
– luopuivat edellisen hallituksen talouskurista heti lähtökuopissa
– velanotto milloin mihinkin tarkoitukseen on jatkunut koko hallituskauden ajan (verrokkimaa Ruotsissa budjetit ovat kuulemma olleet koko ajan tasapainossa)
Oikeistolaista ja vasemmistolaista talouspolitiikkaa voisi luonnehtia seuraavasti:
kamreerioikeisto => talous tasapainoon, yrityksille tarjotaan riittävät edellytykset tuottaa hyvinvointia ihmisille, ja verotuloja valtiolle, ja lopputuloksena terve talous tuottaa niin paljon voittoa, että kykenee maksamaan myös nuo valtion kulut
velkavasemmisto => lapioidaan rahaa kaikkeen taloutta kiihdyttävään toimintaan, ja ihmisten hyvinvointia lisäävään toimintaan, toivossa että tuo kasvattaa kulutuskysyntää ja taloutta, ja tuon talouden kasvun myötä tuo myös valtiolle lisää rahaa
Oikeisto näyttää siis pitävän valtion kulut kurissa niin, että talous toimii, kun taas vasemmisto näyttää lisäävän valton kulutusta, saadakseen talouden pyörät pyörimään nopeammin. Oikeisto antaa markkinoiden valita itse suuntansa. Vasemmisto pyrkii enemmän ohjailemaan taloutta haluamaansa suuntaan. Usein oikeistohallitus joutuu korjaamaan sitä minkä vasemmistohallitus (tai joskus myös oikeistohallitus) on rikkonut. Vasemmistojohtoinenkin hallitus voi joskus olla tiukahko talouden pitäjä – kuulemma Lipposen aikoihin.
Ehkä tuosta yltä näkee, että vaikka kuvailemaani vasemmistolaistakin politiikkaa voi joissain taloustilanteissa perustella, pidän kuitenkin kuvailemaani oikeistolaista politiikkaa yleispätevämpänä, eli uskottavana ja vastuullisena lähes kaikissa tilanteissa. Rahan syytäminen ja elvytys toimii joskus, mutta on liian helppo (ja populistinen) kikka aina käytettäväksi.
Sipilän hallitus oli siis tiukka raha-asioissa, kun taas tämä nykyinen on valmis tekemään lainarahalla mitä tahansa. Hallituksen hyvyyteen liittyvät myös muut asiat kuin talousasiat, mutta keskityin nyt tällä kertaa näihin.
Ilmoita asiaton viesti
Voisimme kinastella ikuisesti talouden yksityiskohdista, joista olemme eri mieltä, mutta se ei muuta miksikään sitä että olemme aika tavalla samaa mieltä talouden hoidosta kokonaisuutena.
Olemme eri mieltä siitä onko talous enemmän globaalia, vaiko enemmän lokaalia ja miten sen asian kuuluisi olla. Tästä olemme siis aika paljon eri mieltä, mutta ei nyt puhuta siitä.
Puhutaan toisesta asiasta josta olemme eri mieltä, nimittäin puoluepolitiikasta ja erityisesti vasemmisto-oikeisto-akselista.
———————-
Olet sitä mieltä että oikeiston ja vasemmiston ero on siinä että oikeisto tekee hyvää talouspolitiikkaa, sellaista politiikkaa josta minä ja sinä olemme suurissa linjoissa melkein samaa mieltä.
Olet myös sitä mieltä että vasemmistopuolueet tekevät huonoa talouspolitiikkaa, sellaista jonka huonoudesta me myöskin olemme suurissa linjoissa melkein samaa mieltä.
——————————–
Minä taas olen sitä mieltä että vasemmiston ja oikeiston erot ovat pääasiassa siinä että ne edustavat politiikassa eri ihmisryhmiä. Vasemmisto edustaa köyhien ihmisten ja duunareiden etuja ja oikeisto taas edustaa rikkaiden etuja ja herrojen etuja.
Jos vertaamme näitä eturyhmiä keskenään, niin köyhillä ihmisillä on paljon pienempi taloudellinen merkitys kuin rikkailla ihmisillä ja sen takia köyhien ihmisten etujen puolustaminen on tosiasiallisesti huonompaa talouspolitiikkaa kuin rikkaiden ihmisten etujen puolustaminen. Rikkaat ja hyvin ansaitsevat ihmiset ovat talouden kannalta tuottoisia ja siis tärkeitä, mutta köyhät vähemmän tärkeitä, useat kokonaistalouden osalta peräti haitallsia.
———————————
Toki talouden lainalaisuudet ovat samat sekä oikeistolle että vasemmistolle ja jos ne yrittävät oikeasti edistää maan etua, eikä vain puolueen etua, mitä minä vahvasti epäilen.
Sekä oikeiston että vasemmiston vaihtoehdot ovat samat, minkä molemmat osapuolet kyllä hyvin tiedostavat, mutta kun vasemmisto kerää äänensä pääasiassa köyhiltä ja oikeisto puolestaan pääasiassa rikkailta, vasemmiston talouspolitiikka on aina hukkasen huonompaa kuin oikeiston.
———————-
Koska rikkailla ja köyhillä on kuitenkin samanlainen merkitys vaaleissa, kummallakin on se yksi ääni, köyhien äänet kelpaavat myös rikkaiden puolueille ja päinvastoin. Rikkaat voivat äänestää köyhien puolueita solidaarisuussyistä ja köyhät puolestaan voivat äänestää rikkaiden puolueita ideologisista syistä, esimerkiksi isänmaallisista tai kansallismielisistä syistä, tai siksi että heidän vakaa pyrkimyksensä on itsekin rikastua tulevaisuudessa.
——————————————
Joskus oikeiston politiikka on talouspolitiikkana yhtä huonoa, tai huonompaa kuin mitä vasemmiston politiikka on. Se johtuu yleensä siitä että myös oikeisto haluaa myös köyhien äänet oman poliittisen valtansa pönkittämiseen.
————————–
Jonkun pitää toki pitää köyhänkin puolta ja köyhillä on onneksi valtaa, koska jokaisella köyhällä on jokaisessa äänestyksessä yhtä paljon valtaa kuin jokaisella rikkaalla.
Valta ajautuu joko rikkaiden tai köyhien puolueille riippuen siitä onko maassa enemmän köyhiä tai rikkaita äänestäjiä.
Periaatteessa, kun on köyhien vuoro hallita, silloin pidetään köyhistä huolta ja köyhien määrä vähenee ja rikkaiden määrä kasvaa, jolloin valta keikahtaa tämän politiikan seurauksena helposti köyhiltä rikkaille. Kun rikkaat pitävät valtaa, rikkaat vain rikastuvat ja köyhien köyhyys ja heidän määränsä kasvaa, mikä antaa köyhille seuraavissa vaaleissa valta-aseman.
———————–
Toki rikkaiden puolueille kelpaavat siis myös köyhien äänet. Jyrki Katainen hankki puolueelleen valta-aseman pienipalkkaisten akateemisesti koulutettujen naisten äänillä, kun taas demarit pyrkivät keräämään myös hyvin palkattujen ammattitaitoisten duunareiden ääniä.
Hyvin palkattujen duunareiden äänet menevät helposti oikeistolle, koska hyvin palkatut duunarit ovat varsin varakasta väkeä ja kokevat oikeistopuolueiden ajavan heidän asiaansa tehokkaammin ja saattaa olla että alipalkatut akateemiset naiset turvautuvat äänestyskäyttäytymisen osalta mieluummin köyhien puolueisiin.
Ilmoita asiaton viesti
> Olemme eri mieltä siitä onko talous enemmän globaalia, vaiko enemmän lokaalia
… tai onko Suomi ajopuu globaalien trendien virrassa, vai itsenäinen toimija, joka on itse vastuussa teoistaan
> Vasemmisto edustaa köyhien ihmisten ja duunareiden etuja ja oikeisto taas edustaa rikkaiden etuja ja herrojen etuja.
Vasemmisto usein nimeää itsensä työläisten etujen ajajaksi. Oikeisto sen sijaan mieltää itsensä kaikkien kansalaisten, tai toimivan talouden etujen ajajaksi. Toki rikkaat katsovat usein itselleenkin edulliseksi äänestää oikeistopuolueita, ja oikeisto usein katsoo tarpeelliseksi puolustaa yritysten asemaa yhteiskunnassa. Mutta asennoituminen oikealla on siis enemmän sellainen, että heidän talousmallinsa toimii kaikkien kannalta, eikä tarkoitus ole hankkia etuja vain rikkaimmille. Oikeisto ei siis tässä mielessä halua olla kenenkään etujärjestö, vaan edustaa kaikkia kansalaisia, ja tiettyä kokonaisvaltaista ajattelutapaa siitä, miten talous saadaan toimimaan parhaalla mahdollisella tavalla. Käytännössä rikkaus siis korreloi oikeiston äänestämisen kanssa, mutta teoriassa oikeisto haluaisi edustaa kaikkia ja koko valtiontaloutta, eikä olla etujärjestö vasemmiston tapaan (vaikka joillekin äänestäjille saattaa siis toimia myös sellaisena).
> Joskus oikeiston politiikka on talouspolitiikkana yhtä huonoa, tai huonompaa kuin mitä vasemmiston politiikka on. Se johtuu yleensä siitä että myös oikeisto haluaa myös köyhien äänet oman poliittisen valtansa pönkittämiseen.
Köyhiekin äänet tosiaan kelpaavat, ja tuo voi johtaa oikeistossakin populistisiin ratkaisuihin, esimerkiksi varojen tuhlaamisena joihinkin kansalaisia kiinnostaviin pieniin etuuksiin, vaikka ne olisivat oman ideologian näkökulmasta turhia tai haitallisia. Huonoa talouspolitiikkaa syntyy tietenkin myös yleisestä tyhmyydestä, ja rahoja voidaan tuhlata myös oikeistollekin sopivien ideologisten asioiden vuoksi, kuten vaikkapa EU:n ”yhtenäisyyden” nimissä EU:n talouttaan holtittomimmin hoitaville maille, tai sen keskushallinnon loputtomiin tarpeisiin. Oikeisto voi olla myös jonkin verran altis palvelemaan voimakkaimpia lobbaajia, kuten suurimpia yrityksiä ja teollisuuden aloja, tai suurimpia kaupunkeja (samaa vikaa toki vasemmistossakin).
> Jonkun pitää toki pitää köyhänkin puolta …
Kuten joskus oikeiston, vasemmiston harrastamaa köyhien veronmaksajien verorahojen tuhlailua vastaan. 🙂
> Periaatteessa, kun on köyhien vuoro hallita, silloin pidetään köyhistä huolta ja köyhien määrä vähenee ja rikkaiden määrä kasvaa, jolloin valta keikahtaa tämän politiikan seurauksena helposti köyhiltä rikkaille. Kun rikkaat pitävät valtaa, rikkaat vain rikastuvat ja köyhien köyhyys ja heidän määränsä kasvaa, mikä antaa köyhille seuraavissa vaaleissa valta-aseman.
Voi myös väittää, että vasemmisto kyllä jakaa rahaa köyhille runsaasti, mutta nuo (velka)rahat pitää sitten seuraavan oikeistohallituksen tienata jälkikäteen, jotta maan talous ei mene aivan kuralle, ja köyhistä voidaan jatkossakin pitää huolta. 🙂
Ja tietenkin tuon oikeistohallituksen pakkotilanteessa (maan talouden pelastamiseksi) harrastamat pakkosäästötoimet ovat hyvä valtti ja kritiikin kohde vasemmistolle seuraavissa vaaleissa. Kansa äänestää taas vasemmistoa, joka sitten taas tuhlaa kassassa olevat rahat, ja ottaa velkaakin, ja tuo piirileikki jatkuu seuraavalle kierrokselle. 🙂
Tavallaan vasemmisto harjoittaa jatkuvaa elvytystä (minä rajoittaisin elvytykset max 6 kk mittaisiksi), ja oikeisto harrastaa jatkuvaa kamreeripolitiikkaa (ainakin teoriassa).
> … turvautuvat äänestyskäyttäytymisen osalta mieluummin köyhien puolueisiin.
Se on mielenkiintoista, että meillä on peristeisten vasemmiston ja oikeiston lisäksi nykyään myös persut, jotka haluavat profiloitua ”työväen puolueena ilman sosialismia”. Heidän talouspolitiikkansa on aika selvästi useimmissa asioissa oikealla, mutta he selvästi profiloituvat vähäväkisten suomalaisten puolustajina. Miten hahmotat heidän sijoittuvan edellä kuvailemaasi malliin? Ja pitäisikö ajatella, että nelikentässä on noiden kolmen lisäksi neljäskin kulmakunta, jossa rikkaille äänestäjille myydään vasemmistolaista talouspolitiikkaa. Olisivatko vihreät eniten tuon kulmakunnan puolue?
Ilmoita asiaton viesti
”… tai onko Suomi ajopuu globaalien trendien virrassa, vai itsenäinen toimija, joka on itse vastuussa teoistaan. ”
Suomi on mukana kansainvälisissä järjestelmissä, joista EU on tällä hetkellä tärkein, joiden tehtävä on vapauttaa kaupankäyntiä niin paljon kuin mahdollista ja sikäli kun yritysten toimintaa rajoittavia sääntöjä tarvitaan yritetään tehdä yhteiset säännöt, ettei jokaisessa maassa olisi omia sääntöjä.
Tämä pyrkimys on erittäin kannatettava pyrkimys, joka valitettavasti etenee liian hitaasti ja takapakkeja tulee, kuten brexit.
Ilmoita asiaton viesti
EU:ssa oleellisinta on se, että se tarjoaa yhteisen markkina-alueen, josta Suomikin voi hyötyä. Suomi on silti vastuussa omista päätöksistään. Päätösvallan luovuttaminen muiden maiden johtajille, byrokraateille ja suljetuille kabineteille ei ole välttämättä Suomen, suomalaisten eikä muidenkaan etu. Raha ja valta tapaavat keskittyä harvojen käsiin muutenkin. Ei ole tarpeen kiihdyttää tuota prosessia.
Se ei ole mikään ongelma, jos Suomessa on erilaisia sääntöjä kuin muualla EU:ssa. Yhteiset säännöt ovat ovat tarpeen vain kohdissa, jotka liityvät yhteisen markkina-alueen toiminnan mahdollistamiseen.
Viime aikoina EU on kunnostautunut erityisesti vaatimalla Suomelta rahaa suuria määriä toisten, velanotossaan holtittomien EU-maiden kassojen täydentämiseen. Tuota ei voi pitää Suomen kannalta hyvänä talouspolitiikkana. Parempi olisi, jos Suomi maksaisi oman osuutensa EU-byrokratian kuluista, mutta käyttäisi muuten rahansa itse parhaaksi katsomallaan tavalla.
Ilmoita asiaton viesti
”Oikeisto voi olla myös jonkin verran altis palvelemaan voimakkaimpia lobbaajia, kuten suurimpia yrityksiä ja teollisuuden aloja, tai suurimpia kaupunkeja (samaa vikaa toki vasemmistossakin).”
Sitä sanotan korruptioksi ja se on yksilötason ongelma. Toki vähempivaraisilla on suurempi houkutus langeta korruptioon kuin rikkailla, joten teoriassa tämän pitäisi olla enemmän köyhien ongelma kuin rikkaiden. Köyhät ratkaisevat näin oman köyhyysongelmansa ja niistäkin tulee sitten rikkaita,
Ilmoita asiaton viesti
Voi sanoa, että vasemmisto uskoo perinteisesti suuryrityksiin, suuriin laitoksiin, ja ihmisiin osana noita suuria korporaatioita. Oikeisto uskoo enemmän yksilöihin ja heidän aktiivisuuteensa.
Ilmoita asiaton viesti
En olisi niin varma tuosta asiasta. Nykyisin on paljon pienituloisia yksinyrittäjiä, jotka ovat ilman ay- liikkeiden turvaa vähän niinkuin suojattomia varsinasten kapitalistien riistolta ja sortotoimilta. Luulisin että vasemmistossa oltaisiin heistä enemmän kiinnostuneita.
Ilmoita asiaton viesti
Kapitalismi (≈ suuren rahan valta, ja ehkä negatiivisena sivuseurauksena suurten ylivertaiset mahdollisuudetkin) on eri asia kuin oikeistolainen markkinavetoinen talouspolitiikka (”markkinatalous”), joka haluaa periaatteessa sekä suurten että pienten yritysten kukoistavan, ja yksilöiden myös – niin rikkaampien kuin keskistuloisten ja vähän köyhempienkin. En usko että pienyrittäjät varsinaisesti pelkäisivät suomen keskeistä maltillista oikeistopuoluetta eli kokoomusta, vaan enemmänkin luottavat siihen (ja siihen, että se haluaa tukea myös pienempiä yrittäjiä).
Vasemmisto, erityisesti demarit, ovat peristeisesti saaneet vahvinta tukea suurten yritysten ja suurten teollisuudenalojen työntekijöiltä. Siksi vasemmistolla voi olla vaikeuksia saavuttaa pienten yritysten johtajien suosio. Myös esimerkiksi yleissitovuus ja työmarkkinataistelut ovat varmasti etäännyttäneet yrittäjiä vasemmistosta. Veikkaan että pienten yritysten työntekijätkin ovat (suuriin yrityksiin verrattuna) hieman enemmän kallellaan persuihin ja keskustaan päin.
Ilmoita asiaton viesti
”Veikkaan että pienten yritysten työntekijätkin ovat (suuriin yrityksiin verrattuna) hieman enemmän kallellaan persuihin ja keskustaan päin. ”
Veikkamiseksi menee minunkin osaltani. Nämä vasemmisto-oikeisto.-asiat ovat täällä Suomessa sen verran herkkiä että normaalissa elämässä, työelämässä ja muussa elämässä, on viisaampaa olla ottamatta näitä asioita puheeksi, enkä minä ole ottanut. Sen takia minulla ei ole harmaata aavistustakaan siitä miten ne ihmiset joiden kanssa olen ollut tekemisissä ajattelevat. Voivat ajatella ihan miten vain.
Veikkaan kuitenkin että taidat olla oikeassa tuossa. Perinteiset arvot, ne haamut menneisyydestä, painavat hyvin vahvasti, vaikka ihminen olisi muuten miten järkevä tahansa. 🙄
Ilmoita asiaton viesti
”Se on mielenkiintoista, että meillä on peristeisten vasemmiston ja oikeiston lisäksi nykyään myös persut, jotka haluavat profiloitua ”työväen puolueena ilman sosialismia”. Heidän talouspolitiikkansa on aika selvästi useimmissa asioissa oikealla, mutta he selvästi profiloituvat vähäväkisten suomalaisten puolustajina. Miten hahmotat heidän sijoittuvan edellä kuvailemaasi malliin? Ja pitäisikö ajatella, että nelikentässä on noiden kolmen lisäksi neljäskin kulmakunta, jossa rikkaille äänestäjille myydään vasemmistolaista talouspolitiikkaa. Olisivatko vihreät eniten tuon kulmakunnan puolue?”
Vihreät ovat sellainen puolue joka ei sovi perinteiseen suomalaiseen puoluehierarkian kuvioon. Persut toki kuuluvat siihen mutta he edustavat ajattelussaan menneisyyttä joista muut puolueet ovat luopuneet, mutta jolle kansalaisilla näyttää edelleen olevan tarvetta.
Perinteinen yhteiskuntamalli ilmenee minulle varhaisissa lapsuusmuistoissa ja toisaalta kirjallisuuden kuvauksissa entisestä elämäntavasta ja myös vanhoista suomalaisista elokuvista.
Siitä vanhasta elämäntavasta on tuskin mitään jäljellä, persuja lukuunottamatta, mutta se yhteiskunnallinen henki joka vallitsi viime vuosisadan alussa, itsenäistymisen aikoihin, elää kuitenkin ikäänkuin haamuna myös meidän ajassamme. Persuissa se henki toisin on ihan ”ruumiillistuneenakin” ajatteluna, vaikkakaan persutkaan eivät pysty mennyttä palauttamaan, vaikka tavoite olisi kuinka kirkas tahansa.
Yhteiskuntaluokkia oli muutamia. Suurin osa kansaa oli oppimatonta ja sivistymätöntä porukkaa. Suurin osa tästä sivistymättömästä sakista oli tavallisia talonpoikia ja maaseudun muuta väestöä, erilaisia renkejä, torppareita ja muita palkollisia. Se oli viime vuosisadan alussa suurin väestöryhmä, josta kehittyi maalaisliitto, myöhemmin pientalonpojat, eli persujen alkuaste,
Toinen iso ryhmä oli maalta kaupunkeihin paennut väki, joka oli samaa maaseutyväkeä, isäntien, torppareiden, renkien ja piikojen jälkeläiset, jotka olivat ilman mitään koulutusta hakeutuneet kaupunkilaisammatteihin, heistä tuli vasemmistolaisesti ajattelevia.
Sitten oli kolmas ryhmä, perinteinen lukeneisto, papit, apteekkarit, kauppiaat, nimismiehet, poliisit, opettajat, lääkärit, kaikki joitka olivat oppineita tai edustuvat virkakuntaa, heitä katsottiin kaikkia vähän ylöspäin oppimattoman väen taholta ja heistä tuli sitten sitä oikeiston kannattajaporukkaa, vaikka eivät niin rikkaita olisi olleetkaan.
Ilmoita asiaton viesti
> Yhteiskuntaluokkia oli muutamia.
Oikeiston ajattelumallissa yhteiskuntluokkia ei oikeastaan ole, vaan vain eri tavoin menestyneitä kansalaisia.
On totta, että kaupunkiin muuttaneista työntekijöistä on paljolti tullut vasemmistolaisia, ja maalla puurtaneista keskustalaisia (ja oikeistolaisia), ja koulutetuista eniten oikeistolaisia. Mutta oikeiston käsitys on kuitenkin kai se, että oikeistolaisen talouspolitiikan kannattajaksi ihmistä ei tee raha vaan järki (ja vasemmistolaisen talouspolitiikan kannattajaksi kai lähinnä ymmärtämättömyys).
Ilmoita asiaton viesti
”oikeiston käsitys on kuitenkin kai se, että oikeistolaisen talouspolitiikan kannattajaksi ihmistä ei tee raha vaan järki (ja vasemmistolaisen talouspolitiikan kannattajaksi kai lähinnä ymmärtämättömyys).”
🙂 Tuo on varmasti totta. Se on sinun käsityksesi siitä mikä on oikeiston käsitys. Jokaisella oikeistolaisella ja vasemmistolaisella ja niillä jotka eivät ole oikeistolaisia, eikä vasemmistolaisia, kuten minulla, on varmasti oma käsityksensä oikeistolaisuudesta.
Minun käsityksesi sinun käsityksestäsi on se että se vaikuttaa ruusunpunaiselta toiveunelta, tai toiveunen täyttymykseltä. Totuus ei ole tuollainen, vaan paljon rumempi. Jos totuus olisi tuollainen, ei minulla tietenkään olisi mitään sitä vastaan. 🙂
Ihmisen toimintaa ja ajatttelua, sekä oikeitolaisten että vasemmistolaisten ihmisten, koska kuulumme samaan lajiin, ohjaavat kuitenkin paljon alhaisemmat vaistot.
Ihmisvaistoille voi laittaa negatiivisia adjektiiveja, kuten pahuus, itsekkyys, kateus, vaingonilo. mutta toki myös positiivisia adjektiiveja, kuten myötätunto, auttamishalu jne.
Kaikki nuo adjektiivit vaikuttavat yhdessä kaikkiin ihmisiin, toisiin ihmisiin pätevät toiset adjektiivit enemmän, toisiin vähemmän.
Jos havainnollistaisin asiaa äärimmäisellä yksinkertaistuksella, joka ei tietenkään pidä paikkaansa, vaan on tarkoitettu vain asian havainnollistamiseen, sanoisin että rikkaille ominaisia adjeltiiveja olisivat itsetyytyväisyys ja vahingonilo, kun taas köyhille ominasta olisi kateus ja katkeruus.
Jos köyhästä tulee rikas, myös adjektiivit vaihtuvat ja sama tilanne jos rikkaasta tulee köyhä.
Ilmoita asiaton viesti
> Ihmisvaistoille voi laittaa negatiivisia adjektiiveja, kuten pahuus, itsekkyys, kateus, vaingonilo. mutta toki myös positiivisia adjektiiveja, kuten myötätunto, auttamishalu jne.
> Kaikki nuo adjektiivit vaikuttavat yhdessä kaikkiin ihmisiin, toisiin ihmisiin pätevät toiset adjektiivit enemmän, toisiin vähemmän.
Aivan, kaikki ei mene aina teorian mukaan, ja ihmisillä on monenlaisia motiiveita molemmilla laidoilla – myös mainitsemiasi itsekkäitä motiiveita.
> sanoisin että rikkaille ominaisia adjeltiiveja olisivat itsetyytyväisyys ja vahingonilo, kun taas köyhille ominasta olisi kateus ja katkeruus.
Itsetyytyväisyys / usko oikeassa olemiseen / luottamus omaan toimintaan kyllä, mutta vahingonilo yleisenä rikkaan ominaisuutena kuulostaa hyvin vieraalta. Varmaankin pätee joidenkin yksilöiden kohdalla, mutta ei mitenkään yleisesti. Tuntemistani rikkaiksi luokittelemistani ihmisistä uskon yli 90% olevan vapaita tuosta ongelmasta. En näe myöskään syytä, miksi tuo olisi yleisempää rikkaiden kuin köyhien piirissä (tulee vain mieleen jotain satunnaista vasemmiston puolelta, kuten vahingoniloon perustuvia sketsejä).
Kateuden näen olevan sekä köyhien että rikkaiden keskuudessa ei-harvinainen ominaisuus. Tuskin paljoakaan yleisempää köyhien joukossa. Kateruuden voin helpommin liittää vasemmiston kannattajiin (ja sitä kautta kai köyhiin) ei-harvinaisena ominaisuutena, koska oppiin jotenkin kuluu jonkinasteinen katkeruus ja kauna (ja kai vähän sitten kateuskin) rikkaita ”tehtaanomistajia” kohtaan. Valitus yleisestä (ei välttämättä omakohtaisesta) sorrosta yms. on yleisempää vasemiston kuin oikeiston piirissä.
Ilmoita asiaton viesti
”mutta vahingonilo yleisenä rikkaan ominaisuutena kuulostaa hyvin vieraalta.”
Kuten yritin selittää, keksin nuo määritelmät vain esimerkin vuoksi, on turha inttää siitä oliko juuri tämä ominaisuus oikein valittu termi. 🙂
¨Se mitä oikeasti tahdoin sanoa on se että kyse on ”miljoonasta” vaihtoehtoisesta selityksestä, joista jokainen voi pitää paikkansa jossain tapauksissa, tai sitten ei, mutta jokainen niistä ”miljoonasta” vaihtoehdosta, tai melkein miljoonasta, on parempi kuin se sinun selityksesi, joka onkin ilmeisesti vain sinun toiveajatteluasi. 🙂
Nuo sanat joita käytin, itsetyytyväisyys, kateus jne. eivät muuten taida olla adjektiiveja, vaan jotain muuta …… mutta mitä? ehkä substantiiveja. En muista enää mitä keskikoulun äidinkielentunneilla joskus yritettiin päähän päntätä. 🙂
Ilmoita asiaton viesti
Ainakin nuo sanat viittaavat ihmisten ominaisuuksiin, siitä riippumatta mitä opettaja niistä sanoi. 🙂
Suhtaudun erilaisiin teorioihin ja esimerkinomaisiin nostoihinkin niin, että yritän katsoa, millaiset mielikuviat ovat uskottavia ja millaiset eivät. Noin tiedekin toimii. Jokainen ajatus on punnitsemisen arvoinen. Jos löytyy useampi ihminen, joka pitää jotain mielikuvaa osuvana, ollaan jo matkalla johonkin mielenkiintoiseen – joko totuuteen, harhakuvaan, toiveajatteluun, tai yhden mallin mukaiseen näkökulmaan.
Ilmoita asiaton viesti
Oletko niin varma, että valta varmasti vaihtuu tai edes pääministeriys ?
Kepusta sen sijaan voidaan olla samaa mieltä, vai ollaanko siitäkään ? Mites Kepu+ KD vaihtoehtona kokoomukselle ? Siellä talousosaaminen on vakuuttavampaa sekä sosiaalisesti oikeudenmukaisempaa kuin kokoomuksella. Kokoomus ja kepu eivät mahdu samaan leiriin.
Ilmoita asiaton viesti
”Kokoomus ja kepu eivät mahdu samaan leiriin.”
Kokoomus ja kepu pitävät molemmat köyhienkin puolta, joskin heikommin kuin vasemmistopuolueet. Ero löytyy imagossa. Kokoomuksella on perinteinen herrapuolueimago ja se vetää ja houkuttaa ihmisiä paremmin kuin maanviljelijäluokasta imagoaan rakentava keskusta.
Käytännön politiikassa en näe muuta eroa kokoomuksen, keskustan ja demareiden välillä kuin että kukin yrittää omalla tavallaan ja omalla imagollaan houkuttaa äänestäjiä.
Muiden puolueiden osalta ei voi juuri edes puhua mistään politiikasta, ne on lähinnä olemassa sen imagonrakentamisen turvin.
Myöskään persussuomalaiset eivät hallituksessa edustaneet millään tavalla itsestään rakentamaansa imagoa ja nyt näyttää siltä että he pitävät itsestään rakentamaansa imagoa itselleen tärkeämpänä kuin todellista poliittista vaikuttamista, mikä tapahtuisi hallituksen puitteissa.
Persujen hillotolpat eivät säily hallitusvastuupuolueena, joten imagon rakentaminen oppositiossa on puolue-aktiiveille tärkeämpää kuin hallitusvastuu, joka romahduttaisi kannatuksen..
Ilmoita asiaton viesti
Puolueiden pitäisi rakentaa tietoisesti itsestään luotettava brandi, kuten ovat parhaat kuluttajamerkkituotteet esim. Unileverissä elintarvikkeineen, teknokemian kuluttajatuotteineen jne..( Flora, Pepsodent..)
Ne ovat tarkkaan harkittuja tutkittuja tapoja kuluttajien käyttätymisessä suhteessa markkinoihin ( äänestäjiin).
Niin irvokkaalta kun se kuulostaa puolueen raaka-aineet ovat sen edustajat, jotka ovat tutkittuja, testattuja ja luotetavia brandin ”raaka-aineita”. Yksittäinen raaka-aine( edustaja) ei saa ylittää tuotekonseptin reseptiä muuten kuin tutkitusti hyvällä raja-arvoissa ( peruslupaus, maku, jälkimaku)
Tämä vaatii puoleen johdolta tietoista reagointikykyä ja ennakontia markkinoiden muutoksiin.
Heidän olisi syytä ottaa oppia esim. tästä ”brandäämisestä”:
https://www.zoner.fi/digitaalinen-markkinointi/brandin-rakentaminen/
Ilmoita asiaton viesti