Onko yhteiskuntamme turvallinen lapsille, erityisryhmille ja vähemmistöille?

Ovatko lapset turvassa Suomessa?  Voivatko lapset luottaa siihen etteivät tule toisten lasten, tai aikuisten, tai omien vanhempiensa toimesta pilkan kohteiksi,  pahoinpidellyksi, tai peräti tapetuksi?


Viime aikoina on sattunut valitettavia ikäviä tapauksia ja eduskunta parhaillaankin keskustelee asiasta, samalla kun tätä kirjoitan.  Kuuntelen sitä keskustelua sivukorvalla, mutta kokemuksesta tiedän että siellä pääasiassa päivitellään asiaa.  Mitään tärkeää siinä keskustelussa tuskin tulee esille.  Siispä päätin että ei tarvitse kuunnella, parempi kirjoittaa itse jotain tärkeää.


Suurin osa lapsista varmaankin tuntee olevansa turvassa ja se tunne on tällä kertaa oikeassa,  he ovat turvassa, ainakin jotakuinkin turvassa fyysiseltä pahoinpitelyltä eikä hengen menetykseen väkivaltaisella tavalla  ole pelkoa. Esillä olleet tapaukset ovat poikkeuksia, jotka eivät muuta sitä asiaa.

Mutta lapsille ja aikuisillekin on erittäin suuri todennäköisyys joutua pilkan kohteeksi, erityisesti jos on mamu, tai jotenkin muuten erikoinen ja vähän poikkeava.

Suomessa on tällä hetkellä puolue, erittäin suuri puolue, joka avoimesti pilkkaa vähemmistöjä ja maahanmuuttajia  ja jonka jäsenet avoimesti pilkkaavat kaikenlaisten vähemmistön edustajia ja pitävät sitä pilkkaa kritiikkinä ja sananvapauteensa liittyvänä lähtemättömänä ja peruuttamattomana oikeutenaan.


Jokainen meistä on varmaan kokenut pilkkaa.  Se ei aina tunnu hyvältä.  Me vanhemmat olemme jo aika tavalla tottuneet kestämään pilkkaa mutta emme ole silti sille immuuneja.  Pilkka haavoittaa yhä meitäkin, kaiken kokeneita paksun nahan kasvattaneta ja parkkiintuneita,  jopa meitä blogistejakin.  Luonnollisesti lapset, erityisesti erityislapset,  siis jollain tavalla poikkeavat, ovat pilkan edessä haavoittuvia ja aseettomia.

Vihapuheiksi jalostettuna pilkka voi vähitellen jalostua edelleen väkivallanteoiksi, se on se reitti, siihen se johtaa.  Pilkan ja vihapuheiden avulla epäinhimillistämme pilkan kohteen, jonka jälkeen pilkan kohde muuttuu väkivallan laillistetuksi kohteeksi,  ei toki lain kirjaimen mukaan laillistetuksi väkivallan kohteeksi,  mutta väkivallan tekijän mielessä tapahtuu sellainen muutos että pilkan kohde muuttuu suojeltavasta kanssaihmisestä viholliseksi, ja vihollinen on sellainen joka voidaan eliminoida,  viholliselle pitää näyttää kaapin paikka,  vihollista voi ja pitää rangaista, vihollinen voidaan pahoinpidellä ja tappaa ja se ei ole tekijän mielestä vain oikeutettua, vaan se on jopa velvollisuus.


Maassamme on ollut paljon pilkkaa ja vihapuhetta viime aikoina,  siitä on nyt tullut uusi normaali.  Ainoastaan vähemmistökansallisuuksien ja erityisryhmien pilkka ei ole nyt normaalia,  pilkkaamisesta ylipäätänsä on tullut normaalia ja pilkka voi tietenkin myös osua omaan nilkkaan, eli pilkkaajatkin voivat joutua pilkan kohteiksi, eivätkä hekään pidä siitä.   Ne jotka kannattavat ja suojelevat pilkkaa ja vihapuheita vähemmistöjä kohtaan ja ketä tahansa kohtaan, ovat myös moraalisesti vastuussa siitä mitä viha saa aikaan.  

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu