Pitääkö tunteita häpeillä?

Valtakuntamme ykkösnainen, joka ei ole pääministerimme, vaan presidenttimme puoliso, on kuulemma sanonut ettei tunteita kannata häpeillä.  Tiedän että rouva presidentti on varmasti tarkoittanut jotain ihan asiallista, jotain ihan muuta kuin mitä asiayhteydestään irroitettu lauseenpätkä tarkoittaa, mutta se on sellainen lauseen pätkä josta tekee mieli viisastella.

Minusta on nimittäin olemassa paljon tunteita joita kannattaa vähän häpeillä, joskaan ei kovin paljon kannata häpeillä, koska eihän tunteilleen mitään mahda,  niitä vain on, eikä sille mitään mahda.


Sellaisia tunteita joita kannattaa häpeillä on esimerkiksi, viha, kateus ja muut sellaiset negatiivisesti koetut tunteet.  

Toki, jos sattuu tuntemaan sopimattomaksi katsottavia helliä tunteita jonkun ystävän tai sukulaisen puolisoa kohtaan, tai luvattoman nuoriin henkilöihin, näitäkin tunteita kannattaisi kyllä hävetä.

On myös olemassa tunteita jotka johtuvat luokka-asemasta.  Jos hävettää ettei ole yhtä koulutettu, tunnettu, rikas, kaunis tai muuten yhtä hyvä kuin joku toinen, sitä ei kannata hävetä  …….  tai siis …… sitä minun piti sanoa  ……… että on hävettävää tuntea sellaisia häpeän tunteita.

Jos joku muita parempi, koulutetumpi, rikkaampi, tunnetumpi, suositumpi, kauniimpi, tai muuten hienompi, halveksii  sellaisia jotka eivät ole yhtä hyviä kuin mitä hän itse on, se on hävettävä tunne se.


Minua itseäni hävettää kovasti se että kadehdin niitä minua parempia blogisteja jotka saavat enemmän klikkauksia, joita kommentoidaan enemmän ja jotka pääsevät karuselliin.  Hävettää sekin että pitää tunnustaa tämä hävettävä asia, mutta pitää tehdä tämä uhri, jotta blogista tulisi uskottavampi.

Onko kansallismielisyyden tunne hävettävä tunne?  En oikeasti uskalla sanoa tästä asiasta mitä siitä oikeasti ajattelen, jääkiekkokisojen ollessa jännittävässä vaiheessa.  Se kyllä hävettää että totuuden sanominen minua näin kovasti pelottaa.

+1

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu