Politiikan nukketeatteri

Politiikka on nukketeatteria.   Poliitikot jotka ovat esillä ovat pääosassa, mutta he ovat pelkkiä nukkeja, jotka toteuttavat muiden tahtoa kuin omaa tahtoansa.  Nuket sätkyttelevät jäseniään narujen vetämänä ja niiden narujen päässä ovat gallupit ja galluppien takana tavallinen kansa ja sen mielipiteet.

Mutta eikö se juuri ole demokratiaa,  eikö niin ole oikein?  Eikö politiikan pidäkkin noudattaa kansan tahtoa?

Periaatteessa asia onkin niin,  periaatteessa politiikan tulee tapahtua kansan tahdon mukaisesti.  

Mutta asiassa on mutta matkassa.  Tietävätkö kansalaiset mikä on paras poliittinen ratkaisu,  mikä on oikea päätös?  Tietääkö kansa mikä on oikeaa politiikkaa ja mikä on oikea päätös?


Kyllä kansa tietää,  sanoi ennen Vennamon Veikko,  mutta oliko Veikko oikeassa?

Veikko oli populisti joka haki kansalaisten suosiota kertomalla kansalaisille yksinkertaisella tavalla asioita jotka kansalaiset halusivatkin kuulla.  Vennamo vastusti peltopaketteja ja maitokiintiöitä vaikka voi- ja viljavuoret kasvoivat, eikä vienti vetänyt sellaisilla hinnoilla joilla viljelijä olisi voinut ansaita elantonsa.  Mutta Vennamon äänen kuulivat ne pienviljelijät joiden elinkeino alkoi olla vaarassa,  koska suurviljelijät tehotuotannollaan pystyivät tuottamaan maataloustarvikkeita tehokkaammin,  taloudellisemmin ja kuluttajalle edullisemmin. Vennamo kyllä tiesi tämän,  tiesi että pienviljelijöiden taru olisi lopussa,  mutta pienviljelijät eivät tienneet sitä eivätkä halunneet uskoa, he uskoivat siis Vennamoa ja äänestivät hänen puoluettaan.

Mutta pienviljelijöiden toiveet olivat turhia,  he joutuivat luopumaan tiloistaan, myymään ne suurviljelijöille ja hakemaan elantoaan muualta.


Samalla tavalla toimivat myös nykyajan populistit.  He eivät välitä siitä onko se mitä he sanovat totta vai valetta,  ei siitä onko heidän luomansa maailmankuva todellisuutta, he luovat toivoa ihmisiin joilla ei ole toivoa, jotta saisivat itselleen ääniä ja valtaa.  

Populistien syytä tai ansiota on se ettei niillä joiden mielipiteistä muodostuvat galluptulokset, jotka galluptulokset määrittelevät puolestaan marionettipolitikkojen toimet, ole oikea eikä realistista kuvaa maailmasta.

Populistien kannattaa luoda ja pitää yllä kansalaisten väärää maailmankuvaa, koska se väärä maailmankuva on helpompi luoda kuin oikea maailmankuva, joka yleensä on sen verran karu, etteivät ihmiset halua sitä hyväksyä.  Politiikan ”totuudentorvet” ovat siis tuomittuja häviämään,  totuuden puhuminen ei politiikassa ole kannattavaa.


Politiikka demokratian oloissa toimii siis siten että poliitikot,  ne populistit siis, kilpailevat siitä kuka saisi luotua ihmisille, äänestäjille siis,  houkuttelevimman maailmankuvan.  Kyse on vähän kuin missikisoista,  tai iskelmälaulukilpailusta,  joissa yleisö saa äänestää voittajan.  Se puolue ja poliitikko joka onnistuu luomaan sellaisen maailmankuvan josta yleisö tykkää eniten, voittaa kisan, saa eniten ääniä ja pääsee hillotolpille määräämään asioista.   

Mutta määräävätkö he oikeasti?  Kuten yllä esitin, he ovat kuin marionettinukkeja, jotka esittävät sellaista näytelmää mitä kansa haluaa heidän näyttelevän, ja kansa haluaa heidän toimivan sen maailmankuvan perusteella jonka he itse ovat kansalle syöttäneet,  vaikka se maailmankuva olisi miten valheellinen tahansa.


Eiväthän  populistiset puolueet ja poliitikot ole ihmisille, heidän maailmankuvaansa muotoillessaan,  mitään totuutta tavoitelleet, vaan pelkästään omaa ja puolueensa kansansuosiota. 

 

0

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu