Presidentinvaalit

Kekkosen aikana oli vaikeata löytää Kekkoselle haastajia.  Myös Mauno Koiviston suosio oli aikanaan niin suvereeni että haastaminen oli enemmän muodollisuus kuin että sillä olisi ollut käytännön merkitystä.

Myös Sauli Niinistö oli viime vaaleissa niin suvereeni että vain Haaviston Pekka oli vähän vakavammasti otettava haastaja.

Nyt Haaviston Pekka on saamassa itselleen oikein ison joukon haastajia.  Suurin osa haastajista on kuitenkin vailla mahdollisuuksia ja mukana vain puolueen tai oman itsensä näkyvämmäksi tekemisen takia.

Stubb olisi muuten ihan hyvä ehdokas, mutta esiintyminen oli vain jotenkin sen verran kakaramaista, silloin kun hän viimeksi oli mukana politiikassa, että hänet oli silloin pakko syrjäyttää kokoomuksen uskottavuuden vuoksi puolueena.  Se toimenpide,  Stubin syrjäyttäminen oman puolueväen toimesta,  oli aikanaan onnistunut toimi.  

Stubb olisi monella tavalla ihanteellinen presidentti, mutta onko hän yhtään aikuistunut tässä välillä?

Kaksi muuta ehdokasta,  Haavisto ja Rehn, olisivat päteviä ja varmoja valintoja, yhtä hyviä, mutta ei niin kovin valovoimaisia kuin mitä Stubb olisi, jos olisi jo ennättänyt aikuistumaan.

Jos Sanna Marin olisi kuvioissa mukana, hän olisi valovoimaltaan samaa luokkaa kuin Stubb, mutta ei läheskään yhtä kansainvälinen, kokenut, tai koulutettu.  Stubb on varmaankin tässä suhteessa vertaansa vailla.

Suomessa tarvitaan politiikassa jotain tahoa joka keskittyy ulkopolitiikkaan silloin kun pääministeri rypee syvällä sisäpolitiikan suossa, erilaisissa sisäpolitiikan kriiseissä ja skandaaleissa, joita lehdistö nostaa esiin, koska se on heidän oma intressinsä, aina pitää olla jotain josta kirjoittaa, sellaista joka kiinnostaa ja joka myy.

Tarvitaanko tähän tarkoitukseen presidentti-instituutiota?  Minun mielestäni ei. 

Presidentin kanslia,  presidenttiä avustavat virkamiehet, voisivat ohjata suoraan ulkoministerin ja pääministerin, sekä puolustusministerin toimintaa.

Armeija tarvitsee tietenkin muodollisen ylipäällikön ja maa jonkun muodollisen nokkamiehen. 

Puolustusministeri voisi olla armeijan ylipäällikkö ja muodolliseksi valtion päämieheksi voitaisiin valita vaikka Ruotsin kuningas.  

Ruotsin kuningas voisi hoidella myös Suomen edustukselliset asiat, samalla kuin Ruotsin asiat.  

Suomalaiset voisivat jakaa Ruotsin hovin kustannukset ruotsalaisten kanssa.  Ei se niin kovin kalliiksikaan tulisi.  Jos se maksaisi vaikkapa euron vuodessa, per lurjus, ei se varmaankaan tulisi sen kalliimmaksi kuin presidenttikään.