Presidenttipeli
Suomessa näyttää nyt olevan sen verran hyvä tilanne presidentinvaalien suhteen, että tarjolla virkaan on hyviä ehdokkaita, kuten Suomen Pankin johtaja, Olli Rehn. Toki huonompiakin nimiä näyttää listalla olevan, kuten Alexander Stub. Varmaankin Halla-ahokin yrittää, mutta hänen mahdollisuutensa näyttävät kaikeksi onneksi minimaalisilta. Toki Halla-ahokin olisi vähemmän katastrofaalinen presidenttinä kuin se persujen edellinen presidenttiehdokas.
Maailmalla on näköjään tullut tavaksi että erilaiset julkkikset, kuten koomikot, näyttelijät, TV- juontajat ja entiset urheilutähdet ovat saaneet politiikassa jalansijaa. Suomessa viimeksi seiväshyppääjä Antti Kalliomäki on päässyt pitkälle politiikassa. Myös missi Tanja Karpela ja MTV:n juontaja, Maria Guzenina-Richardson, ovat päässeet ministereiksi asti. Monta muuta kansallissankaria, kuten juoksija Lasse Viren ja hiihtäjä Juha Mieto, ovat olleet eduskunnassa pitempiä ja lyhyempiä aikoja. Laulaja Mikko Alatalo on myös pitkään viihtynyt kansanedustajana.
Olisiko Suomen nykyisissä julkkiksissa, poislukien poliitikot, presidenttiainesta? Yksi julkkis siellä jo onkin ehdolla esiintynyt, nimittäin Mika Aaltola.
Itse olisin sitä mieltä että jääkiekkoilia, “Mörkö”, Marko Anttila, olisi mainio ehdokas presidentiksi. Hänen otteensa kaukalossa osoittavat että sisua riittää ja hänen julkiset esiintymisensä, ennen kaikkea hänen kehonkielensä, ilmaisevat viisautta ja mielenmalttia, sellaista samanlaista viisautta ja mielenmalttia tietenkin ilmenee myös parhaiden politikkoehdokkaiden julkisista esiintymisistä.
Mörkö presidentiksi!
Mikä vika Alexanderissa?
Ilmoita asiaton viesti
”Mikä vika Alexanderissa?”
Ei mitään varsinaista vikaa. Varmasti hän on hyvä niissä hommissa missä hän nyt on, mutta politikoksi ei oiken sovi, eikä varsinkaan presidentilsi.
Ilmoita asiaton viesti
Liian positiivinen?
Ilmoita asiaton viesti
Ehkä myös liian rehellinen?
Ilmoita asiaton viesti
Tämän hetken todennäköisin ehdokas, MP:n ja SP:n mies, Olli Rehn olisi vähän Paasikiven ja Niinistön tyyppinen ”kamreeri” ja talousmies.
– Ekstrovertti, diplomaatti ja sivistynyt kielitaitoinen maailmanmies Stub olisi nuorekas, valoisa ja tyylikäs Suomen käyntikortti maailmalla, jossa hän on ja viihtyy kuin kotonaan…? (Vrt. Marin).
( Molemmat jalat kuitenkin pitäisi pitää tiukasti maassa ja muistaa Suomen koko, paikka ja asema suurempiensa joukossa.)
Suomen äänestäjillä on ”positiivinen ongelma”, jos Stub asettuu ehdokkaaksi?
Ilmoita asiaton viesti
”– Ekstrovertti, diplomaatti ja maailmanmies Stub olisi nuorekas, valoisa ja fiksu”
Kyllä räkänokastakin mies tulee, mutta ei tyhjännaurajasta.
Suomalaisille tulee ongelma vasta siinä vaiheessa jos Stub valitaan.
Kyllä Niinistön ja Paasiliven tyyli on parempi. Kyse ei ole Stubin kohdalla politiikan suunnasta, vaan realismin puutteesta. Minun käsitykseni mukaan Stub sotkee keskenään realisimin ja omat utopiansa.
Ilmoita asiaton viesti
”Minun käsitykseni mukaan Stub sotkee keskenään realisimin ja omat utopiansa.”
Tuon virkkeen taakse ehkä kätkeytyy jokin ajatus, mutta tuollaisenaan se ei oikein tarkoita yhtään mitään? Realismin puutteen ymmärsin väitteenä, vaikka en näkenystä jaakaan. Mikä saa sinut kuvittelemaan että Stubb pitäisi utopioitaan realismina?
Ilmoita asiaton viesti
””Minun käsitykseni mukaan Stub sotkee keskenään realisimin ja omat utopiansa.”
Tuon virkkeen taakse ehkä kätkeytyy jokin ajatus, mutta tuollaisenaan se ei oikein tarkoita yhtään mitään?”
En nyt ihan tarkkaan muista kaikkia niitä kommelluksia, mihin Stub ajautui pääministerikaudellaan, mutta niitä tapahtui sekä hänen vapaa-ajanviettonsa suhteen, kansainvälisessä politiikassa ja eduskunnassa. Käsittääkseni tämä oli juuri se syy miksi kokoomuksen vastuulliset tahot halusivat päästä hänestä eroon ja tilalle tuli keskivertopolitikko, joka ei liikoja loistanut, mutta ei myöskään mokaillut.
Toki Orpokin on tehnyt isoja mokia, mutta hänen kohdallaan se on jotenkin ymmärrettävämpää ja anteeksiannettavampaa.
Toki asia voidaan tulkita niinkin että Stub koettiin kokoomuksen johtavien politikkojen taholta esteenä, joka piti raivata pois tieltä, jotta itselle löytyisi enemmän tilaa huipulla, mutta minä olen sitä mieltä että isänmaallinen motiivi oli tässä syrjäyttämisprosessissa se tärkeämpi asia.
Toki samantapainen johtajan syrjäyttäminen on kokoomuksessa tapahtunut pari kertaa ennenkin, kun tuli todettua ettei tämä valittu johtaja täytä edellytyksiä. (Salolainen, Itälä).
Myös muissa puolueissa on tehty vastaavia vallanvaihdoksia, viimeksi demareiden Rinne vaihdettiin Mariniin ja keskustapuolueessa oli samantapainen operaatio, kun Sipilän jälkeen tuli puheenjohtajaksi valittua siihen hommaan sopimaton henkilö.
Nyt on sekä demareilla että keskustalla sopivat henkilöt puheenjohtajina, mutta kokoomuksella vain keskinkertainen, se pitäisi vaihtaa ja tilalle olisi kyllä tulossa kyvykkäämpiä, mutta nato- asia nosti kokoomuksen kannatusta ja Orpon kannatusta siinä samalla.
Ilmoita asiaton viesti
Stubb oli pakko syrjäyttää, koska hän on liberaali ja itsenäinen. Kokoomuksen kontrolloipolitiikan takuujäärille Orpo on juuri oikeanlainen marionetti. Pinnaltaan olevinaan vähän moderni, mutta tosiasiassa hyppii juuri konservatiiviporukan määräämää tahtia.
Stubbin tai Valtosen kaltainen pujeenjohtaja aiheuttaa ennemmin tai myöhemmin puolueen jakautumisen. Nyt liberaalit joutuvat nöyrtymään kontrolliporukan apureiksi, koska olisivat yksinään liian voimattomia,
Ilmoita asiaton viesti
”Stubb oli pakko syrjäyttää, koska hän on liberaali ja itsenäinen.”
En oikein niele tuota että olisi ollut liian liberaali. Pitäisi kai käyttää jotain muuta sanaa tuon ”liberaalin” sijasta. Hän on kyllä vähän liikaa jotain, sen myönnän. Kun en parempaa keksi niin sanoisin että on liian idealisti.
Voihan se tietenkin niinkin olla että jos hän on niin älykäs kuin väitetään, hän ei pysty asettumaan tavallisen ihmisen tasolle, kuten minun tasolleni.
Minä olen sellaisella tasolla joka ei pysty hänen tasoistaan ymmärtämään. Toisaalta ymmärtäjiä kyllä löytyy eri tasoilta, mitä minä en liioin pysty ymmärtämään,
Ymmärrän kyllä esimerkiksi Niinistöä, joka ymmärtää paljon, ymmärsi esimerkiksi käyttää populismin keinoja pitkällä tähtäimellä päämääränsä, eli presidenttiyden toteuttamiseksi.
Ymmärrän että ilman näitä populistisia temppuja, joilla Niinistö vaivihkaa keräsi kannatusta eri yhteiskuntaluokista, presidenttiys olisi voinut jäädä haaveeksi. Sellaista viisautta en ole Stubissa havainnut, sen sijaan varsin naivia idealismia kyllä.
Ilmoita asiaton viesti
Satakuntalainen Orpo on varsinaissuomalaisen presidentin miehiä.
– Varsinaissuomalaisen presidentin miehiä ei ilmeisesti samanlailla ole ollut ”liian rento Stadin kundi” Stub, eikä ”fantastinen” savolainen Katainenkaan, puoluekaveruudesta huolimatta…?
Ilmoita asiaton viesti
Stubb on liberaali, mutta rkp:läinen henkisesti. Kokoomuksessa pitää olla sopivasti konservatiivinen. Tavallaan vanha porvari sanakin pitää sisällään korkeintaan maltillisesesti liberaalit tuulahdukset.
Lisäksi Stubb on liikaa pääkaupunkiseudun ja EU:n akselilla. Samalla tavalla kuin Vapaavuori.
Toisaalta suurissa vakiintuneissa puolueissa ei ole helppoa nousta ja alkaa uudistuksiin ulkopuolelta tulevana. Kyse ei ole kai pelkästään kokoomuksen konservatismista. Jokaiseen isoon puolueeseen pesii jo opiskelijapolitiikan perua tietty ydinporuka, joka ajaa toisiaan eteenpäin tai miettii omia etujaan. He ovat menneet puolueeseen saadakseen asemia itselleen, eivät muuttamaan maailmaa.
Stubb kuvaa hymynsä ja positiivisen otteen kanssa kansainvälisen politiikan kiemuroita. Jotenkin hänestä saa helppoheikin vaikutelman. Tavallaan tekee itsestään kevyemmän oloisen kuin ehkä onkaan. Suomessa on ollut presidentteinä enemmän fundeeraavan oloisia tyyppejä.
Ennen puhuttiin, että joku on ”liian kansainvälinen” tai ”leijuu”. Stubb osuu tähän stereotypiaan.
Ilmoita asiaton viesti
”Ennen puhuttiin, että joku on ”liian kansainvälinen” tai ”leijuu”. Stubb osuu tähän stereotypiaan.”
Tässä puheenvuorossa on hyviä luonnehdintoja Stubista. Voisin lisätä vielä että mies on jalat irti maasta tyyppiä.
Stubista on hauska etsiä vikoja, koska en pidä tyypistä. Muissakin ehdokkaissa vikoja varmaan on, mutta niitä ei ole hauska etsiä, koska nämä ehdokkaat, Rehn, Haavisto, tuntuvat olevan jalat tukevammin maan kamaralla.
Toisaalta ymmärrän senkin että jos joku tykkää sellaisesta epelistä kuin mitä Stub on, hänelle on hankalampaa kuin minulle etsiä hänestä vikoja, tai edes tunnustaa niitä.
Näinkin se menee, minun pitäisi varmaan ottaa paremmin huomioon muidenkin ehdokkaiden puutteet ja virheet, jos niitä on.
Ilmoita asiaton viesti
…Tulisi helposti ja luontevasti, luonteensa mukaisesti hyvin toimeen Nato-Suomessa amerikkalaistenkin poliitikkojen kanssa.
Ilmoita asiaton viesti
Juurikin presidentiksi hän sopisi paljon paremmin kuin vaikka pääministeriksi. Erittäin kielitaitoinen ja tunnettu kaveri Euroopassa.
Ilmoita asiaton viesti
Omituisia ”perusteluja” toisensa perään: ”Käsittääkseni hän (Stubb) on hyvin vahvasti kiinni omissa visioissaan ja ideologioissaan.”
”Tekorusketus”.
”Tyhjän nauraja”.
Stubbin ainoa handicappi, joka koitui kohtalokkaaksi pääministerinä, oli poliittisen pelisilmän puute.
Stubb ei ole ammattipoliitikko, kuten esim.Rehn.
Presidentti tarvitsee vähemmän poliittisen broilerin ominaisuuksia kuin pääministeri, siksi Stubb voisi sopia hommaan, jos haluaa asettua ehdolle.
Lahjoiltaan ja älyltään Stubb on ylivertainen kaikkien gallupissa esiintyneiden ehdokkaiden joukossa.
Ilmoita asiaton viesti
”Stubbin ainoa handicappi, joka koitui kohtalokkaaksi pääministerinä, oli poliittisen pelisilmän puute.
Stubb ei ole ammattipoliitikko, kuten esim.Rehn.
Presidentti tarvitsee vähemmän poliittisen broilerin ominaisuuksia kuin pääministeri”.
Poliittinen pelisilmä voidaan käsittää myös valtiomiestaidoksi, jota maan johdossa tarvitaan. Kansakunnan toisinajattelijoillakin on paikkansa.
Stubbin taustalla on liiaksi kytkentöjä länsimaisiin järjestöihin ellei jopa tiedustelupalveluihin. Ei ole täyttä varmuutta kummalla puolella hän. Toki Suomi toimii niissä ympyröissä, mutta kansan pitäisi luottaa, että johtoon nousee ensi sijassa sen parasta ajatteleva henkilö.
Ilmoita asiaton viesti
”Stubbin taustalla on liiaksi kytkentöjä länsimaisiin järjestöihin ellei jopa tiedustelupalveluihin. Ei ole täyttä varmuutta kummalla puolella hän. Toki Suomi toimii niissä ympyröissä, mutta kansan pitäisi luottaa, että johtoon nousee ensi sijassa sen parasta ajatteleva henkilö.”
Silloin pitäisi määritellä myös mikä on ensisijaisesti kansan parasta.
Minä kuulun niihin henkilöihin joiden mielestä kansan parasta on toimia yhteistyössä muiden kansojen kanssa, jolloin kokonaisuus on kaikkien kannalta parempi.
Monet tuntuvat ajattelevan että sulkeutuminen omien rajojen sisäpuolelle, siis joku brexit- tyylinen ajattelu. olisi kansalle parasta. Minun mielestäni tällainen ajattelu ei perustu tosiasioihin ja se on virheellinen ajattelutapa.
Uskon että ajattelen tässä asiassa samoin kuin Stub, enkä vastusta tätä ajatusta, mutta Stubia vastustan, hän ei ole oikea henkilö toteuttamaan minkäänlaista ajattelua, ei oikeatakaan ajattelua, vaan siihen pitäisi löytää parempi henkilö.
Ilmoita asiaton viesti
Oletettavasti EU tulee kohtaamaan kovia paineita tulevaisuudessa. Onko Suomen asiana ajaa ranskalaisten etuja Afrikassa tai rahoittaa isojen kultavarojen Italiaa, joissa asuu Suomea rikkaampi väestö. Samaan aikaan ilmeisesti häpeän takia peitetään, että Suomessa on köyhiä maakuntia läntisen EUn mittapuun mukaan.
EU sekaantuu enenevässä määrin tuhoon tuomittuun sotaan Ukrainassa. Siinä tyhmyyden tiivistymässä alkaa olla uhkapelurin tapaa kasata lisää panoksia pöytään sellaisissa hankkeissa, joista ei tule mitään. Valitettavasti on vaikea odottaa, että Suomesta löytyy järjen ääntä.
Yhteistyötä toki tarvitaan, mutta EUn haasteet käyvät liian monimutkaisiksi hallita.
Ilmoita asiaton viesti
Mainitsemasi yhteiselon kielteiset ilmiöt voivat olla jossain määrin realistisia, mutta eristäytymisessä on myös haittapuolia, jos on etujakin ja yhteistoiminnassa on omat etunsa.
Etuja ja haittoja pitää punnita keskenään ja valita paras vaihtoehto, tai vähiten huono.
Koska valinta on monimutkainen asia, asiaan liittyvien monien asianhaarojen ja vielä useampien epävarmuuksien johdosta, valinta tehdään varsin inhimillisyydelle tyypillisellä tavalla, tunteiden perusteella. Valitaan kanta joka tuntuu parhaalta ja sitten perustellaan tätä tunnevalintaa niillä realiteeteillä jotka puoltavat tätä tunnevalintaa ja unohdetaan tai mitätöidään ne realiteetit jotka ovat vastaan omien tunteiden tuottamaa valintaa.
Jos tunteet, varsinkin ne kansallismieliset tunteet, jätetään syrjään, niin rationaalisuus puoltaa selkeästi yhteistoimintaa, mutta siihen ratkaisuun liittyy kyllä riskejä, joita ei kannata aliarvioida eikä jättää huomiotta ja niihin pitää varautua jotenkin,
Liittoutuminen, mutta siihen liittyviin riskeihin varautuminen, sekä henkisesti, että käytännössä, olisi minun mielestäni paras valinta.
”Yhteistyötä toki tarvitaan, mutta EUn haasteet käyvät liian monimutkaisiksi hallita.”
Tässä on itua, mutta haasteita on myös siinä toisessa ratkaisussa ja nekin haasteet ovat monimutkaisia, eikä niitä aina pysty hallitsemaan.
Pitää siis valita kummat haasteet haluaa otta vastaan, eristäytymisen haasteen, vaiko liittoutumisen haasteet ja pitää sitten pyrkiä hallitsemaan ne haasteet, jos mahdollista.
Ilmoita asiaton viesti
Mikäli jännitteet kasvaa, EU:n sisällä on mahdollista, että kansallismielisyys leviää yhteisön sisällä. Unkaria painetaan tällä hetkellä. Maalla ei ole meriyhteyttä ja Venäjän öljyn korvaaminen on ylivoimaisen tuntuinen paikka. EU:n ylimmillä elimillä näyttää olevan siinä määrin fanaattinen linja, että yksittäisten jäsenmaiden kohtuullisiakin kansallisen edun puolustamiseen liittyviä asioita ei kunnioiteta.
Mikäli Unkari äänesti presidenttinsä siinä aikomuksessa, että he eivät halua kansana laskea elintasoaan Venäjän ajamiseksi polvilleen, niin tällaista kansallisen demokratian tulosta ei tahdota kunnioittaa. Sinänsä Unkari on jo tukemassa Ukrainaa.
Hollantilainen vanha harppu EU:n johdossa puskee tällaista linjaa. Näyttää siltä, että ympäristönsuojelukin aloitetaan Suomesta. Saksalaiset kaavailevat avoimesti, että Suomeen pitäisi asuttaa kymmeniä miljoonia asukkaita. EU on talouden ehdoilla etenevä juttu ja siksi paikallisten kulttuurien, kuten suomalaisuuden, tuhoutumisen estäminen ei ole sen intresseissä.
Valitettavasti EU on osin isojen maiden kansallisten intressien taisteluareena, mutta taustalla on taloudellisia intressejä. EU:n johtoa ei valitse kukaan vaaleilla.. Koska he eivät itse ole kansanvallan tuloksia, he halveksivat kaikkia niitä, jotka edustavat omia äänestäjiään. Jos tulee väärä tulos kansalta, kuten Unkarissa, maata painostetaan jäädyttämällä varoja ym.
Nämä jännitteet tulevat kasvamaan. Kiltti oppilas ei pärjää riitaisten kukkoilijoiden kerhossa. Sikäli pitäisi olla sydän Suomen puolella. Mitäs jos sieltä EU: n suunnalta laitetaan joku O.W. Kuusisen kaltainen suuren imperiumin rakentaja ajamaan oman yhteisönsä asiaa Suomessa. EU silittää päähän sellaista pressaa, joka lupaa Suomen kansan uhrautuvan kun yhteinen etu vaatii niin. Ja se yhteinen etu voi tarkoittaa milloin Kreikan, Italian tai muun tukemista.
On mahdollista, että EU:n ristiriidat kärjistyvät ja siitä tulee pakkokeinoin itseään kasassa yhteisö. Suurten imperiumien loppuajat ovat usein sellaisia.
Ilmoita asiaton viesti
”On mahdollista, että EU:n ristiriidat kärjistyvät ja siitä tulee pakkokeinoin itseään kasassa yhteisö. Suurten imperiumien loppuajat ovat usein sellaisia.”
Historia joko toistaa itseään, tai sitten tulee toisenlaisia ratkaisuja.
Jokatapauksessa, vaikka imperioumit tuhoutuvatkin, niitä uusia tuppaa aina syntymäänkin, joskus samanlaisia kuin ennen, joskus ihan uudenlaisia.
Mihinkään kuviteltuun tulevaisuuteen ei kuitenkaan kannata politiikkaa perustaa.
Kannattaa elää siinä ajassa jossa ollaan ja toimia sen ehdoilla, mutta siinä samalla voi varautua erilaisiin vaihtoehtoihin joita tulevaisuus voi tuoda mukanaan.
Tulevaisuuden ennustaminen on aina arvaamista. Joskus arvaaminen voi osua oikeaan, joskus se voi mennä pieleen. Pitää varautua myös siihen että arvaus voi mennä pieleen.
Ilmoita asiaton viesti
Osa kuvatusta kehityksestä on jo tapahtuvaa. Brexitin jälkeen Unkaria melkein häädetään tai eristetään EU:ssa.
Historian toistumisen uhka on ollut eräs syy, ettei Saksan ole haluttu militarisoituvan. Nyt maa laittaa 100 miljardia lisää aseisiin. Minä en edes pohdi tällaisen muutoksen vaikutusta. Vahvan talouden Saksa yhdistettynä vahvistuvaan asemahtiin. Sikäli en hae historiasta toistuvuutta. Mutta Venäjä pölyjen laskeuduttua sellaiset maat, jotka ovat joskus kärsineet sotilaallisesti vahvasta Saksasta voivat kokea asian toisin.
Muutokset ovat valtavia lähialueilla ja EU:ssa. Sikäli Suomen ankkuroituminen liian vahvasti jonnekin EU:n ytimeen voi olla haaste.
Ilmoita asiaton viesti
”Sikäli Suomen ankkuroituminen liian vahvasti jonnekin EU:n ytimeen voi olla haaste.”
Yksin jääminen arvaamattoman itänaapurin armoille on toinen haaste. Pitää valita millaisia haasteita haluaa ottaa ja minne haluaa kuulua, itään tai länteen.
Toki lännessä on omat arvaamattomat tekijänsä, kuten Le-Pen. Boris Johnson, tai Donald Trump, jotka muodostavat riskin ja haasteen.
Toistaiseksi pidän lännen riskejä ja haasteita pienempinä kuin idän riskejä ja haasteita ja liittoutumattomuuden valinta tässä tilanteessa on suurempi riski kuin kuuluminen lännen liittoutumaan.
Mutta toki on niin että tilanteet voivat muuttua, joskus aivan päinvastaisiksikin, niin että ei pidä lukittua mihinkään strategiaan.
Suomessa ollaan osattu luovia idän ja lännen ja muiden vaihtoehtojen välillä aika hyvin ja luovasti, ei kuitenkaan tarpeeksi hyvin, koska sotimaankin on jouduttu, toivottavasti osataan jatkossa niin hyvin luovia ettei sotimaan jouduttaisi.
Ilmoita asiaton viesti
Ainoa mielikuva Stubbista itellä on että sai kokikset syliin ja oli tuota ”hyökkääjää” hirttämässä samalla kun puolusti puoluetoveriaan ettei maassa makavaa saa potkia enempää.
Tai no se vielä kun tippui ministerin pestistään niin rivikansanedustajan liksa ei ollutkaan tarpeeksi kiva, joten petti äänestäjänsä ja lähti minne lie ajatushautomoon.
Ilmoita asiaton viesti
90%. Sori siittä.
Ilmoita asiaton viesti
Suomi taitaa olla maa, josta ei Kekkosen jälkeen ole löytynyt minkäänlaisia lahjakkuuksia presidentin virkaan, joten valituksi toivottavasti tulee huonoista ehdokkaista vähiten huono. Viimeisimmissä vaaleissa olen joutunut tekemään valintani juuri tällä perusteella.
Ilmoita asiaton viesti
Eikö Marko Anttila muka kelpaisi sinulle?
Ilmoita asiaton viesti
Mörkö voisi täyttää presidentiltä vaadittavat ulkoiset ominaisuudet, mutta presidentiltä pitäisi ehkä vaatia myös ”sisäistä kauneutta”.
Ilmoita asiaton viesti
Kuka vaan tietää etukäteen, kuka mahtaisi olla se vähiten huono?
Ilmoita asiaton viesti
Me EOI (Emma on Idolimme) -yhdistyksen ainaisjäsenet tiedämme varmasti.
https://www.iltalehti.fi/paakirjoitus/a/0b0a8d35-f690-4b37-a1dc-71abbec8a3fc
Ilmoita asiaton viesti
Aloitetaan pudottaminen.
1. Sori siittä 90%:sta. Ulos. Mies keksii totuuksia omasta päästään, niin kuin ei Kremlin porukka meille riittäisi.
2. 80-luvulla meillä oli talousmies pressana. Mies Suomen pankista. Talous menikin sitten kuralle ja vauhdilla. Pankit pelastettiin, pienyrittäjiä ajautui jopa äärimmäisyyksiin. Tällä taustalla ei uutta presudenttiä tarvita.
3. Itseään täynnä oleva nainen, jonka erinomaisuus tulee esille vain, kun hän itse sen kertoo. a) Olen tyyni, kun muut panikoivat. b) Olen tiukka neuvottelija. Ja sitten tällainen: Korona on seurausta ilmaston lämpenemisestä ja luonnon elintilojen kaventumisesta. Muistuttaa Paavo Väyrysta. Muistuttaa liikaa Paavo Väyrystä, kun jo vähäinenkin määrä riittäisi tiputtamaan ulos taistelusta.. Ei jatkoon.
4. Hlö, joka tuo täältä poislähtenyttä Isis-porukkaa takaisin maahamme muiden elätettäväksi, tuskin on parasta presidenttiainesta. Argentiinalainen miespuolinen vaimo saattaa osoittautua ongelmaksi. Mies on oppinut politiikan taidot Forssan suoalueilla, joten koulutus riittäisi hyvin.
Ilmoita asiaton viesti
Ulkomaankielinen nimi Suomen presidentillä ei ole hyvä. Vaikea kirjoittaa oikein, lausumisesta puhumattakaan.
”Äsvinhusvuuti, sano Iiskon Maija presidenttiä.” (Erkki Tantun sananpersipiirros)
Ilmoita asiaton viesti
Ihmettelin kun luin Aaltolan nostetun presidentti vaihtoehdoksi. Itseäni ei sytytä kukaan esillä olleista nimistä. Stubbilla ja Halla-aholla on politiikassa oma roolinsa, mutta ei heissä presidentti ainesta ole. Molemmat myös jakavat liiaksi mielipiteitä mikä ei hyvä.
Arvi Lind olisi hyvä vaihtoehto koko kansalle. Kun sopivan presidentin löytyminen on vaikeaa niin Jenni Haukio olisi myös vaihtoehto. Valtiovierailuilla olisikin jo entuudestaan tuttu pariskunta.
Ilmoita asiaton viesti
Otetaan oppia Ukrainasta ja valitaan presidentiksi koomikko Jarkko Tamminen. Hänhän on esiintymisissään osoittanut kykenevänsä esittämään ainakin kahta viimeisintä presidenttiä.
Ilmoita asiaton viesti
Otetaan mies alan huipulta: Ismo Leikola. Mies on USA:ssa suosittu ja tunnettu.
Vieroksun hieman Marinia. Jos hän olisi rikkonut hole-in one lyöntien mm-ennätystä, niin sitten, mutta kun ei. Entä sinfonioiden säveltäminen? Sujuuko se Sannalta? Kyllä, ja tämä on tärkeää, ”Finlandesa, grande Finlandesa” näkee pian päivänvalon. Eri ministeriöt ovat tehneet projektin eteen yhteistyötä. Kynä ja paperi odottavat nahkatakkista säveltäjää. Sannalla on lahjoja moneen. Täytyykin harkita.
Ilmoita asiaton viesti
Suomi on aina osannut valita kulloiseenkin aikaan sopivan presidentin.
– Jotenkin näin sanottiin Haloskan tai Niinistön vaalimainoksessa.
Ilmoita asiaton viesti
”Suomi on aina osannut valita kulloiseenkin aikaan sopivan presidentin.”
Joko näin, tai sitten täysin pieleen menneestä presidentin valinnasta huolimatta, presidentit ovat aina jotenkin pystyneet sopeuttamaan oman politiikkansa oman aikansa tarpeisiin.
Varmaan on tehty myös isoja möhläyksiä, eri presidenttien toimesta, mutta sellaisia nyt aina tapahtuu, myös suurten yritysten toimitusjohtajien toimesta, enkä ala niitä nyt tässä pohtimaan, enkä erittelemään. 🙂
Ilmoita asiaton viesti
Demareilta ei löydy sen ensimmäistäkään vaihtoehtoa. Keskustalla vain mauton ja väritön Rehn. Vihreillä maineensa pilannut epäuskottava Haavisto.
Siispä Stubb tai Aaltola vaikkapa listojen ulkopuolelta parhaina vaihtoehtoina Niinistön jälkeen.
Mikä hyvänsä muu presidentti on tyydyttävä, kunhan on vain edes Koivistoa ja Halosta paremmat kansan palvelijat lännen suhteen, eivätkä vasemmistolaisina idän kumartajina tarkoituksella pyllistäen länteen.
Ilmoita asiaton viesti
”Mikä hyvänsä muu on tyydyttävä, kunhan on vain eded Koivistoa ja Halosta paremmat kansan palvelijat lännen suhteen.”
Aaltolassa on minun mielestäni vähän samoja ominaisuuksia kuin Stubilla, keulii pahasti, menee ideologia edellä.
Mutta lasken näiden vaihtoehtojen esittämisen sinulle eduksi, olisin odottanut sinun esittävän Huhtasaarta tai Hakkaraista presidentiksi.
Ilmoita asiaton viesti
Persuista ei löydy mitään mihinkään, mutta hyvän keskustelun eväitä kuitenkin ovat. Samaa sarjaa lopulta demukoiden ja muun vasemmiston kanssa.
Ilmoita asiaton viesti
…Marin lähtee varmaan kasvamaan korkoa maailmalle ja palaa Olli Rehnin tapaan aikanaan, Ollin kahden kauden jälkeen, ottamaan Haloskan jättämän, demari-presidenttien viestikapulan käteensä ja kahdeksi kaudeksi haltuunsa…?
(- Ehkä sitten löytyy kykypuolue kokoomuksesta jälleen jatkaja?)
Ilmoita asiaton viesti