Puoluetuet ja muut julkisen palvelun kustannukset

Yksikään puolue, ei edes persut, ole tainneet laittaa puoluetukia omalle leikkauslistalleen.  Toki pienpuolueissa voi olla haluja leikata puoluetuista, kun niillä ei niitä tukia taida itsellään olla.

Kansalaisilla on tietenkin mahdollisuus vaaleissa vaikuttaa siihen ketkä sitä puoluetukea saavat, mutta eivät voi vaikuttaa puoluetuen kokonaismäärään.

Itse olen puoluetuen kannalla siksi että varsinkin köyhien puolueiden on vaikeampaa saada muulla tavalla rahoitusta toiminnalleen.  Lisäksi, jos puolueiden rahoitus on ulkoisten lahjoitusten varassa, nämä lahjoitukset tietenkin väistämättä korruptoivat päätöksentekoprosessin.  Ne joilla on rahaa kustantaa puoluetoimintaa, päättävät käytänniössä siitä millaisia päätöksiä tehdään jos puolueet rahoitetaan muulla tavalla kuin puoluetuella.

Rikkaiden puolueet voivat helpommin kerätä tukia rikkailta kannattajiltaan, tämä johtaa siihen että rikkaiden puolueet voivat satsata enemmän vaalimainontaan, mikä on ratkaiseva etu  vaaleissa rikkaiden puolueille.   

Köyhien puolueet tarvitsisivat sitä puoluetukea  kipeämmin kuin rikkaiden puolueet, mutta kun Suomessa on tämä systeemi sellainen että tasa-arvon nimissä samat etuudet ja tuet jotka yhteiskunta tarjoaa köyhille, tarjotaan myös rikkaille, niin toki tämä sama periaate pitää toimia myös puoluetuen osalta.

Mutta joo.  Kun nyt aletaan pikapuoliin sinimustan hallituksen toimesta karsimaan kaikkia erilaisia valtion tukimuotoja, valtiontalouden tervehdyttämiseksi, sekä rikkailta että köyhiltä tasapuolisesti, pitäisi kai puolueidenkin pyrkiä vähän säästämään kuluja omalta osaltaan, niin että puoluetuistakin voitaisiin vähän tinkiä.

Entäs sitten ne kansanedustajien ja ministereiden palkat?   Niitäkin vain aina  nostetaan?  Nekin on valtiolle kuluerä.  Eikös niistäkin kuluista pitäisi vähän niistää? 

Kunta-alalla on nyt palkkoja nostettu enemmän kuin muilla aloilla,  kiitos sinnikkäiden Sari-sairaanhoitajien, jotka saivat sinnikkäällä työtaistelulla itselleen enemmän palkkaa ja arvostusta, vetäen samalla perässään koko kunta-alan.  

Kunnallisalan palkankorotukset eivät tee hyvää valtiontaloudelle, joskin se voi tehdä hyvää sairaille, koska niiden palkankorotusten avulla voi olla vähän helpompi rekrytoida sairaille hoitajia.

Mitkä sitten ovat perusteet kansanedustajien ja ministereiden palkankorotuksille? 

Ehkä on puolueille  helpompaa ottaa ehdokkaikseen parempaa väkeä, terävempiä miehiä ja naisia päättämään maan asioista, jos kansanedustajien palkat on paremmat,  mutta ei se silti ole varmaa että kansalaiset äänestävät näitä parempia ehdokkaita. Kansa valitsee päättäjikseen keitä se itse haluaa,  todennäköisesti niitä jotka ovat parhaita valehtelijoita, riippumatta siitä onko ne muuten mitenkään sen kummemmin päteviä.

Mitä niihin kansanedustajien palkkoihin tulee, niin jos niitä ei nosteta, vaikka kunta-alan palkkoja nostetaan, niin kansanedustajat voivat tuntea olevansa palkkakuopassa.  Kansanedustajaehdokkaiksi ei jatkossa saada enää kuin sitä vähän heikomman tasoista porukkaa, sellaista jolle ei ole niin kovaa kysyntää muualla työelämässä, tai sitten idealisteja, joille aate on tärkeämpi asia kuin maallinen mammona.

Ei ole hyvä asia jos kaikki päättäjät ovat pelkästään idealisteja tai muuten vähän ”second hand” kansalaisia.