Sääntöorjuus

Sääntöorjuus,  Ovatko EU, Suomi ja minä ja muut kansalaiset  vain toinen toistemme orjia, toinen toisillemme ja itse itsellemme laatimiemme sääntöjen  orja?


Voiko EU toimia vapaasti, niin kuin hyvä on, tai niin kuin hyväksi nähdään, vai onko se pelkkä jäsenvaltioidensa orja ja sen lisäksi vielä omien sääntöjensä orja?

Niinhän se  on.


Kysymys sääntöorjuudesta voitaisiin palauttaa myös kansalliselle tasolle.  Voiko Suomen hallitus toimia vapaasti, niin kuin hyvä on, tai niin kuin hyväksi nähdään, vai onko Suomen hallitus vain EU:n ja Suomen perustuslain ja suomalaisten äänestäjien orja?

Näinhän se on.


Haluan mennä asian pohdinnassa vieläkin pitemmälle ja vieläkin yksilöllisemmälle tasolle.  Onko suomalainen ihminen vapaa tekemään niin kuin hyvä on, tai niin kuin hyväksi näkee, vai onko suomalainen ihminen vain  Suomen hallituksen laatimien ja Suomen eduskunnan hyväksymien lakien orja?

Näinhän se toki on.


Vaikka olisin EU:n säännöstä, Suomen perustuslaista, tai Suomen eduskunnan hyväksymistä laeista, joita minun pitää noudattaa,  mitä mieltä tahansa, en halua tässä kirjoituksessa ottaa siihen nyt kantaa, vaan haluan kiinnittää huomioni itse itselleni  laatimiini sääntöihin, niihin joita laki ei siis vaadi minua noudattamaan vaan noudatan niitä vain siksi että itse olen niin  päättänyt.  


Olenko minä vapaa ihminen, vai olenko Suomen lain ja omien sääntöjeni vanki?

Miksi laadin itse itselleni sääntöjä?  Ehkä siksi että tiedän mikä olisi oikea menettely, mutta tunnen itseni ja tiedän että minulla on heikkouksia joiden takia helposti käyttäydyn väärällä tavalla, en sillä tavalla kuin mikä olisi itselleni hyvä, vaan tavalla joka on minun itseni kannalta huono.

No, juuri tällä hetkellä minulla ei ole juurikaan houkutuksia käyttäytyä tavoilla jotka koen itseni kannalta vahingollisiksi tai huonoiksi, mutta on helppo keksiä asioita joissa olisi mahdollista tuntea houkutusta käyttäytyä enemmän väärin kuin oikein, jolloin minulla olisi tarve laatia itselleni sääntöjä.

  1. voisin tuntea houkutusta liikkua vähemmän kuin on hyväksi ja tarpeellista
  2. voisin tuntea houkutusta käyttää alkoholia, tupakkaa, tai muita huumeita
  3. voisin tuntea houkutusta syödä epäterveellisesti ja liikaa
  4. voisin tuntea houkutusta käyttää rahaa enemmän kuin minulla on sitä, eli velkaantumiseen
  5. voisin tuntea houkutusta sotkea ja saastuttaa ympäristöäni
  6. voisin tuntea houkutusta toimia vastoin lakeja ja joutua sen takia lain kanssa vaikeuksiin
  7. voisin tuntea houkutusta laiskottelemiseen, vaikka olisi töitä tehtäväksi
  8. voisin tuntea houkutusta tehdä väärin muita ihmisiä kohtaan, tai muuten vain ärsyttää ihmisiä, jolloin joutuisin ympäristöni kanssa riitoihin ja vaikeuksiin.

Jos minulla olisi tuollaisia houkutuksia, voisin yrittää välttää niitä laatimalla itselleni sääntöjä, joita noudattamalla välttyisin ongelmilta.  Siinä mielessä omien sääntöjen noudattaminen olisi minulle  hyväksi, vaikka ne riistävätkin minulta minun vapauteni.


Mutta entäs jos olosuhteet muuttuvat sellaisiksi että minulle ei olekaan enää hyväksi noudattaa kaikkia laatimiani omia sääntöjä.  Jos tilanne muuttuu niin että onkin minulle parempi rikkoa omaa sääntöäni, kuin noudattaa sitä.  Ei ole hyväksi jos ihminen ei pysty muuttamaan itse itselleen laatimia sääntöjä, silloin on oikeasti todellinen omien tapojensa orja. Sellainen  joka pitää omista säännöistään kiinni sääntöjen itsensä vuoksi, vaikka niissä ei olisi mitään järkeä, on arvokonservatiivi. 

Vain arvokonservatiivit ovat oikeasti omien sääntöjensä orjia, koska he eivät katso voivansa muuttaa omia sääntöjään, eikä mitään muitakaan sääntöjä.

+1

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu