Siitä valtion velanotosta

Tämä uusi hallitus ei sitten voinutkaan lopettaa sitä valtion velanottoa, vaikka lupasi.

No, se  nyt on ihan itsestäänselvä juttu.  Valtiolla on menoja ja menoista pitää selvitä ja jos verotulot eivät  kata menoja, pitää menot kattaa velaksi.

Hallitus on toki kiireellä väsäämässä leikkauksia, köyhiä kyykytetään ja kehitysavusta tingitään ja turvapaikanhakijoiden määrää karsitaan.  Niin lukee hallitusohjelmassa. 

Yhtään esitystä ei toki ole vielä tehty eduskunnalle ja eduskuntakin lomailee kaikessa rauhassa, eikä sillä ole kiire päättämään asioista.  Eduskunta olisi kyllä kokoontunut mielellään kesken lomaa, mutta ei päättämään hallituksen lakiesityksistä, kun niitä ei ole, vaan äänestämään niiden ministerien luottamuksesta jotka ovat kirjoitelleet rasistisia kirjoituksia joskus menneisyydessä.

Mutta se kestää ennen kuin hallituksen virkamiehet saavat lakiesitykset valmiiksi. Sitten niitä käsitellään vielä valiokunnissa ja kuunnellaan asiantuntijoita, ennen kuin ne päätyvät eduskuntaan päätettäviksi. Sitten kun lait on hyväksytty, kestänee vielä jonkin aikaa ennen kuin lait voidaan panna täytäntöön,  joskus ensi vuonna varmaan.

Sitten vasta voi alkaa se köyhien kyykytys ja siihen asti kun se kyykytys alkaa, valtion menot on ihan yhtä suuret kuin ennenkin ja ne menot pitää hoitaa ottamalla lisää velkaa,

Näin ollen on jonkin verran perää siinä väitteessä että valtion edelleen jatkuva runsas velan otto on entisen hallituksen perintöä.  Mutta ei se johdu edellisen hallituksen velanotosta. Mitä enemmän edellinen hallitus olisi ottanut  velkaa, sitä vähemmän tämän hallituksen tarvitsisi sitä ottaa ja mitä vähemmän edellinen hallitus olisi ottanut velkaa, sitä enemmän sitä pitäisi nyt ottaa.

Saa sitten nähdä miten paljon velan ottoa voidaan vähentää köyhiä kyykyttämällä.  Ennusteet kuitenkin näyttävät että ei paljon yhtään. 

Tämä hallitus joutunee ottamaan virka-aikanaan velkaa yhtä paljon kuin edellinenkin hallitus sitä otti,  köyhien kyykyttämisestä ja kehitysavun leikkaamisesta ja pakolaiskiintiön vähentämisestä huolimatta.  Valtion velka ei vähene, vaan se kasvaa tämän uuden hallituksen toimesta 40 miljardilla eurolla.

Mutta ei se mitään.  Samalla kun Suomen velka kasvaa, inflaatio vie sen arvosta arviolta 4% vuosittain. Se tekee 6,4 miljardia vuodessa ja 26 miljardia neljässä vuodessa.  Ilman mitään leikkauksiakaan velka ei siis kasva kuin noin 14 miljardin arvosta.  Tietenkin sen velkamäärän summa pysyy inflaatiosta huolimatta samana, mutta toisaalta, valtion tulot kasvavat inflaation verran ja vaikka valtion menotkin kasvavat inflaation verran, valtion velan määrä suhteessa valtion kokonaisbudjettiin siis pienenee.

Mitä siihen velkaan muuten tulee, niin siitähän on puolet Suomen pankin hallussa, eikä Suomen pankilla ole varmaan kiirettä niiden velkojen perimiselle.  Valtion velasta maksamat korotkin se palauttaa aikanaan voittoina valtion kassaan, joten siitäkään ei ole sitten sen kummempaa huolta.

Itseasiassa, ei se velkaantuminen sitten niin kamala asia olekaan, mutta olihan sillä mukava ennen vaaleja pelotella kansaa ja hankkia sillä tavalla kannatusta ja ääniä, niin että pääsee sitten muodostamaan hallitusta ja   kyykyttämään köyhiä ja vähentämään kehitysyhteistyöhön ja humanitaariseen maahanmuuttoon käytettyjä rahoja, sekä antamaan  rikkaille verohelpotuksia.

Niin ja sitten vielä hallitus pääsee heikentämään työntekijöiden asemaa ja parantamaan työnantajan asemaa työmarkkinoilla,  mikä on tietenkin työnantajapuolta riemastuttava ja työntekijäpuolta raivostuttava asia.  Saa sitten nähdä miten siinä hommassa tulee käymään.

Jos nykyhallitus haluaisi oikeasti hillitä Suomen valtion velanottoa, se tekisi tarvittavat toimet, eli leikkaisi sieltä missä on jotain leikattavaa ja verottaisi niitä joilla on jotain verotettavaa. 

Kun hallitus ei tee kumpaakaan, se tarkoittaa sitä että velkaantumisen pysäyttäminen ei ole oikeasti hallitukselle tärkeätä, eikä se ole hallituksen tavoite, vaan tavoitteena oli vain se köyhien kyykyttäminen ja kehitysavusta ja humanitaarisesta maahanmuutosta leikkaaminen, sekä työntekijöiden aseman heikentäminen työmarkkinoilla.

Se valtion velkaantumisesta ennen vaaleja hössöttäminen olikin siis vain populistinen temppu, jolla kerättiin tarvittavat äänet, jotta ne varsinaiset tavoitteet, joita ei siis ennen vaaleja kovasti edes ääneen lausuttu, saataisiin toteutetuiksi.